Kuudes kurssikerta alkoi auringon paisteessa ja päättyi maanjäristyksiin. Luennon ensimmäinen tehtävä oli kerätä paikkatietoaineistoa Kumpulan lähettyviltä Epicollect5 ohjelmalla. Tehtävä oli kiva toteuttaa ulkona auringonpaisteessa! Käytimme kännykän paikannusta ja vastasimme paikannuksen jälkeen muutamaan kysymykseen kohdealueesta. Kun palasimme koululle, yhdistimme aineistomme ja laadimme pistemuotoisesta aineostosta kartan. Kartasta pystyimme tutkimaan mm. alueiden turvallisuuden tuntua.
Seuraavaksi tutustuimme QGISin interpolointi toimintoon. Tutkimme valitun korttelin kauppojen määrää ja muodostimme pisteaineiston. Kun jokaiselle pisteelle annettiin numeroarvo, joka kuvasti kauppojen määrää, pystyimme interpoloimaan aineiston. Näin saimme suorakulmaisen tason, jossa näimme minne kaupat ovat keskittyneet.
Kurssikerran viimeinen ja varsinainen itsenäistehtävä oli tutkia maanjäristyksien esiintymistä maailmalla. Hain Pojois-Kalifornian maanjäristys datakeskuksen sivuilta* tilastot viimeisen 20-vuoden aikana tapahtuneista yli 6 magnitudin maanjäristyksistä. Kopioin tilaston Exceliin, jossa muokkasin tilastosta CSV-muotoisen aineiston. Hyödyntämällä maanjäristys tietokannassa olleita koordinatteja, pytyin muodostamaan QGISissä aineistosta pistemuotoisen paikkatietoaineiston. Lisäämällä vielä taustalle maailmankartta ja valtioiden rajat sekä luokittelemalla pisteaineisto magnitudin mukaan saatiin valmis kartta maanjäristyksistä (kuva 1).
Suurimpien maanjäristyksien sijoittuminen kartalla vastaa litosfäärilaattojen reunakohtien sijaintia. Maanjäristykset syntyvät, kun maankuoren murroksiin kertynyt energia ylittää kiviaineksen lujuuden ja jännitys purkaantuu. Litosfäärilaattojen reunakohdat ovat erityisen herkkiä suurille maanjäristyksille, sillä mannerlaattojen väliin kerääntyy helposti paljon energiaa.
”Maan litosfääri on muodostunut useista mannerlaatoista. Ne liikkuvat jatkuvasti astenosfäärin päällä, mutta kitka vastustaa niiden välistä liikettä, minkä seurauksena reunakohdissa syntyy usein maanjäristyksiä.” (Wikipedia, Laattatektoniikka)
Kuten kartasta voidaan todeta erityisesti mannerlaattojen alityöntö- ja sivuamisvyöhykkeillä, kuten Etelä-Amerikan länsirannikolla, Pohjois-Amerikan länsirannikolla ja itäisessä Aasiassa, esiintyy suuria maanjäristyksiä. Alityönnöllä tarkoitetaan tapahtumaa, jossa kaksi mannerlaataa törmää toisiinsa ja tiheämpi mereinen laattaa vajoaa harvemman mantereisen laatan alle astenosfääriin ja sulaa. Sulavasta laatasta vapautuva kosketeus mahdollistaa myös alityöntöauleiden vulkaanisuuden. Alityöntövyöhykkeistä kuuluisin on tyynenmeren tulirengas, jonka alueella tapahtuu noin 90% kaikista maailman järistyksistä.
”Roughly 90% of all earthquakes occur along the Ring of Fire” (National Geographic, Ring of Fire)
Tyynenmeren tulirenkaan alueella on havaittavissa monia alityöntövyöhykkeelle tyypillisiä muotoja. Esimerkiksi Aleutien vulkaaninen saarikaari Alaskassa ja Etelä-Amerikan länsirannikon mantereinen tulivuoriketju ovat esimerkkejä, kuinka eri alueilla alityöntö ilmenee.
* http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html
Viitteet:
Wikipedia – Laattatektoniikka, https://fi.wikipedia.org/wiki/Laattatektoniikka, Luettu 22.2.2018
National Geographic – Ring of Fire, https://www.nationalgeographic.org/encyclopedia/ring-fire/, Luettu 22.2.2018