Äskettäin julkistettiin maailmanlaajuinen raportti planeettamme monimuotoisuuden tilasta. Myös Suomen luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä julkaistiin tietoa aiemmin tänä vuonna Punaisen listan muodossa. Jopa miljoonaa lajia uhkaa sukupuutto seuraavien vuosikymmenten aikana, jos emme ryhdy toimiin heti. IPBESn raportissa tuodaan esille monta tärkeää näkökulmaa, mutta yksi keskeisimmistä on se, että ongelmamme vaativat systeemistä ratkaisua. Siinä missä monimuotoisuuden heikkeneminen linkittyy ilmastonmuutokseen, linkittyvät nämä haasteet myös sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Toisin sanoen, ekologista kestävyyttä ei voida enää erottaa muista yhteiskunnan ja yksilöiden toimista. Ja vielä yksinkertaisemmin – luonnon – ja sen kaikkien eliöiden, pienten ja suurten – hyvinvointi vaikuttaa suoraan ihmisen hyvinvointiin.
Yhdeksi ratkaisukeinoksi raportti esittää, että kasvatuksella ja koulutuksella pyritään entistä vahvemmin jakamaan tietoa ja näin lisäämään ymmärrystä luonnon monimuotoisuudesta ja sen uhista. Mutta yksin tieto harvoin vaikuttaa, saati saa meidät vaikuttumaan niin, että tahtoisimme ryhtyä toimiin.
Digitaalisuuden ja sosiaalisen median nousun kautta tarinankerronta on noussut merkittäväksi tavaksi vaikuttaa ihmisiin. Tätä keinoa käytetään menestyksekkäästi niin politiikassa kuin yritysten markkinoinnissakin. Sillä on väliä, millaisia tarinoita kerromme saadaksemme oman agendamme läpi.
Tutkin eläintarinoita sosiaalisessa mediassa. Tavoitteeni on ymmärtää, millaisia tarinoita eläimistä kerrotaan ja millaisina eläimet tarinoissa nähdään. Minun agendani on löytää tarinoista niitä vaikuttamisen ja vaikuttumisen keinoja, joiden avulla voidaan luoda kestävämpää ympäristösuhdetta.
Tarinankerronta on vaikuttava oppimisen edistämisen työkalu. Sen uudet, visuaaliset muodot on nyt syytä valjastaa yhteisen hyvän edistämiseen. Planeettamme hyväksi.
Siksi tarinoita sietää tutkia, juuri nyt.