University of Helsinki
Kolmannella kurssikerralla opettelimme muokkaamaan tietokantoja ja tuomaan uutta tietoa Mapinfoon. Tunnin lopuksi teimme Suomen vesistöaluieista teemakartan muokkaamamme aineiston pohjalta. Ohjeena oli tulkita kartan sisältöä näin maallikkona, eli s’il vous plait tässä versioni:
Tekemäni kartta esittää Suomen vesistöalueiden järvisyyttä ja tulvaherkkyyttä. Järivsyys on osoitettu pylväinä, jotka kuvaavat järvien pinta-alan osuutta valuma-alueen pita-alasta. Tulvaherkkyys on osoitettu tulvaindeksillä joka kuvaa valuma-alueiden keskiylivirtaaman ja keskialivirtaaman suhdetta. Virtaama tarkoittaa uoman kohdassa tietyssä ajassa virrannutta vesimäärää (kuinka monta litraa sekunnissa). Ylivirtaama tarkoittaa keskimääräistä suurempaa virtaavan veden määrää eli yleensä tulvaa. Alivirtaama viittaa kuivaan kauteen eli keskimääräistä alhaisempaan virtaamaan. Käyttämämme tulvaindeksi kuvastaa siis sekuntia kohden virranneen vesimäärän vaihtelua aina kuivimmasta kaudesta tulvahuippuihin uoman pokkileikkauksessa kyseisellä valuma-alueella. (Termien selitykset Tiedotusblogista..).
Ennen alla näkyvän kartan aikaansaamista yhdistelin siis tietoa MapInfon eri tietokannoista ja Excelistä MapInfoon, sekä laskin ohjelmalla tulvaindeksin annettujen tietojen avulla. Tulvaindeksin esittämistä varten tarkastelin aineiston jakaumaa (vino), valitsin sopivan luokkien määrän ja luokittelutavan (tresiilit) ja tein koropleettiteemakartan, ja sen päälle pylväsesityksen valuma-alueiden järvisyydestä. Värit valitsin esitettävän ilmiön mukaan. Sininen on veden väri, joten valitsin sen tulvaindeksin kuvaamiseen, tummuusaste osoittaa indeksin suuruuden. Pylväsiin valitsi liilan koska se erottuu tarpeeksi mutta ei liian räikeästi sinisestä pohjasta. Alkuperäinen kartta oli vähän vinossa, joten suoristi pohjoisen katsomaan ylöspäin vaihtamalla projektion oikeaksi (?). Tadaa:
Yleissilmäyksellä kartalta erottuu selkeästi rannikkoseutujen suurempi tulvaherkkyys sisämaahan nähden. Vastaavasti sisämaan suurten valuma-alueiden järvisyysprosentti on huomattavasti suurempi kuin mereen yhteydessä olevien valuma-alueiden. Nopeana yhteenvetona voisikin siis todeta että rannikoiden valuma-alueet ovat tulvaherkkiä ja että alueella on vähän järvipinta-alaa, kun taas sisämaan vesistöalueilla on laajalti järviä, ja tulvariski ei oli kovin suuri.
Miksi siis tulvaindeksi on suurempi rannikolla kuin sisämaassa? Ensinnäkin siksi, että rannikolla sataa keskimäärin enemmän kuin maan sisäosissa, mikä vaikuttaa suoraan virtaavan veden määrään. Virtaamahuippu on siis helposti hyvin suuri verrattuna kuiviin jaksoihin. Toisekseen, kuten kartta kertoo, mereen yhteydessä olevien valuma-alueiden järvien yhteispinta-ala ei ole kovin suuri eli vesi virtaa pääosin joissa. Lumien sulaessa ja voimakkaiden sateiden yhteydessä joissa virtaavan veden määrä kasvaa herkästi. Järvialtaat puolestaan tasoittavat virtaamahuippuja, joten vaihtelu jää pienemmäksi. [lisäystä LuMa-tunnin jälkeen: järvialtaissa haihtuminen on voimakasta, joka osaltaan pienentää virtaamaa runsasjärvisillä alueilla]
Suomen pinnanmuotojen eli topografian tunteminen auttaa myös avaamaan syitä siihen, miksi kartta näyttää siltä miltä näyttää. Oleellisinta tämän kartan yhteydessä on osata sijoittaa Salpausselät ja Suomenselkä kartalle. Nämä ympäristöään korkeammat vyöhykkeet maastossa vaikuttavat suuresti veden liikkeisiin. Suomenselkä on luode-kaakko -suuntainen vedenjakaja, joka erottaa Pohjanlahteen laskevat Pohjanmaan joet (kartalla ylimmässä tai toisiksiylimmässä tulvaindeksiluokassa) keski-Suomen järvialueesta (alin tulvaindeksiluokka). Pohjanmaa on alavaa ja järvialtaita vähän tai ne ovat pieniä, minkä takia virtaaman vaihtelut uomissa ovat tavallisia. Salpausselät puolestaan toimivat rajaviivana laajajärvisten valuma-alueiden ja suomenlahteen valuvien vesistöalueiden rajana; Salpausselät nimensä mukaan salpaavat vedet pohjoispuolelleen. Salpausselistä etelään valuma-alueet ovat pieniä, pitkulaisia ja kapeita jokien valuma-alueita.
Kartalta voi siis tulkita Suomen eri alueiden tulvaherkkyyttä ja valuma-alueiden luonnetta virtaaman vaihtelun ja järvialan perusteella. Rannikoilla virtaaman vaihtelu on voimakkaampaa kuin sisämaassa, meren läheisyydestä, ja järvien koosta ja määrästä johtuen.
Kartan ulkonäössä olisi mielestäni parannettavan varaa. En tiedä, ehkä rannikkoalueiden pieniä ja pirstaleisia valuma-alueita olisi pitänyt yhdistellä suuremmiksi kokonaisuuksiksi, jotta kartasta olisi tullut selkeämpi. Nyt pienten alueiden pienet järvisyyspylväät näyttävät sekavalta mössöltä, vaikka alueiden vähäjärvisyys onkin tulkittavissa esityksestä. Näin maallikkona en kuitenkaan mennyt muokkaamaan mitään yhdistettyjä valuma-alueita kartalle.. Kartta näyttää vähän hölmöltä myös sen takia että valuma-alueiden ääriviivat eivät noudata Suomen rajoja, vaan levittäytyvät hallinnollisen alueen ulkopuolelle. Kaiken kaikkiaan kartan perusviesti tulee tekeleestäni esille, mutta kovin kaunis kartta ei ole.
Eri alueiden tulvaindeksejä voisi hyödyntää esimerkiksi maankäytön suunnittelussa ja riskien ennustamisessa, mutta taidan jättää syvällisemmät tulkinnat kartan informaatiosta tulevaisuuteen. Nähtäväksi jää, pystynkö tätän parempaan kevään luma-kurssin jälkeen.