Afrikka, konfliktien maa
Kurssikerralla harjoiteltiin muun muassa tietokantojen muokkaamista ja yhdistämistä Afrikkaan liittyvillä aineistoilla. Lopputulokseni (kuva 1) esittää aineistossa esitettyjen konfliktien, timanttikaivosten ja öljykenttien sijainteja suhteessa toisiinsa. Konfliktit eritellään kartallani niille kerrotun säteen perusteella. On syytä kuitenkin huomata, että kartan luettavuuden takia punaiset ympyrät eivät kuvaa konfliktien säteitä samassa mittakaavassa Afrikan kartan kanssa. Konfliktien vaikutusalueet ovat lisäksi todellisuudessa melko harvoin täydellisiä ympyröitä.
Roosa Kotilainen kuitenkin pohtii ansiokkaasti blogissaan (3.2.2022) erilaisia syitä ja huomioon otettavia näkökulmia aineistoihin liittyen. Häntä kiinnostaisi tietää, miten öljykentät ja timanttikaivokset vaikuttavat alueen väestön hyvinvointiin tai eriarvoistumiseen. Kotilainen nostaa esille myös tärkeinä aineistoihin ja ilmiöihin liittyvinä huomioina esimerkiksi mahdollisen hallinnon korruption, vaurauksien mahdolliset monikansalliset omistajat sekä nälänhädän.
Käytössä olleisiin tietokantoihin on tallennettu myös paljon muuta tietoa kohteiden sijainnin ja konfliktien säteen lisäksi. Esimerkiksi konflikteihin, timanttikaivoksiin ja öljykenttiin liitettyjä tietoja tapahtuma-/löytämisvuosista voisi vertailla keskenään.
Onko normaalia uppoutua lukemaan valuma-alueiden jakoperusteista ja numeroinnista?
Valuma-alueisiin liittyvässä harjoituksessa kerrattiin kurssikerralla opittuja asioita ja opeteltiin myös diagrammien esittämistä kartalla. Kuvassa 2 esitetään Suomen päävesistöt tulvaindekseineen ja järviprosentteineen. Päävesistöiksi määritellään vähintään 200 neliökilometrin kokoiset valuma-alueet (Ekholm, 1993). Tämän takia kuvassa 2 Suomen rannikoilla näkyy valkoisia alueita, jotka on jaettu pienemmiksi rannikkovesistöalueiksi.
Esitän päävesistöalueiden järvisyyttä pienillä ympyrädiagrammeilla. Päävesistöjen suuri määrä (73 kpl) vaikeuttaa kuitenkin kartan luettavuutta, mutta onneksi onnistuin sitomaan valuma-alueiden ja ympyrädiagrammien keskipisteet toisiinsa mustin viivoin, jotka mahdollistavat diagrammien liikuttelun järkeviin paikkoihin peittämästä tulvaindeksejä ja alueiden rajoja.
Laskin järviprosentin myös “manuaalisesti” aineistosta löytyneiden digitoitujen järvien avulla, mutta huomasin nopeasti, että aineistossa esitettyjen suurimpien karkeasti digitoitujen järvien käyttäminen laskutoimituksissa ei ole järkevää. Saadut arvot poikkesivat huomattavasti Matti Ekholmin Suomen vesistöalueet -teoksessa (1993) esittämistä luvuista, joihin valuma-alueet-tietokannassa esitetyt järviprosentit mahdollisesti perustuvat. Lähdin tuomaan mahdollisimman tarkkaa järvitietokantaa Maanmittauslaitoksen WFS-rajapinnan kautta, mutta tehtävä osoittautui ylivoimaiseksi tietokoneelleni. Itse asiassa MML ei olisi loppupeleissä auttanutkaan, sillä osa valuma-alueista ulottuu naapurimaiden puolelle.
Järviprosentti näyttää tyypillisesti olevan suurempi sellaisilla valuma-alueilla, joilla tulvaindeksi on pieni. Tämä liittyy siihen, että järvialtaat tasaavat tehokkaasti virtaamavaihteluita (Ymparisto.fi, 24.6.2013).
Tässä kaikki tältä erää! Ennen kuin lähdet voit vielä selvittää oman valuma-alueesi oheiselta kartalta:
Lähteet
Ekholm, M. (1993). Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus.
Kotilainen, R. (3.2.2022). Viikko 3: Eri kohteiden yhdistelyä. Roosan blogi. Viitattu 18.3.2022: https://blogs.helsinki.fi/rokoro/2022/02/03/viikko-3-eri-kohteiden-yhdistelya/
Ymparisto.fi. (24.6.2013). Tulvien esiintyminen. Haettu 8.2.2022 osoitteesta: https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Tulviin_varautuminen/Olenko_tulvariskialueella/Tulvien_esiintyminen?f=Lapin_ELYkeskus