Neljännelle kurssikerralla tutusttiin ensimmäistä kertaa kurssin aikana rasteriaineistoon. Kurssikerran tavoitteena oli tuottaa ruudukkoaineisto, joka kuvastaa pääkaupunkiseudun jotakin väestöllistä tekijää. Alkuperäisessä aineistossa, josta työstin lopullisen kartan (kuva 1), pääkaupunkiseudun asuinrakennukset merkittiin pisteillä. Jokaiseen pisteeseen oli annettu ominaisuustietoa: kuinka monta ihmistä talossa asuu, minkä ikäisiä he ovat yms. Käyttämällä tätä ominaisuustietoa, laadin ruudukkomuotoisen kartan pääkaupunkiseudun eläkeläisten määrästä (kuva1). Jokainen ruutu on kooltaan 500m x 500m eli 0,25km^2. Määritin eläkeläisten iäksi yli 65-vuotiaat. Toki moni yli 65 vuotias on vielä töissä, mutta aineiston avulla ei töissä käyvien määrää pystytty määrittämään. Kartta esittääkin paremmin eläkeikäisten määrän.
Päätin määrittää eläkeläisten määrän absoluuttisena lukumääränä, enkä prosenttiosuutena. Näin pyrin välttämään haja-asutuksesta aiheutuvan vääristymän. Tuuli Lahin pohti mielestäni omassa blogitekstissään hyvin prosenttiosuuksista aiheutuvaa ongelmaa, jota pyrin välttämään:
”Ongelmana tässä kartassa oli tietenkin se, että myös pääkaupunkiseudulla on haja-asutusalueita, joissa 500 x 500 metrin alueella saattaa olla vain yksi asukas. Joissain paikoissa tämä yksi asukas sattuu olemaan eläkeläinen, ja tällöin suhteutettu prosenttiluku eläkeläistenmäärässä on 100 %, jolloin kartalla ruutu näkyy tummanpunaisena. Tämä antaa virheellisen kuvan eläkeläisten sijoittumisesta.”
Kartasta (kuva 1) voidaan havaita eläkeikäisten keskittymiä. Esimerkiksi Espoonlahden alueella, Tapiolassa, Pohjois-Helsingissä ja erityisesti Itä-helsingissä on paljon yli 65-vuotiaita.
QGISsin käyttö alkaa tuntua jo erittäin helpolta ja luonnolliselta. Koen hallitsevani ohjelman käytön erittäin hyvin ja autan aktiivisesti luennoilla muita oppilaita QGISsin käytössä.
Viitteet:
Tuuli Lahin 2018: https://blogs.helsinki.fi/lahintuu/, luettu 9.2.2018.