University of Helsinki
Harjoittelimme nejännellä kerralla ruututeemakartan tekemistä MapInfolla. Pienen testailun jälkeen päädyin tekemään esityksen alle 15-vuotiaiden asukkaiden sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla.
Valitsin esityksen pohjaksi neliökilometrin kokoiset ruudut. Neliökilometri on helposti ymmärrettävä alueen mitta kartan lukijan näkökulmasta. Pienempi ruutukoko näytti mielestäni vähän liian puuroiselta koko pääkaupunkiseudun laajuiseen esitykseen, suurepialainen jako olisi kenties yleistänyt tuloksia liikaa. Pienemmällä ruutukoolla olisi toisaalta saanut aikaan liukuvärimäisen eistyksen, jossa aineiston vaihettumisen nopeus olisi käynyt paremmin esille, kuin valitsemassani yleistetymmässä versiossa. Halusin kuitenkin yksinkertaistaa ja helpottaa kartan luettavuutta selkeästi erottuvalla ruutukoolla.
Toisin kuin erikokoisista alueista koostuvalla koropleettiteemakartalla (esim. esitys kunnittain), ruutupohjaisella teemakartalla voidaan esittää absoluuttisia arvoja. Ruutumatriisin ruudut ovat kaikki samankokoisia, joten alueelliset tiedot ovat vertailukelpoisia sellaisenaan. Koska valitsin ruutukooksi 1x1km ruudut, kartalla esitetty tieto voidaan tulkita suoraan yksikössä as/km².
Käytettävissäni oli talokohtaista aineistoa pääkaupunkiseudun asukkaiden lukumääristä iän tarkkuudella. Poimin aineistosta kaikki alle 15-vuotiaat henkilöt, eli karkeasti sanottuna lapset. Alle 15-vuotiaista suomalaisista valtaosa asuu oletettavasti vanhempiensa luona, joten esitys antaa välillistä informaatiota lapsiperheiden sijainnista.
Summasin tiedot 0-14 – vuotiaiden määrästä omaksi sarakkeekseen ja siirsin datan ruutumatriisiin. Aineiston jakauma on erittäin vino. Valitsin luokittelutavaksi kvantiilit, kuten varmaan kaikkii tällä kurssilla tekemiini karttoihin. Aineiston perusteltu luokittelu on kieltämättä edelleen vähän hakusessa, vaikka olenkin koittanut lueskella ohjeita luokittelun valintaan. Vino jakauma olisi ilmeistesti paras luokitella sovinnaisten pyöristettyjen luokkavälien avulla, tai jonkin matemaattisen kaavan mukaan, mutta kvantiilit on ilmeisesti myös ihan ok vinon jakauman luokitustavaksi (ja heti tyrkyllä MapInfon teemakarttatyökalussa..).
Luokittelu vaikuttaa suuresti kartan ulkonäköön; ylimpään luokkaan kuuluvat kaikki neliökilometrin ruudut joiden alueella asuu aineiston mukaan 4-40 alle 15-vuotiasta. Tällä luokittelutavalla aineistoon saadaan kontrasteja, mutta esitys saattaa toisaalta johtaa hieman harhaan, sillä se asettaa ruudut joissa asuu neljä tai 40 lasta samalle viivalle. Lopputulos on mielestäni kuitenkin ihan toimiva.
Kartan ensisijainen tarkoitus on nostaa esille alueet, joilla asuu paljon alle 15-vuotiaita. Ylimpään luokkaan kuuluvat tummat ruudut tulevat hyvin esille, ja nimistö on valikoitu korostamaan ja merkitsemään runsaslapsisten kaupunginosien sijaintia. Kartan värimaailma on ehkä vähän tylsä; kellertävä ja musta, mutta eri luokat tulevat selkeästi esille ja yleisvaikutelma ei ole liian levoton. (Kuva aukeaa uuteen välilehteen klikkaamalla.)
Itselleni tuli ensimmäiseksi mieleen karttaa katsoessani, että tässäkö kaikki pääkaukiseudun lapset muka on. Ovatko kaikki valkoiset alueet todella lapsetonta aluetta? Hätä johtui varmaan siitä, että olen tottunut katsomaan hallinnolliseen aluejakoon pohjautuvia koropleettikarttoja, jotka yleistävät informaation kattamaan koko aluetta tasaisesti. Todellisuudessahan pääkaupunkiseudulla on paljon asumatonta metsää, peltoa ja pusikkoa, mikä selittää suurimman osan valkoisesta alueesta. Olisin myös voinut lisätä karttaan maankäyttöä kuvaavan tason josta olisi näkynyt rakennetun ja rakentamattoman alueen raja, mutta loppupeleissä maankäyttökartta lähinnä sekavoitti jo valmiiksi läikikästä karttaa ja peittyi rastereiden alle.
Rasteriteemakartasta on vaikea saada samalla monipuolista ja selkeää. Käytettävissä olisi ollut elementtejä alueen maankäytön lisäksi tieverkosta ja pienalueista, mutta valistin lopulliseen karttaan rasteriteeman lisäksi ainoastaan kuntien rajat, vesistön ja nimistön. Nimistöstä päätin merkitä vain runsaslapsiset alueet, ja näistäkin vain osan. Kaikkia tummaan ruutuun osuvia kaupunginosia ei ole kuitenkaan nimetty, vaan koetin nimetä alueita tasaisesti. Vantaalaisuuteni vaikutti myös hieman kartalle merkittyyn nimistöön; Tammiston paikalla voisi yhtä hyvin lukea Helsingin puolella sijaitseva Siltamäki, mutta valitsin kahdesta päällekkäin menevästä nimestä tutumman Vantaan puoleisen vaihtoehdon. Espooseen jätin laittamatta vieraalta kuulostavia paikannimiä. Tieverkon lisääminen olisi auttanut kartan katsojaa sijoittamaan alueet kohdalleen, mutta päätin kuitenkin jättää tiet pois lopullisesta esityksestä, koska nimistö, ruudukko ja kuntarajat samalla kartalla vilisevät ihan tarpeeksi silmissä jo sellaisenaan..
Koropleettikarttaan verrattuna rasteriteemakartta on parempi sijaintitarkkuudeltaan. Mitä pienempi ruutumatriisin rasterikoko on, sitä tarkempi esitys, mutta tiheärasterinen tiedosto on toisaalta raskas ja vie paljon levytilaa. Ruutumatriisin alueet ovat identtisiä, joten niihin syötetyt arvot ovat vertailukelpoisia sellaisenaan. Rasteriaineisto on usein koottava itse ja mikäli tietoa on tallennettu eri tarkkuusasteilla, joudutaan yleistämään epätarkimpaan ruutukokoon, jotta aineistoon ei tule virheitä. Koropleettiteemakarttojen pohjana käytetyt hallinnolliset alueet ovat melko vakiintuneita tilastoyksikköjä, kuten esimerkiksi kunnat, ja niihin sidottua tietoa on yleensä saatavissa kattavasti, ja vakiintuneiden aluekokonaisuuksien avulla viesti välittyy kartalla kansantajuisessa muodossa.
Kaiken kaikkiaan tekemältäni ruututeemakartalta käy mielestäni selkeästi ilmi alueet joilla alle 15-vuotiaiden lukumäärä on suuri. Parhaiten esille nousevat paikannimellä korostetut alueet. Ensi alkuun karttaa tulisi vertailla koko väestön jakautumisesta tehtyyn vastaavaan. Lapsia on luonnollisesti paljon siellä missä väestön määrä on muutenkin suuri; helsingissä on enemmän lapsia kuin Vantaalla, kuten asukkaita ylipäätäänkin. Nopealla vertailulla kurssikerralla tekemääni rasteripohjaiseen väestökarttaan verrattuna runsaslapsisimmat alueet eivät kuitenkaan noudattele täysin väestön yleistä jakautumista pääkaupunkiseudulla, esimerkiksi Helsingin ydinkeskussa asukasluku on suuri, mutta lapsien osuus pieni. Kartan tietoja voisi vertailla edelleen esimerkiksi tietoihin alueiden rakennustyypeistä, peruskoulujen sijaintiin, leikkipuistoihin, harrastusmahdollisuuksiin ja niin edelleen. Valitsemani ikähaarukka sisältää monta alaluokkaa, kuten alle kouluikäiset, alakouluikäiset ja yläkouluikäiset joita kutakin voisi tarkastella omina kokonaisuuksinaan.