Olen juuri arvioinut yli 40 oppimispäiväkirjaa. Tehtävä sai minut tällä kertaa emotionaalisesti kosketetuksi. Kysyn itseltäni mikä sen sai aikaan? Mikä tällä kurssilla oli erilaista ja kosketti kokenutta opettajaa? Vastaukseni on: Lukemani todisti että oman alan historian tuntemus on tärkeä osa sosiaalityöntekijän ammatti-identiteettiä ja itseymmärrystä.

Sosiaalityön tieto, oppihistoria ja teoria -kurssi suunniteltiin kaksi vuotta sitten täyttämään tietoaukkoa, joka on näkynyt erityisesti graduohjauksessa. Opiskelijat ovat kuulleet siihen mennessä ison määrän luentoja ja lukeneet satoja sivuja sosiaalityön teoriasta, teorian ja käytännön suhteista, oppihistoriasta sekä muuttuvasta sosiaalityöntekijän tietoperustasta – asiakkaiden tietämys mukaan lukien. Mutta opiskelijalle tämä monien tasojen palapeli ei läheskään aina jäsentynyt maisteriopintojen aikana.

Suunnittelin kurssin, jossa oppihistoriaa käytetään juonena sitoa yhteen erilaisia sosiaalityössä vaikuttaneita ja vaikuttavia tieteenfilosofisia ja teoreettisia traditioita sekä sosiaalityön ammattien kehitystä. Ideana oli analysoida sitä, miten ja miksi suomalainen sosiaalityön tieto ja tietäminen on ollut jatkuvassa muutoksessa. Se on edelleenkin valtakamppailujen luvattu kenttä. Joinakin ajankohtina kamppailu on ollut näkyvää, enimmäkseen se on aikalaistoimijoille kuitenkin piiloista.

Kurssilla läpikäytiin eri aikojen tiedollisia jännitteitä nykyaikaa painottaen. Tämän ajan jännitteet paikannettiin näyttöperustaisen sosiaalityön sekä vuorovaikutussuhteita, elämänkokonaisuutta ja erilaista tietoa arvostavan pragmaattisen lähestymistavan välisiksi.

Lisäksi tarkasteltiin sosiaalityön tieteenalan luonnetta muiden sosiaalitieteiden joukossa sekä suhteessa lääketieteeseen, tiedon käsitettä ja lajeja, eri teorioiden taustaoletuksia, 1900-luvun lopun käytäntökäännettä. Edelleen esiteltiin suomalaisen sosiaalityön oppihistorian muutoksia eri aikoina hallinneiden tietokäytäntöjen kautta viimeisen sadan vuoden ajalta ja tutustuttiin digitaaliseen dokumentaatioon Apotin välityksellä. Kurssin kuluessa luettiin kansainvälisiä ja kotimaisia tieteellisiä artikkeleita.

Tavoitteena oli ymmärtää paremmin nykypäivän monitahoista tutkimusajattelua sekä keskustelua tiedosta niissä yhteiskunnallisissa suhteissa, joissa sosiaalityöntekijät nyt toimivat. Tutkimuksen käytännöllisiä nykysuuntauksia eli implementaatiotutkimusta ja kokeilemista tiedon tuottamisen menetelminä kurssilla esittelivät tohtorikoulun opiskelijat. Lisäksi tehtiin eri aihepiirejä yhteen kokoavia ja syventäviä oppimistehtäviä ja kirjoitettiin oppimispäiväkirja.

Oli koskettavaa lukea monen opiskelijan kokeneen oppimisprosessinsa voimaannuttavaksi. Ainakin osan palapelit olivat edenneet tai tulleet jopa valmiiksi. Se tuotti kirjoittajille iloa ja ammattiylpeyttä. Avaan joitakin ydinkohtia kurssilaisten oivalluksista.

Kaikki lukivat tieteellisen artikkelin Mary Richmondin 100 vuotta sitten kirjoitetun sosiaalityön opin uudesta tulkinnasta (Fjeldheim, ym. 2015). Havaittiin että sosiaalityön ydin ei ole muuttunut: sen tietokohde on aina ollut ihmisen ja yhteisön vuorovaikutussuhteet. Alan tietokohde ei olekaan epämääräinen.

Sosiaalityön metodikiistaan perehdyttiin Timo Toikon (2003) artikkelista. Miten lähes samoin ajattelevat toimijat eivät voineet tehdä kompromisseja, vaan ajautuivat elämäniäkseen eri leireihin ja hidastivat oppialan kehitystä? Yhteistyö vs. eristäytyminen eri alojen asiantuntijoiden välillä tai saman alan toisin ajattelevien kesken tunnistettiin myös tästä ajasta. Työskentely asiakkaiden ja eri ammattilaisten yhteisillä vaihtoalueilla (Pohjola, ym. 2015) näyttäisi keinolta välttää leiriytyminen. Vaihtoalue määriteltiin eri osapuolten jakamaksi yhteiseksi oppimisen ja dialogisen toiminnan tilaksi. Voisiko vaihtoalue mahdollistaa ammatin tietoperustan, joka kehittyy osana käytäntöjä? Ja lisäksi kaikkia tiedon lajeja hyödyntäen? Sosiaalityön tietoperustan ikuisiin dilemmoihin voikin löytyä toimivia ratkaisuja.

Oppimispäiväkirjoista välittyy ymmärrys siitä, että sosiaalityön tietoperusta on historiallisesti kerrostunut ja alinomaisessa liikkeessä. Siksi jokaisen sossun on hyvä tehdä omat valintansa ja olla selvillä millä tietoperustalla kulloinkin toimii, ja miten hyödyntää niitä tiedon eri lajeja, jotka ovat osa sosiaalityötä.

Mikään ei tieto ei välttämättä häviä, vaan se voi ilmaantua uudestaan, uusina käsitteinä ja uusilla metodeilla tuotettuna. Sosiaalityön tieteenala sijoittuu kahden episteemisen systeemin kohtaamispisteeseen; ala on sekä teoreettinen että käytännöllinen. Siksi näiden systeemien jatkuva vuorovaikutus on käytännön työssä tarpeellista, kuten on myöskin erityinen tietoteoria. Esimerkiksi sellainen kuin pragmatismi, joka arvostaa käytännöllistä tieteellistä tietoa.

Mirja Satka

Sosiaalityön käytäntötutkimuksen professori

Kahden opiskelijan oppimispäiväkirjat voi lukea täältä:

Oppimispäiväkirja – Salla Lajunen

Oppimispäiväkirja – Joni Lähde