University of Helsinki
Tällä kertaa tutustuimme ruudukkoteemakartan luomiseen. Loimme tutkimusalueelle MapInfon työkaluilla ruudukon, johon liitimme pääkaupunkiseudun asuinrakennuksien asukasmääriä kuvaavan pistekartan tiedot. Tuloksena tuli ruudukkokartta pääkaupunkiseudun asukastiheydestä, joka näkyy tässä kirjoituksessa nimellä kuva 2. Tämän vaiheen jälkeen opiskelijoiden tuli tuottaa samanlainen ruudukkokartta omasta aiheestaan ja ilmiötä parhaiten kuvaavalla ruutukoolla.
Valitsin aiheekseni eläkeläisten sijoittumisen pääkaupunkiseudulla. Pitkän ruutukokojen kanssa pelailun jälkeen päädyin käyttämään 500m ruutukokoa, sillä se oli mielestäni juuri oikeassa tasapainossa tarkkuuden ja yleistämisen osalta. Kokeilin muitakin kokoja 350m oli liian tiivis, 1000m ja 2000m olivat aivan liian suuria tarkan tiedon esittämiseksi. Lopullinen kartta on kuvassa 1. Kartassa ei näy nimistöä, joten Suomen pääkaupunkiseutua huonosti tunteville kartta ei välitä tarpeeksi tietoa. Korkeimmat eläkeläisten tiheydet ovat kartassa kantakaupungin alueella Helsingin keskustassa. Tämä ei ole yllättävää, sillä palveluiden lähellä asuminen ja hyvät liikenneyhteydet ovat erittäin tärkeitä useille eläkeläisille. Helsingissä myös Itä-Helsinki on erittäin suosittua eläkeläisten asuinaluetta, jonka taustalla saattaa olla hyvien liikenneyhteyksien ja palveluiden lisäksi avoimempi ympäristö ja luonnon läheisyys. Kantakaupungissa on meluisaa, ahdasta ja luonto on vähäistä. Kartasta on selkeästi nähtävissä eläkeläisten sijoittuminen rannikkoseudulle, mutta myös joihin enemmän sisämaassa oleviin keskuksiin. Esimerkiksi Martinlaaksossa Vantaan lounaisnurkassa on yllättävän paljon vanhuksia ja Vantaan itäpuolelle muodostunut “käytävä” joka alkaa Tikkurilasta ja päättyy Korsoon. Toisaalta samaa reittiä taisi kulkea junaraiteet, joka selittäisi helposti miksi eläkeläiset muodostavat tämänkaltaisen käytävän sisämaahan päin. Osittain tälläistä vanhusten sijoittumista voisi myös selittää vanhainkodit ja joidenkin seutujen alhaiset tonttien ja vuokrien hinnat. Toisessa samaa aihetta sivuavassa kirjoituksessa todettiinkin varsin oivaltavasti, että suurin osa vanhuksista asuu palveluiden sekä liikenneyhteyksien varrella pääkaupunkiseudun eteläisissä osissa, mutta samalla harvaan asutuissa paikoissa on hyvinkin suuri keskittymä eläkeläisiä (Kallanranta 2013).
Kartasta puuttuu nimistö, indeksikartta ja suurimmat tiet. Näiden lisäyksellä kartasta olisi tullut miltei universaalisti ymmärrettävä, toisaalta nimistö ja suurimpien teiden lisäys olisi voinut tehdä kartasta vaikealukuisen. Nimistö olisi saattanut peittää alleen jotain tärkeitä yksityiskohtia. Kertomalla, että kartalla mustalla rajatut alueet ovat Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen riittänee suurimmalle osalle suomalaisista. Voisi mennä askeleen pidemmälle ja kertoa Kauniaisen sijaitsevan Espoon sisällä enklaavina ja Vantaan olevan Helsingin yläpuolella, eikä Vantaan rajat ylety rannikolle asti. Absoluuttisia arvoja on hyvä esittää ruututeemakartalla jos ruutujen koko on tarpeeksi pieni. Tällöin yksityiskohtia ei häviä yleistyksen yhteydessä ja absoluuttiset arvot esitetään mahdollisimman tarkasti. Pienet ruutukoot ja absoluuttiset arvot mahdollistavat joidenkin ilmiöiden alueellisen levittäytymisen ja intensiteetin tarkastelun melko tarkasti. Isoilla ruuduilla absoluuttisten arvojen esittäminen ei olisi hyväksyttävää, sillä karttaesitys olisi auttamatta harhaanjohtava. Ruututeemakartta on informaatiorakenteeltaan tiiviimpi kuin perinteinen koropleettikartta, mutta reippaasti yleistetympi kuin pistekartta. Se sopiikin hyvin niiden ilmiöiden tarkasteluun, joihin koropleettikartta on liian yleistävä ja pistekartta liian tarkka. Ruututeemakartan luettavuus tulee täysin kartanlaatijan valinnoista: liian pieni tai suuri ruutukoko tekee kartan vaikea lukuisaksi tai jopa harhaanjohtavaksi. Myös epäloogiset ruutujen intensiteettiä kuvaavat värit saavat kartasta helposti vaikeaselkoisen. Suvi Välimäki kirjoittaa blogissaan varsin havainnollisesti “Ruututeemakartasas on myös vaarana, että esimerkiksi MapInfolla tehdyissä karttaesityksissä ruudun rajalla sattuvat havainnot voivat kopioitua kumpaankin ruutuun, ja suurissa aineistoissa tämän virheen tarkistaminen saattaa olla työlästä. Verrattuna pistekarttaan ruututeemakartta pysyy helposti selkeämpänä, sillä ruutuja ei voida asettaa päällekäin ja synnyttää täten hankalasti tulkittavia esityksiä, kuten pistekartoissa joskus käy.”
Kuva 2 on kurssikerralla tehty harjoituskartta, jonka sisällytin tähän tekstiin, koska vertailu vanhusten lukumäärän ja asukkaiden lukumäärän välillä kiinnosti. Näyttää siltä, että niiden välillä on selkeä yhteys eikä järin suuria eroja. Luontaisesti alueella jolla on enemmän ihmisiä on myös siten suhteessa enemmän esimerkiksi vanhuksia. Olisikin ollut kenties hedelmällisempää tarkastella vanhusten osuutta väestöstä, mutta se olisi vaatinut taitoja, joita en tässä vaiheessa vielä MapInfolla hallinnut. Ainakaan omasta mielestäni. Katseeni siirtyykiin horisonttiin ja sanon hiljaa itselleni “Kenties tulevaisuudessa…”
Lähteet
Kallanranta, A. Kurssikerta 4. Ruudun takaa… (2013) <https://blogs.helsinki.fi/kaan/>
Kurssin paikkatietoaineisto (2013)
Välimäki, S. Ruututeemakartta muuta kieltä kuin suomea ja ruotsia puhuvista pääkaupunkiseudulla (2013) <https://blogs.helsinki.fi/suva/>