Helsingin Yliopiston uusitut innovaatiopalvelut

Yliopisto on viime kuukaudet uusinut ahkerasti innovaatiotoimintansa rakennetta ja toimintatapoja. Useiden ihmisten kovan työpanoksen tuloksena on nyt synnytetty uusi Helsingin Yliopiston sataprosenttisesti omistama palveluyritys, Helsingin Innovaatiopalvelut (HIS) Oy. Sen määrä toimia non-profit -periaatteella ja palvella yliopistoa hyödyntämisen tehostamisessa jo tutkimushankkeita suunniteltaessa, avustaa sopimusasioissa ja luonnollisesti hoitaa keksintöjen käsittelyssä yliopistoa sen vastatessa korkeakoulukeksintölain mukaisista velvoitteistaan. Hyödyntämisen tehostamiseksi luodaan parhaillaan kumppaniverkostoa ja kaupallistamiseen on saatu Tekesiltä merkittävää rahoitusta.

HIS Oy korvaa osittain aikaisemmin innovaatioasiamiesten tekemää työtä ja osin myös aiemmin Licentia Oy:n puitteissa tehtyä työtä. Toiminta-ajatus on nyt hyvin erilainen kuin Licentialla aiemmin, ja tähtää vahvemman hyödyntämiseen johtavan tutkimuksen tukemiseen ja sitä kautta myös vahvempien, suojattavien keksintöjen ja ajan saatossa kaupallistettavien kokonaisuuksien muodostamiseen. Samaan aikaan kun HIS Oy on saanut kesän ja syksyn aikana tiiminsä kasaan, on yliopistolla uusittu myös keksintöohjesääntöä ja periaatteita siitä, millaisia keksintöjä yliopisto voi lähteä edistämään ja suojaamaan. Tältä osin uudet linjaukset, toimintamallit ja asiantuntijat ovat jo päässeet koetukselle. On syytä kommentoida perusteita sille, miksi linja tuntuu tiukentuneen keksintöjen suojaamisinvestointien osalta. Kysymykseen siitä, millaisia keksintöjä kannattaa suojata on laajan keskustelunkin arvoinen.

Suojaamisinvestointien tekemiseen vaikuttaa ensisijaisesti se, onko investointi joskus maksettavissa takaisin. Kyse on siitä, onko keksintö kaupallistettavissa niin, että siihen tehdyt suojaamisinvestoinnit ja kaupallistamisen eteen tehty työpanos tulee maksettua takaisin. Pitää muistaa, että patentointi ei ole ihan halpaa. Muutaman vuoden sisään yhden patentin investoinnit saattavat olla reilusti sadan tuhannen euron paremmalla puolella. On myös ymmärrettävä, että hyvin aikaisen vaiheen akateemisista keksinnöistä vain osa päätyy kaupallistettavaksi. Investointeihin liittyy aina riski. Kaiken kukkuraksi monia teknologioita kaupallistettaessa tavalla tai toisella ei yksi keksintö tai patentti tee vielä kesää – on kyettävä luomaan varsin laaja suoja-aita monesta patentista. Näistä lähtökohdista investoinnin takaisinmaksuvaatimus ei ole mikään ihan helppo vaatimus. Pitää kuitenkin tajuta, että riskejä on otettava ja pitää olla näkemystä joskus valita keksintö edistettäväksi sen tulevan potentiaalin mukaan, jota on joskus mahdotonta arvioida kovin täsmällisesti pelkkien investointilaskelmien valossa.

Keksintöjen edistäminen vaatii muutakin kuin pelkästään rahaa suojaamiseen. Hyödyntämisen edistämiseksi on tehtävä usein demoja, vietävä testejä ja kokeita pidemmälle ja kyettävä luomaan näyttöä siitä, että hyödyt ovat todellisia ja saavutettavissa. Tämä työ vaatii aina sitä, että keksijöiden on itsekin otettava aktiivisesti osaa hyödyntämiseen. Ilman keksijöiden panosta patentti on pelkkä pala paperia. Yksi keskeinen edistämisen kriteeri onkin keksijän oma sitoutuminen ja motivaatio olla viemässä asiaa eteenpäin.

Useimmiten keksijöiden kannalta yliopiston on päädyttävä kielteiseen vastaukseen patentoinnin osalta. Tämä tuntuu usein epäreilulta ja väärältä siinä vaiheessa, kun on itse perehtynyt keksintönsä potentiaaliin ja mahdollisuuksiin. HIS Oy:n osalta on panostettu erityisesti siihen, että arvioita voidaan tehdä myös ulkopuolisten ammattilaisten avustuksella, jotta asiantuntemuksesta olisi hyötyä vaikka keksintöä ei voitaisikaan edistää. Vielä tietysti on paljon tekemistä siinä, että asiantuntemus saadaan välittymään ja ymmärrettyä oikein, jottei synny kuvaa siitä, että päätöksiä tehtäisiin summan mutikassa. On myös kyettävä tarjoamaan toimintavaihtoehtoja tilanteeseen, jossa yliopiston mahdollisuudet työstää keksintöä on käytetty.

Olemme siis käännepisteessä sen suhteen, miten keksintöjä on aiemmin edistetty ja miten se tehdään tulevaisuudessa. Toivon, että uusista linjauksista syntyy rakentavaa kritiikkiä ja keskustelua, koska se terävöittää toimintatapaa ja pitää palvelun tuottajat skarppina.