6. Kurssikerta

 

Kurssikerta alkoi aktiivisesti, kun lähdimme itse tuottamaan aineistoa Epicollect5 -sovelluksen avulla. Käpsimme mukavan puolen tunnin lenkin Kumpulan ympäristössä, samalla itse valittuja kohteita arvioiden. Voi olla, että pieni myrskyn tynkä vaikutti yleisesti alueiden houkuttelevuuden arviointiin 😀

Epicollect5 ja interpolointi

Tuotimme siis paikkatietoaineistoa yhdessä kanssa opiskelijoiden kanssa Kumpulan alueelta. Käytimme paikkaan sidottuja pisteitä, joihin oli lisätty informaatiota mm. kohteen houkuttelevuudesta, uhkaavuudesta jne.

Pisteet kerättiin sovelluksen avulla samaan paikkaan, josta luotiin käytettävä aineisto. CSV-muotoinen aineisto toimi kätevästi suoraan QGISsiin tuotuna. Aineiston kanssa harjoittelimme ensimmäistä kertaa interpolointia. Työkalun käyttäminen oli mukavan suoraviivaista ja yhden äkkiä pisteistä oltiin saatu muodostettua alueiden uhkaavuutta kuvaava asteittain värimallinnus. Tämän jälkeen tuotimme interpoloinnin hieman erilaisilla asetuksilla ja analysoitavaksi muuttujaksi tuli houkuttelevuus. Tästä tuotin myös kartan (kuva 1.).

Kuva 1. Paikkojen mielletty houkuttelevuus opiskelijoiden tekemien havaintojen perusteella Kumpulan ympäristössä.

 

Kartassa punaisella kuvataan houkuttelevuuden minimiä (1) ja sinisellä maksimia (5). Kuten kuvasta 1. nähdään, yleis-presenssi on punaisenpuhuva sinertävän vihreistä valonpilkuista huolimatta. Oman, ja uskomukseni mukaan myös yleisen mielipiteen mukaan Kumpulan alue on itsessään hyvin sympaattinen ja houkuttelevakin, etenkin kesällä. Kartan punertavaan yleisilmeeseen vaikuttaa eittämättä se, että arviointi hetkellä tuli lunta vaakatasossa. Kyseinen kartta näyttäisi hyvin erilaiselta, jos aineisto olisi kerätty kauniina kesäpäivänä. Visuaalisessa mielessä kartasta tuli mielestäni todella miellyttävä.

 

Tulivuoria ja maanjäristyksiä

 

Viikon itsenäisenä työnä loin kolme karttaa liittyne tulivuorien ja maanjäristysten sijainteihin. Ideana oli luoda karttoja, joita pystyisi hyödyntämään esimerkiksi opetuskäytössä. Kuvan 2. kartasta voidaan nähdä yhteys tulivuorten ja litosfäärilaattojen sijainneilla.

Kuva 2. Tulivuorten ja litosfäärilaattojen sijainti maapallolla. 

 

Lisäsin karttaan kaikki NOAA:n sivuille rekisteröidyt tulivuoret (ts. kaikki löydetyt tulivuoret). Sen lisäksi etsin netistä shapefileja, jotka näyttäisivät litosfäärilaattojen rajat. Löysin sopivan tiedoston GitHub:n sivuilta. Lopputulos on varsin havainnollistava, ja uskoisin kartan toimivan opetustarkoituksessa esimerkiksi yläkouluissa ja lukioissa. Siitä saadaan nopeasti ja pienellä vaivalla kuva tulivuorten ja litosfäärilaattojen sijaintien yhteydestä.

Seuraavaksi tein kartan maanjäristyksien ja litosfäärilaattojen rajojen sijainneista (kuva 3.).

Kuva 3. Maanjäristysten sijainti. Karttaan sisällytetty viimeisen sadan vuoden aikana tapahtuneet yli 7,5 magnitudin maanjäristykset. 

 

Tulivuorikartan tapaan myös kuvan 3. kartta on varsin kelpoinen esimerkiksi opetuskäyttöön. Kuvasta voidaan nähdä, että melkein kaikki suurimmat maanjäristykset ovat tapahtuneet litosfäärilaattojen rajavyöhykkeillä. Karttaa voitaisiinkin käyttää esimerkiksi sen yhteydessä, kun opetetaan maanjäristysten syntymiseen ja syihin liittyen.

Viimeisenä karttana yhdistin kahden edellisen kartan tiedot (kuva 4.).

Kuva 4. Tulivuorten ja maanjäristysten sijainnit. Käytössä oli viimeisen sadan vuoden aikana tapahtuneet yli 7,5 magnitudin maanjäristykset. (Kannattaa klikata kuva suuremmaksi.)

 

Kuvan 4. karttaan sisällytin kahden edellisen kartan tiedot. Maanjäristykset esitin sellaisenaan samanlaisina pisteinä kuin aiemmin, mutta tulivuoriin tein muutoksia. En esittänyt niitä pisteinä, vaan valmistin pisteiden pohjalta ns. “heatmap:n”, jossa alue kuvataan sitä tummemmalla, mitä suurempi tulivuorien esiintyvyys on. Nimensä mukaan lämpökartta sopiikin hyvin tulivuorten esittämiseen (kjehkjeh). Lopputuloksesta tuli mielestäni oikein toimiva! Alueet joissa tulivuoria ei ole lähimainkaan, on kuvattu läpinäkyvällä, jolloin kartan yleinen luettavuus pysyy hyvänä.

Kartasta voidaan nähdä, kuinka vulkaanisuus, maanjäristykset ja tektonisten laattojen rajat ovat kaikki yhteydessä toisiinsa. Kuitenkin kartassa esitetyt, yli 7,5 magnitudin maanjäristykset esiintyvät lähtökohtaisesti vain laattojen törmäysvyöhykkeellä. Tulivuoria esiintyy runsaimmin erkanemisvyöhykkeillä ja mantereisen- ja mereisen laatan törmäysvyöhykkeillä. Täten maanjäristykset ja tulivuoret eivät siis aina esiinny samoissa paikoissa. Esimerkiksi erkanemisvyöhykkeillä esiintyy runsaasti tulivuoria, mutta harvoin voimakkaita maanjäristyksiä. Toisaalta kahden mantereisen laatan törmäysvyöhykkeellä voi esiintyä paljon maanjäristyksiä, mutta ei ollenkaan tulivuoria, kuten Tiibetin ylängöllä.

Yleisesti olen tyytyväinen kurssikerran karttoihin. Näin jälkikäteen selaillessani huomasin, että myös Ali Ylikoski oli käyttänyt litosfäärilaattojen rajoja blogissaan esittämissä kartoissa. Hauska nähdä, että muut ovat saaneet samanlaisia ideoita tehtävien toteutukseen. Muutenkin Alin tekemät kartat olivat mielestäni selkeitä ja visuaalisesti miellyttäviä! Kannattaa kattoo nopee.

Kiitos jälleen ja nähdään ensi viikolla viimeisen kurssikerran merkeissä!

Ylikoski, A (2022). Alin Geoinformatiikkablogi, Kurssikerta 6: Sään ääri-ilmiöitä ja maanjäristyksiä. Haettu 24.2.2022 osoitteesta https://blogs.helsinki.fi/alingeoinformatiikka/