Itse otetut valokuvat käyttöön

Aiemmin oppilaat olivat saaneet tehtäväksi ottaa kertakäyttökameroilla valokuvia opettajan antamista aiheista. (Tämän blogin postaus 4). Me opetusharjoittelijat, Tiina ja Heidi,  olimme myös ottaneet muutaman kuvan.

Tarinaa kuvista

Eräällä äidinkielen tunnilla kaikki kertakäyttökameroilla otetut kuvat, eli onnistuneet kuvat neljästä 24 kuvan filmirullasta, oli levitetty valokuvanäyttelyyn luokan takaosaan. Kukin oppilas sai valita yhden kuvan, josta kirjoittaisi pienen tarinan. Tarinan pituus voisi olla pari-kolme lausetta.

Oppilaat kirjoittivat tarinoita.  He auttoivat toisiaan lauseiden ideoimisessa ja kirjoittamisessa, mikä oli tosi mukava nähdä. Tarinoiden valmistauduttua jokainen kuva ja tarina liimattiin yhdelle värilliselle A4-kartongille. Kaikki A4-kartongit rei’itettiin ja sidottiin yhteen. Niistä muodostui hieno, luokan yhdessä tekemä kirja.

Tässä muutama sivu luokan kirjasta. Saat kuvat isommaksi klikkaamalla hiirellä kuvan päällä. Tämä oli erittäin mukava työ tehdä yhdessä mukavien 1A luokan oppilaiden kanssa.

Eräällä äidinkielen tunnilla viime talvena 1A -luokan opetusharjoittelija Heidillä ja oppilailla oli hyvä keskustelu valokuvauksesta ja valokuvista. “Millainen on hyvä kuva?” ,”Mitä kuvaa ottaessa tulee muistaa?” jne. Katseltiin valokuvia yhdessä ja juteltiin niistä.

Oppilailla oli selkeitä käsityksiä siitä,  millainen on hyvä valokuva. Digikuvaamisen aikana valokuvien ottaminen ja kuvien katsominen kännyköistä, tietokoneista ja tableteista on arkipäivää. Ennen digikameroiden aikakautta valokuvaaminen oli hieman erilaista. Silloin ei voinut poistaa huonoja kuvia ja selailla otettuja kuvia kamerassa edestakaisin. Kun filmikameralla kuvasi jotain, se oli tallessa filmillä.

Me opetusharjoittelijat, Tiina ja Heidi, hankimme luokkaan neljä kertakäyttökameraa, joilla oppilaat saivat kuvata annettuja kuvaustehtäviä. Kukin oppilas sai vuorollaan ottaa yhden kameran mukaan kotiin yhdeksi päiväksi.  Kuvaustehtävät liittyivät äidinkielessä ja matematiikassa käsiteltyihiin asioihin. Esimerkiksi kun matematiikassa oli juuri alkanut kellon opettelu, oppilaat saivat tehtäväksi valokuvata kellon. Saimme hienoja koulussa ja kotona kuvattuja kuvia kelloista . Kunäidinkielessä oli juuri opeteltu J-kirjain, oppilaat saivat tehtäväksi kuvata jonkin J-kirjaimella alkavan jutun.Tässä alla olevassa kuvassa on jääkarhu.

Kehitimme oppilaiden ottamat kuvat valokuvausliikkeessä. Saimme huomata, että kertakäyttökameroilla kuvaaminen ei ollutkaan aivan helppoa. Kameran laukaisunapin ja kelausnapin painaminen oli yllättävän raskasta. Kosketusnäytöt ja hipaisunapit ovat paljon kevyempiä käyttää, kun niihin on jo tottunut. Kuvan laatu ei ole kertakäyttökameroissa läheskään yhtä hyvä kuin kännykkäkameroilla tai digikameroilla kuvattaessa.

Esimerkiksi minä opettajana valokuvasin koulun juhlasalissa 1. ja 2 luokkalaisten talven laulujuhlaa.Paikalle oli kutsuttu myös esikoululaiset, tulevat Taiviksen ekaluokkalaiset. Otin  innokkaana paljon kuvia juhlassa ikkunasta tulevaa valoa vasten.  No  kuinkas kävikään, kaikista kuvista tuli ihan pimeitä, kun en muistanut että ikkunaa vasten ei tule kuvata. Höh, aika paljon harmitti! (Onneksi laulujuhlasta jäi monta hyvää muistoa, muun muassa Viikinkilaulu, jota 1A-luokan kanssa musiikin tunnilla harjoiteltiin viikinkivenettä yhdessä soutaen.)

Kuvista monet olivat onnistuneita ja hauskoja. Niille tulikin jatkokäyttöä, kun kokosimme luokan omista kuvista kirjan.

Kertakäyttökameran käyttäminen oli mielenkintoinen kokeilu. Seuraavalla kerralla valitsisin ehkä halvan digikameran.

Tällä sivulla näkyvät kuvat ovat oppilaiden ottamia, skannattuja ja pienennettyjä paperikuvia. Saat kuvat suuremmaksi klikkaamalla hiirellä niiden päällä.

Koulun ympäristö näyttää mahtavan kauniilta kevään puhjettua kukkaan.

Tässä blogissa kerrotaan hauskoista oppimisen hetkistä Taiviksessa keväällä 2013. Olin opetusharjoittelijana 1A -luokassa  ja luen sivuaineena mediakasvatusta.

Helmikuussa 2013 rakensimme luokkaan kaupan. Me harjoittelijat ja luokan kaksi opettajaa olimme parin viikon ajan keränneet kotoa tyhjiä elintarvikepaketteja kauppaan. Paketeista syntyikin vallan mainio sekatavarakauppa, 1A-luokan A-kauppa.

Luokan äidinkielen opetuksessa oltiin juuri pääsemässä aapisesta aakkosten käsittely loppuun. Vierasperäisiä kirjaimia oli vielä hieman jäljellä. Ekan luokan matematiikassa oli hiljattain käsitelty lukualue 1-20. Parhaillaan matematiikassa opeteltiin kellonaikoja, tasatunteja ja puolia tunteja.

Kauppaleikki oli toimiva tapa kerrata yhteen- ja vähennyslaskuja, harjoitella rahan käsittelyä ja ostoslistojen kirjoittamista. Kertasimme kaupan avulla myös kellonaikoja. Hyvin sujuneiden matematiikan tuntien jälkeen oppilaat saivat leikkiä kauppaa.

Kauppaan saatiin lainaksi kassakone ja leikkirahaa naapuriluokasta.Leikissä kullekin oppilaalle jaettiin 20 euron seteli. Oppilaat saivat käydä tutustumassa kaupan tuotteisiin ja suunnitella etukäteen, mitä ostaisivat (harjoiteltiin yhteen- ja vähennyslaskua päässä).  Kaikki tuotteet maksoivat tasan 1-5€. Omien ostosten summa ei saanut ylittää 20 euroa. Katselukierroksen jälkeen oppilaat kirjoittivat suunnittelemansa ostokset ostoslistaan (harjoiteltiin kirjoittamista).

Ostoslistan valmistuttua oppilaat lähtivät kauppaan. Kaupassa tuli käyttäytyä kuten oikeassakin kaupassa: rauhallisesti puhuen ja  kohteliaasti jonottaen. Jos mekasti tai ryntäili, oli vaarana joutua pois kaupasta. Yksi oppilas ehdottikin: ” Hei, mähän voisin olla vartija, joka valvoo kaupassa järjestystä.  Hienoa Peeti!  Vastaavasti, jos matematiikan tunnin alkuosa ei jollakin ollut sujunut työrauhan kannalta toivotulla tavalla, saattoi kauppaleikki siltä oppilaalta jäädä sillä kertaa väliin.

Ympäristö- ja luonnontiedossa käsiteltiin helmikuussa aineen olomuotoja. Aineen olomuodot ovat kiinteä, neste ja kaasu. Tätä yllin (ympäristö- ja luonnontiedon) tuntia seuraavien matematiikan tuntien kauppaleikissä jokaisen oppilaan tuli  sisällyttää ostoksiinsa aina myös yksi nestemäinen tuote. Ostoslistaan kirjoitettiin tuolloin: maito, piimä, tuoremehu, grandi tai pillimehu.

Tosi hienosti olivat ekaluokkalaiset sisäistäneet, mitä tarkoittaa nestemäinen aine.

Leikki oli opettavaista. Oppilaat olivat innolla mukana. Todellisen elämän kauppatilanteita muistuttavissa tilanteissa sai käyttää montaa taitoa samanaikaisesti. Oppilaille toivottavasti  jäi  mukavia muistoja ja ostoskokemuksia.

Kyllä maitokin osaa lentää

“Kyllä maitokin osaa lentää” oli mainoslause, jonka  1A -luokan oppilas keksi tekemäänsä mainokseen. Rakensimme luokkaan kaupan, jonka tuotteille ennen kaupan avaamista suunnittelimme mainoksia. Kerron kaupasta lisää seuraavassa blogipostauksessa.

Mainosten suunnittelu

Kukin oppilas sai valita  kaupasta tuotteen tai tuotteita, josta tekisi mainoksen. Kaikki oppilaiden suunnittelemat mainokset laitettiin esille kauppaan, mainoksen kuvaaman tuotteen kohdalle. Tässä blogipostauksessa esitellään näitä hienoja mainoksia. Saat kuvan suurennettua klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Keskustelua mainoksista

Tunnin alussa meillä oli oppilaitten kanssa oivaltava keskustelu mainoksista. Katselimme joitakin lehdistä leikattuja mainoksia.

Mietimme, missä muualla mainoksia on kuin lehdissä: “Telkkarissa, radiossa, leffassa, netissä, kaduilla, mainospostissa”, luettelivat oppilaat asiantuntevasti. Mietimme, mitä mainoksissa yleensä on:

• Kivannäköisiä kuvia
• Paljon värejä
• Hinta näkyvissä
  
• Niillä yritetään myydä tuotetta ihmisille
  

“Miksei sulla ole mukana yhtään mainoksia lapsille?“, kysyi joku oppilas.

“Jouluna oli paljon mainoksia lapsille“, vastasi toinen.”Mitäköhän niillä koetettin myydä”, opettajana kysyin. “No, että lapset voisivat toivoa joululahjoja”, viittasi kolmas.

Mediakriittisyyden herättelyä

Yksi mediakasvatuksen tavoite on opettaa kriittistä suhtautumista mediaa ja mainontaa kohtaan. Nykypäivän informaatiotulvassa ja sähköisen median sekä pelaamisen aikakaudella tämä on tärkeä taito.

Pienestä pitäen lapsissa voi alkaa kehittää kykyä arvioida tiedon totuudenmukaisuutta ja tarkoitusperää.

Mediakriittisyys on tärkeä, omaa ajattelua kehittävä taito.

Tammi-helmikuussa 2013 Taiviksen peruskoulun 1 A -luokassa teimme mielenkiintoisia juttuja oppilaiden ja opettajien yhteistyönä. Opetukseen yhdistettiin mediakasvatusta ja Koulu kaikkialla-projektin mukaisia opetustuokioita. Suunnittelimme  muun muassa mainoksia, rakensimme viereiseen luokkaan päivittäistavarakaupan ja kuvasimme sekä kirjoitimme luokan oman kirjan.

Meillä,Heidi Zittingillä ja Tiina Luomalla, oli ilo suorittaa luokanopettajan opintojen päättöharjoittelu Taivallahden peruskoulussa. Yhteiset hetkemme 1 A-luokan oppilaitten kanssa olivat opettavaisia ja monipuolisia.

Tässä blogissa minä, Tiina, kerron, millaisia mediakasvatukseen liittyviä opetustuokioita oppilaitten kanssa toteutimme .

Mediakasvatus tarkoittaa tieto- ja viestintäteknologian integroimista opetukseen, median eri kanaviin tutustumista sekä medialukutaidon, kriittisen mediasuhtautumisen, opettelua. Mediakasvatusta voi opettajankoulutuslaitoksessa lukea erillisenä sivuaineena. Käytännön opetustyössä mediakasvatusta integroidaan mukaan kaikkiin oppiaineisiin. Suomessa on pitkään käyty myös koulutuspoliittista keskustelua, pitäisikö medaakasvatuksen olla oma oppiaineensa.

Koulu kaikkialla on Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan hanke, joka tutkii oppimisympäristöjen monipuolistamista sekä sitä, miten integroida oppilaan arkipäivään kuuluvia asioita entistä enemmän mukaan koulutyöskentelyyn.  Kotona, harrastuksissa, mökillä ja vapaa-ajalla opitut asiat vaikuttavat oppilaan maailmankuvan rakentumiseen.  Oppilaan arkea, kokemuksia ja ideoita voitaisin tuoda entistä enemmän mukaan koulutyöskentelyyn ja oppimiseen, rakentaa siltoja eri oppimisympäristöjen välille. Oppilaat nähdään tulevaisuuden yhteiskunnassa aktiivisina toimijoina ja tiedon muokkaajina. Käsitys oppilaasta, lapsesta, passiivisena tiedon vastaanottajana on historiaa.