Kirjahistorian alasajo? Ajatuksia menneestä ja tulevasta

Vuosi sitten helmikuussa tuli dekaanilta ilmoitus, että kirkkohistorian osastolle sijoitetulle kirjahistorian viisivuotiselle pooliprofessuurille ei ole tulossa jatkoa. Yliopiston leikkaukset olivat käynnistymässä ja määräaikaisista tehtävistä luopuminen oli yksinkertainen säästöratkaisu. Aivan valtava yllätys tämä tiedonanto ei ollut, mutta siitä huolimatta se sai mielen haikeaksi. Haikeus ei liittynyt vain oman työsuhteen päättymiseen vaan itselle rakkaan alan alasajoon ja kokemukseen siitä, että sen merkitys nähtiin sangen vähäisenä, vaikka monet kollegat ja opiskelijat olivatkin asiasta täysin päinvastaista mieltä. Tilannetta surtiin maailman kaukaisimpia kolkkia myöten, olivathan suomalaiset kirjahistorioitsijat juuri tämän professuurin alkamisen kynnyksellä järjestäneet Helsingissä maailman suurimman kirjahistorian kattojärjestön, SHARPin suuren kansainvälisen vuotuisen konferenssin. Koska ei ollut enää professuuriakaan, ei ollut tarpeen säilyttää juuri opintojakaan. Niinpä Iso pyörä -opintouudistuksen yhteydessä kirjahistorian 25 opintopisteen sivuainekokonaisuudesta luovutaan ja syksystä 2017 lähtien kirjahistoriasta järjestetään vain viiden opintopisteen teemakurssi, jota on mahdollisuus täydentää viiden opintopisteen kirjatenttipaketilla.

Syynä alan alasajoon ei kuitenkaan voi olla se, etteikö ala olisi mennyt näiden viiden vuoden kuluessa eteenpäin. Tänä aikana on pidetty säännöllisesti graduseminaareja, proseminaareja ja luentosarjoja. Kirjahistoriasta on tehty ja vielä tekeillä useita väitöskirjoja. Graduja on valmistunut näiden viiden vuoden aikana 18 ja yhteensä yli 30. Kirjahistorialla on ollut vuosittain yliopiston palkkaama harjoittelija, joka on tavallisesti edistänyt HENRIK-tietokannan täydentämistä. Siihen on saatu hieman muutakin rahoitusta niin, että tällä hetkellä tietokannasta puuttuu ainoastaan muutamia Pohjanmaan kaupunkeja. Tosin kaikkia sisään syötettyjä aineistoja ei ole vielä päivitetty yleisön käyttöön.

Joulukuun alussa 2015 avattiin yleisölle pitkään tekeillä ollut hanke, Ennen vuotta 1850 painetun kirjallisuuden kartoituksen tulokset saatiin tietokantamuotoon teol. maist. Timo Salmisen ja CSC:n suotuisalla tuella. Taloudellisesti hanketta tuki myös Kirkkohallitus. Kirjojen levinneisyys Suomessa vuoteen 1850 -tietokantaan jokainen voi halutessaan viedä itsekin tietoja omistamastaan vanhasta kirjallisuudesta.

Tällä hetkellä keruun kohteena ovat lukukokemukset, joita kerätään e-lomakkeen avulla. Myös niistä on tarkoitus saada aikaan tietokanta, kunhan tarpeeksi erilaista aineistoa on saatu kokoon. Senkin jälkeen aineiston keruuta pitäisi olla mahdollisuus jatkaa samaan tapaan kuin Kirjojen levinneisyys -hankkeessa. Suomen kirjahistoriallinen seura on myös laatimassa antologiaa ja tutkimusnidettä pari vuotta sitten järjestetyn Elämää lukijana -keruun pohjalta. Julkaisun kustantaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Niin ikään viime vuosina kirjahistoriallisen aineiston digitointi Kansalliskirjastossa on lisääntynyt ja allekirjoittanut on päässyt valikoimaan digitoitavaa aineistoa erilliseen Kirjahistoria-hankkeeseen Doriaan. Tällä hetkellä digitoituna on suuri joukko kirjahuutokauppaluetteloita, kirjastoluetteloita, lastenkirjoja, Ruotsin ajan kokoelman katekismuksia, hartauskirjoja ja kasvatusta sekä aapisia, lasten traktaatteja ja lastenkirjoja. Digitointeja jatketaan edelleen OKM:n rahoituksen turvin.

Viimeksikuluneisiin viiteen vuoteen on mahtunut myös paljon kotimaisia ja ulkomaisia konferensseja, tutkimusmatkoja sekä kaksi suurta Kansalliskirjaston näyttelyä (Luther, reformaatio ja kirja 2012 ja Brummeriana. Lastenkirjoja läheltä ja kaukaa 4.11.2016-25.2.2017). Vuosi sitten syksyllä saimme osastollemme myös kaksi Erasmus-vaihto-opiskelijaa kirjahistoriaan, kun Mainzin Gutenberg-yliopisto oli halunnut solmia kanssamme hieman aikaisemmin kirjahistoriaa koskevan vaihtosopimuksen.

Mikä on kirjahistorian kohtalo tästä eteenpäin? Yliopistollisena aineena se ainakin Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta lähestulkoon poistuu. Kirjahistorian digitointihankkeet kuitenkin jatkuvat, samoin kuin tutkijoiden työ ja Suomen kirjahistoriallisen seuran toiminta. Kirjahistoriasta väitöskirjaansa tekevien työ on vielä kesken ja ne valmistuvat aikanaan. Myös se kipinä, joka opiskelijoissa on herätetty kirjahistoriaa kohtaan, jatkuu varmasti myös eteenpäin; onhan useampi opiskelija tullut minulle sanomaan, että kirjahistoria on parasta, mitä heille on yliopistossa tapahtunut! Niitä kiinnostuksen kohteita ja hankkeita, joita yliopisto ei ole meille kirjahistorioitsijoille antanut, vaan jotka ovat syntyneet muualla ja joita olemme ainoastaan saaneet jonkin aikaa toteuttaa sen piirissä, se ei voi meiltä myöskään viedä. Tietokanta- ja digitointihankkeet jatkuvat edelleen, samoin tutkimus. Tältä osin tulevaisuuteen voi suhtautua levollisin mielin.