SAN GIOVANNI IN LATERANO18.8.2016

Archibasilica Sanctissimi Salvatoris et Sanctorum Iohannes Babtista Evangelista in Laterano (lat.)

Lateraanikirkkoa kutsutaan kaikkien kirkkojen äidiksi. Tämä viesti löytyy kirkon klassisen harmonisen fasadin (1732-1740) kiveen kaiverretusta tekstistä: Sacrosancta Lateranensis ecclesia omnium urbis et orbis ecclesiarum mater et caput. Vielä tuoreena mielessämme edellisen päivän kohtaamisemme paavi Franciscuksen kanssa, saimme torstaina tutustua paavin eli Rooman piispan kirkkoon, joka on myös Rooman tuomiokirkko.

Lateraanikirkko oli ensimmäinen virallinen kristillinen kirkko Roomassa ja koko maailmassa. Alkuperäiseltä tyyliltään varhaiskristillinen basilikakirkko rakennettiin keisari Konstantinus I:n määräyksestä heti Milanon ediktin (313) jälkeen. Paavi Silvestro I:n vihkiessä kirkon 9. marraskuuta 324, hän kutsui sitä Jumalan taloksi (lat.Domus Dei). Kirkko pyhitettiin yksin Kristukselle eli Vapahtajalle (lat.Santa Salvatore). Myöhemmin paavi Gregorius Suuren (590-604) aikana se omistettiin myös Johannes Kastajalle ja evankelista Johannekselle. Nykyisen barokkimaisen, rikkaasti kullalla ja marmorilla koristellun interiöörin uudisti Francesco Borromini vuonna 1646. Kirkon päälaiva johtaa alttarille, jonka yläpuolella säilytetään San Sebastianon katakombeista tuotuja pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin päiden jäännöksiä. Apsiksen mosaiikkien alapuolella sijaitsee Rooman piispan eli paavin tuoli.

Kirkon hengellinen merkitys on kirkon ykseyttä korostava, yksi ruumis Kristuksessa (lat.anum corpus) (Ef. 4:4). Äitikirkko tuo näkyviin kaikki lapsensa Kristuksessa Vapahtajassa. Ennen kuolemaansa ristillä Jeesus sanoi rakkaalle opetuslapselleen ja äidilleen: Tämä on poikasi. Tämä on äitisi (lat.Ecce filius tuus. Ecce mater tua) (Joh. 19:26-27). Näillä sanoilla Jeesus yhdisti opetuslapset pyhään perheeseen. Kristus itse on kirkon ykseyden tunnusmerkki, kirkon mysteeri. Ekumenia on yhteistä halua olla yhtä jäseninä Kristuksen ruumiissa. Kirkko on vuorovaikutuksessa Kristuksen kautta erityisesti ehtoollisen sakramentissa. Kristuksen kirkon näkyvä ykseys, ekumeenisen vuoropuhelun lopullinen päämäärä, tulee täydelliseksi ehtoollisessa, joka on uskon salaisuus (lat.mysterium fidei). Sakramentteja kutsuttiin varhaisessa vaiheessa Kristuksen ruumiin mysteereiksi. Kristusta itseään kutsutaan alkusakramentiksi.

Vuonna 1215 tässä Lateraanikirkossa sinetöitiin kristillinen oppi ehtoollisen transsubstantiaatiosta, jossa ehtoollisleipä ja –viini muuttuvat todellisesti Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi ( 12.ekumeeninen kirkolliskokous eli 4. Lateraanikonsiili). Katolisilla ja luterilaisilla ei ole ehtoollispöytäyhteyttä, mutta sekä katolilaiset että luterilaiset tunnustavat toistensa kasteen sakramentin vaikuttavana armonvälineenä ja kristillisen elämän alkuna. Kasteyhteys kirkkojen välillä on erityisen merkittävä, sillä jokainen sakramentti johtaa takaisin omaan kasteeseen. Virallisen Rooman ensimmäiset kristityt kastettiin 300-luvulla tämän kirkon kastekappelissa eli babtisteriumissa.

Katolisen kirkon ja luterilaisen kirkon yhteyden ja ykseyden kannalta on tärkeä löytää yhteinen ymmärrys paavin virka-asemasta. Mitä paavin virka merkitsee luterilaisille? Katolisille paavin merkitys on selkeästi määritelty, paavi on pyhä isä ja apostoli Pietarin oikea seuraaja. Hän on Kristuksen sijainen sekä ylimmäinen pappi (lat.summus pontifex) ja näin myös erehtymätön uskon opin, dogmin opettaja. Katolisen kirkon tavoin myös luterilainen kirkko pitää historiallista piispuutta tärkeänä. Rooman piispana paavi on Kristuksen asettama (lat.iure divino), mutta hänen valta-asemasta luterilaisilla on eriävä näkemys. Yhteinen matkamme ekumeenisen vuoropuhelun tiellä jatkuu.

Lateraanikirkon fasadin eteishallin reunassa on Pyhä ovi, joka on auki tänä vuonna, koska paavi Franciscus on julistanut ylimääräisen Laupeuden pyhän vuoden. Pyhät ovet ovat avoinna paavin kirkoissa pyhinä vuosina joka 25. vuosi ja silloin kun paavi erityisesti päättää julistaa pyhän vuoden. Laupeuden pyhään vuoteen saimme erityisen kosketuksen edellisenä päivänä, kun tarjoilimme Sant’ Egidion yhteisössä köyhille ystävillemme ruokaa. Paavi Franciscuksen sanoin: Uskokaamme tämä vuosi Marian, laupeuden äidin huomaan, jotta hän kääntäisi katseensa meihin ja valvoisi tietämme.

Lateraanikirkon fasadi

Lateraanikirkon fasadi toteutettu vuosina 1732-1740, Aleksandro Galilei (1691-1737).

Lateraanikirkon eteishallin Konstantinus Suuri 18.8.2016

Konstantinus Suuren patsas 300-luvulta, Lateraanikirkon eteishallissa.

Lateraanikirkon pronssiovet 18.8.2016

Lateraanikirkon eteishallin pronssiovet, tuotu Forum Romanumilta.

Lateraanikirkon pyhä ovi auki

Lateraanikirkon pyhä ovi on auki.

Lateraanikirkon interiööri 18.8.2016

Lateraanikirkon interiööri uudistettu vuonna 1646, Francesco Borromini (1599-1667).

Lateraanikirkon baldakiini 18.8.2016

Lateraanikirkon alttarin baldakiini eli katos on vuodelta 1367, Giovanni di Stefani.

Lateraanikirkon reliikit 18.8.2016

Lateraanikirkon reliikit.

Lateraanikirkon alttari 18.8.2016

Lateraanikirkon alttarilla, taustalla sisäänkäynnin pronssiovet.

Lateraanikirkon paavin istuin 18.8.2016

Lateraanikirkon paavin istuin. Apsiksen mosaiikit 1200-luvulta, fransiskaaniveljekset Jacopo Torritis ja Jacopo da Camerino. Apsiksen mosaiikkien vanhimmat osat 300-luvulta, Vapahtajan kuva (?).

Lateraanikirkon sakramenttialttari 18.8.2016

Lateraanikirkon sakramenttikappeli.

Lateraanin kastekappelin kattoa

Lateraanikirkon kastekappelin kattoa.