Kuudennen kurssikerran aluksi pääsimme kömpimään lämpimästä ja kodikkaasta GIS-luolasta ulos Kumpulan maastoon tekemään kenttätyötä. Kenttätyön tavoitteena oli kerätä dataa pisteaineistona oma valintaisista kaupunkitiloista Epicollect-sovelluksen avulla. Takaisin luokkaan saavuttuamme sovellukseen kerättyjen pisteiden avulla harjoittelimme interpolointia. Interpoloinnin avulla saatiin yleiskuva Kumpulan alueen turvallisuudesta. Noin tunnissa saimme oma keräämästä aineistosta esiteltäviä tuloksia.
Kurssikerran jälkipuoliskolla tutustuimme itsenäisesti ladattavaan pistedataan. Huomioni keskittyi pääosin USGS:n tarjoamaan maanjäristys tietokantaan. Sen pohjalta loihdin kaksi karttaa maanjäristysten sijainneista maailmanlaajuisesti.
Kuva 1 esittää yli kuuden magnitudin järistykset vuoden 1900 jälkeen interpoloituna. Kartasta erottaa hyvin litosfäärilaattojen alityöntövyöhykkeet epämääräisinä pikselivyöhykkeinä. Tämän informaation avulla on helppo hahmottaa millä alueilla maanjäristyksiä tapahtuu eniten. Kartasta on myös havaittavissa alueet joilla on tapahtunut erittäin voimakkaita maanjäristyksiä (siniset alueet). Richterin asteikkoa tarkasteltaessa on huomioita, että magnitudin kasvaessa yhdellä järistyksen voimakkuus kasvaa kymmen-kertaiseksi.
Kuva 2 esittää kaikista voimakkaammat järistykset. Verrattuna kuvan 1 karttaan on kartta huomattavasti yksinkertaisempi, koska pisteitä on vähemmän. Kartalta erottuu selkeämmin yksittäisten pisteiden muodostamat alueet. Huomioni keskittyi Alaskassa sijaitsevaan laajaan siniseen alueeseen, joka ei kuvasta 1 erotu lähes ollenkaan.
Harva kurssilaisistani oli tuottanut blogiinsa karttoja interpoloinnin avulla. Löysin kuitenkin reittini Matti Katajiston blogiin. Katajisto oli tuottanut hyvin samanlaisen kartan kuin kuvan 2. Interpoloinnin aikaan saamat alueet olivat hyvin samanlaiset. Suurin eroavaisuus oli väreissä, joita Katajisto oli uskaltanut käyttää itseäni rohkeammin.
Maanjäristys karttoja tehdessäni löysin netistä kuvan 3 kartan, joka kuvaa maanjäristysten todennäköisyyttä alueittain. Kartta on helppo lukuisempi kuin luomani interpoloidut kartat. Kartta on hyvin infomatiivinen sillä mitä punaisempi alue on sitä voimakkaampia järistyksiä on syytä odottaa.
Interpoloitujen maanjäristyskarttojen lisäksi halusin luoda pistemäisen kartan tulivuorien sijainneista. Kuvan 4 kartta esittää tulivuorien sijainnit NOAA:n tietokannan pohjalta. Suurin osa tulivuorista sijaitsee maanjäristyksien tapaan litosfäärilaattojen saumakohdissa. Tulivuori datan pohjalta luotua karttaa tarkastellessa Janina Vikman oli huomioinut islantilaisen tulivuoren virheellisen sijainnin Ruotsissa. Tämä huomio herättää siihen ettei tiedostoihin tai QGIS:Sin toimintoihin voi luottaa täysin sinisilmäisesti.
Karttojen avulla on helppoa visualisoida maanjäristysten ja tulivuorien sijaintia maapalolla. Opetuksessa karttojen avulla voitaisiin esittää sijaintien lisäksi syitä näiden luonnonmullistumien pääasialliseen keskittymiseen laattojen saumakohtiin. Vaikka interpoloidut kartat saattavat aluksi vaikuttaa pistemäisiä karttoja epäselvemmiltä, niitä tarkastellessa arvotkin suhteutuvat muihin pisteisiin.
Lähteet:
Maanjäristys tietokannat, USGV. Käytetty 19.2.2020 https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/
Tulivuori tietokanta, NOAA. Käytetty 19.2.2020 https://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=5&d=5
Pedanet, maanjäristysten riskialueet kartta. Luettu 20.2.2020
https://peda.net/p/simo.veistola/k/lukio/ge-uusi-1/mjt/teht%C3%A4v%C3%A4t2/kuvitus/mr
Katajisto, M 19.2.2020 ” Tactical nuke inbound” Luettu 20.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/mattikat/2020/02/19/tactical-nuke-inbound/
Vikman, J 19.2.2020 ” Ulkoilua, kolme karttaa ja ruotsalainen tulivuori” Luettu 20.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/jagvikma/2020/02/19/kolme-karttaa-ja-ruotsalainen-tulivuori/