Month: February 2020

Kuudennen kurssikerran aluksi pääsimme kömpimään lämpimästä ja kodikkaasta GIS-luolasta ulos Kumpulan maastoon tekemään kenttätyötä. Kenttätyön tavoitteena oli kerätä dataa pisteaineistona oma valintaisista kaupunkitiloista Epicollect-sovelluksen avulla. Takaisin luokkaan saavuttuamme sovellukseen kerättyjen pisteiden avulla harjoittelimme interpolointia. Interpoloinnin avulla saatiin yleiskuva Kumpulan alueen turvallisuudesta. Noin tunnissa saimme oma keräämästä aineistosta esiteltäviä tuloksia.

Kurssikerran jälkipuoliskolla tutustuimme itsenäisesti ladattavaan pistedataan. Huomioni keskittyi pääosin USGS:n tarjoamaan maanjäristys tietokantaan. Sen pohjalta loihdin kaksi karttaa maanjäristysten sijainneista maailmanlaajuisesti.

Kuva 1 esittää yli kuuden magnitudin järistykset vuoden 1900 jälkeen interpoloituna. Kartasta erottaa hyvin litosfäärilaattojen alityöntövyöhykkeet epämääräisinä pikselivyöhykkeinä. Tämän informaation avulla on helppo hahmottaa millä alueilla maanjäristyksiä tapahtuu eniten. Kartasta on myös havaittavissa alueet joilla on tapahtunut erittäin voimakkaita maanjäristyksiä (siniset alueet). Richterin asteikkoa tarkasteltaessa on huomioita, että magnitudin kasvaessa yhdellä järistyksen voimakkuus kasvaa kymmen-kertaiseksi.

Kuva 2 esittää kaikista voimakkaammat järistykset. Verrattuna kuvan 1 karttaan on kartta huomattavasti yksinkertaisempi, koska pisteitä on vähemmän. Kartalta erottuu selkeämmin yksittäisten pisteiden muodostamat alueet. Huomioni keskittyi Alaskassa sijaitsevaan laajaan siniseen alueeseen, joka ei kuvasta 1 erotu lähes ollenkaan.

Harva kurssilaisistani oli tuottanut blogiinsa karttoja interpoloinnin avulla. Löysin kuitenkin reittini Matti Katajiston blogiin. Katajisto oli tuottanut hyvin samanlaisen kartan kuin kuvan 2. Interpoloinnin aikaan saamat alueet olivat hyvin samanlaiset. Suurin eroavaisuus oli väreissä, joita Katajisto oli uskaltanut käyttää itseäni rohkeammin.

Maanjäristys karttoja tehdessäni löysin netistä kuvan 3 kartan, joka kuvaa maanjäristysten todennäköisyyttä alueittain. Kartta on helppo lukuisempi kuin luomani interpoloidut kartat. Kartta on hyvin infomatiivinen sillä mitä punaisempi alue on sitä voimakkaampia järistyksiä on syytä odottaa.

Interpoloitujen maanjäristyskarttojen lisäksi halusin luoda pistemäisen kartan tulivuorien sijainneista. Kuvan 4 kartta esittää tulivuorien sijainnit NOAA:n tietokannan pohjalta. Suurin osa tulivuorista sijaitsee maanjäristyksien tapaan litosfäärilaattojen saumakohdissa. Tulivuori datan pohjalta luotua karttaa tarkastellessa Janina Vikman oli huomioinut islantilaisen tulivuoren virheellisen sijainnin Ruotsissa. Tämä huomio herättää siihen ettei tiedostoihin tai QGIS:Sin toimintoihin voi luottaa täysin sinisilmäisesti.

Karttojen avulla on helppoa visualisoida maanjäristysten ja tulivuorien sijaintia maapalolla. Opetuksessa karttojen avulla voitaisiin esittää sijaintien lisäksi syitä näiden luonnonmullistumien pääasialliseen keskittymiseen laattojen saumakohtiin. Vaikka interpoloidut kartat saattavat aluksi vaikuttaa pistemäisiä karttoja epäselvemmiltä, niitä tarkastellessa arvotkin suhteutuvat muihin pisteisiin.

Lähteet:

Maanjäristys tietokannat, USGV. Käytetty 19.2.2020 https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/

Tulivuori tietokanta, NOAA. Käytetty 19.2.2020 https://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=5&d=5

Pedanet, maanjäristysten riskialueet kartta. Luettu 20.2.2020

https://peda.net/p/simo.veistola/k/lukio/ge-uusi-1/mjt/teht%C3%A4v%C3%A4t2/kuvitus/mr

Katajisto, M 19.2.2020 ” Tactical nuke inbound” Luettu 20.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/mattikat/2020/02/19/tactical-nuke-inbound/

Vikman, J 19.2.2020 ” Ulkoilua, kolme karttaa ja ruotsalainen tulivuori” Luettu 20.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/jagvikma/2020/02/19/kolme-karttaa-ja-ruotsalainen-tulivuori/

Aiheena ruutukartta ja rasterimuotoinen aineisto, kuulostaapa haastavalta. Onneksi näin ei ollut sillä sain vihdoin tuntea miltä QGIS:sin käyttö tuntuu kun tietää mitä tekee tai ainekin luulee niin. Edellisiltä viikoilta saadut haavat pääsivät vihdoin parantumaan ja psyyke tasaantumaan.

Kurssikerran tehtävänä oli muuttaa pistemuotoinen aineisto ruutukartaksi. Pistetiedot sisälsivät runsaasti erilaisia väestöön ja asumiseen liittyviä tietoja. Ruutujen saman koon ansiosta pisteiden tiedot saatiin yhdistettyä ruuduittain. Kartan luettavuuteen vaikuttaa huomattavasti ruutukoko. Kuten kuvasta 1 huomaa on 250 m x 250 m aivan liian pieni pääkaupunkiseudun aineistoon. Kartasta erottaa suurin piirtein ulkomaalaisten asutuskeskittymät mutta syvällisempään tarkasteluun kartta ei sovi.

Jälleen kurssi kerralla opittujen temppujen avulla lähdin haastamaan itseäni. Tein muunkielisten osuutta kuvaavan kartan 1 km x 1km ruuduilla. Kuvan 2 kartta on helppo lukuinen ja sen tarkastelu on varsin vaivatonta. Merialuetason tuominen ruudukon päälle helpottaa mielestäni kartan tarkastelua sillä rannikkoalueet erottuvat ruudukosta. Sijainnin ruutukartta esittää suhteellisena eli asuinrakennukset sijaitsevat ruudun sisällä. Aineiston luonteen takia rakennusten tarkan sijainnin esittäminen ei ole mielekästä sillä vertailu onnistuu järkevästi ruutualueiden avulla.

Vaikka pääkaupunkiseudulla on asutusta tasaisesti on alueita, joilla asuu vain muutama ihminen. Tällaisten alueiden kuvaaminen ruutukartalla vaikuttaa kartan luotettavuuteen. Esimerkiksi jos alueella asuu viisi muunkielistä eikä ollenkaan suomenkielisiä, näyttää alue yhtä voimakkaalta kuin alue jossa on paljon asukkaita ja hieman yli puolet ovat muunkielisiä.

Kuvan 2 karttaan voisi lisätä asuinrakennusten lukumäärän ruuduittain. Tämä tieto lisäisi kartan informatiivisuutta ja lukija saisi tiedon kuinka tiheästi neliökilometrin alue on asutettu. Toisaalta ruutukartalla on vaikeaa esittää selkeästi enempää kuin yhtä muuttujaa.

Ruutukartan suurimpana vahvuutena onkin tiedon esittäminen selkeästi ja suhteellisesti verrattuna alkuperäiseen pisteaineistoon joka kuvasi yksittäisten kohteiden tarkkaa sijaintia. Jonna Kääriäinen on tehnyt blogissaan: https://blogs.helsinki.fi/kaarijon/ hyvän havainnon ruutukartan ominaisuudesta kuvata ilmiöitä.” Ruudut voivat olla kooltaan vaikkapa 250 m x 250 m, 1 km x 1 km tai 5 km x 5 km, eivätkä siis noudata mitään hallinnollista aluejakoa. Tästä syystä ruutukartta tarjoaakin hyvän keinon tarkastella alueellisten ilmiöiden leviämistä hallinnollisista aluerajoista riippumatta.” Tällä Kääriäinen perustelee ruutukartan luonnetta aiempien kertojen koropleettikarttoihin verrattuna.

Virkistävän ruoka/kahvitauon jälkeen pääsimme ensimmäistä kertaa käsittelemään rasteriaineistoa QGIS:sissä. Rasteriaineiston käsittely ja työstäminen on raskasta suurten tiedostokokojen takia. Tämän huomasin etenkin läppärillä työskennellessä. Kurssikerralla yhdistimme rasteriaineistoja ja lisäsimme rinnevarjostuksen ja korkeuskäyrät Pornaisten alueen peruskarttalehdelle (L4322L).

Kotitehtävänä oli vertailla samaisen kartan korkeuskäyriä QGIS:sin luomiin. Tämän harjoituksen tekele on kuvassa 3. QGIS:sin luomat punaiset korkeuskäyrät ovat rosoisempia ja esittävät pienempiä kohteita kuin peruskartan käyrät. QGIS luo käyrät suoraan aineiston pohjalta siksi ne ovat tarkempia. Peuskartan korkeuskäyriä on yksinkertaistettu käyttötarkoitusten takia, liian tarkat korkeuskäyrät vaikuttaisivat kartan luettavuuteen.

Lähteet:

Kääriäinen, J (6.2.2020) ” Pisteaineistosta ruututeemakartaksi” Luettu 6.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/kaarijon/2020/02/06/pisteaineistosta-ruututeemakartaksi/

Maanmittauslaitos. Peruskartta 1:20 000 L4322L, 2017

Tämän viikon GIS tuokiolla tutustuimme QGIS:sin toimintoihin, joilla eri tietokantoja voidaan yhdistää. Join- ja dissolve-työkalut olivat avain asemassa harjoituksia tehdessä. Niiden avulla tietokannat saadaan samaan aineistoon QGIS:sissä.

Kurssikerran harjoituksessa työstimme Afrikan karttaa, jossa lähdeaineistot täytyi yhdistää. Kartan jokainen polygoni oli erillään tietokannasta. Jotta aineistoa voitaisiin työstää tehokkaasti täytyi samaan aineistoon kuuluvat alueet yhdistää valtioittain yhteen. Aineiston yksinkertaistamisen jälkeen Join-työkalulla tuotiin ulkoisia aineistoja ja niiden ominaisuudet yhdistettiin samaan tietokantaan. Tämän työn tulos on kuvan 1. kartta.

Muita harjoituksen tietokantoja olivat timanttikaivosten öljykenttien sijainti. Kyseisistä aineistoista en saanut karttaa laadittua sillä QGIS ei ladannut tekemääni projektia kurssikerran jälkeen. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta… Tietokantojen yhdistelyllä ja teemakarttojen avulla olisi voinut tarkastella öljykenttien ja timanttikaivosten sijaintien yhteyttä konfliktien sijainteihin. Kaiken logiikan mukaan on todennäköistä että konfliktiherkät alueet sijoittuisivat näiden luonnonvarojen läheisyyteen.

Joonatan Reunanen ja Matti Katajisto ovat blogeissaan näyttäneet taiteellista osaamistaan visualisoidessaan Afrikan teemakarttaa. Katajisto sanookin blogissaan käyttäneensä huomattavan määrän aikaa karttansa visualisointiin. Omaan karttaani verrattuna kyseisten herrojen teemakartoissa esiintyy kaikki harjoituksen tietokantojen aineistot.

Itsenäisenä harjoituksena oli tuottaa kartta Suomen tulvariskialueista ja niiden järvisyydestä. Tämäkin harjoitus sisälsi tietokantojen yhdistelyä ja muuta oman taitotason ylittävää toimintaa. Vaikeinta oli lisätä järvisyysprosenttia kuvaava histogrammi tulvariskialuekarttaan. Onnekseni QGIS:sin innokas käyttäjä Miklas Kuoppala oli paikalla pähkäilemässä samaa haastetta. Yhteistyömme avulla saimme diagrammin kartalle. Kartta (kuva 2) tulvariskialueista koristeltuna järvisyysdiagrammeilla oli valmis.

Pienellä karttatulkinnalla on huomattavissa että Suomen tulvariskialueet sijoittuvat pienen järvisyysprosentin alueille. Järvillä on virtausta tasoittava vaikutus. Kun järviä on vähän tulvariski kasvaa koska järvien vaikutus virtausvoimakkuuteen jää vähäiseksi. Suuri järvisyysprosentti on keski- ja itä- Suomessa. Näillä järvivaltaisilla alueilla tulvaindeksi on pieni.

Tämän viikon Q-GIS puuhastelusta jäi aiempaa positiivisempi kuva. Harjoitukset sujuivat edellisiä mukavammin pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. QGIS:llä työskentely on jatkuvasti sujuvampaa.

Lähteet:

Katajisto, M ”Haaveet kaatuu…” 3.2.2020. Luettu 3.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/mattikat/2020/02/03/haaveet-kaatuu/

Reunanen, J ” Beast mode on.” 29.1.2020 Luettu 3.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/reunajoo/2020/01/29/beast-mode-on/