Jorma Sipilä on emeritusprofessori Tampereen yliopiston tutkijakollegiumissa. Hänen viimeaikaiset tutkimuksensa ovat käsitelleet perhepolitiikkaa, hyvinvointivaltion muutosta, taloutta, kansainvälisiä vertailuja sekä universalismia sosiaalipolitiikan periaatteena.
Vastavuoroinen sosiaalityö -kirjaan Sipilä kirjoitti yhdessä professori Anneli Anttosen kanssa universalismista ja sen vaihtoehdoista. He etsivät kirjassa uudelleen sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön suhdetta ja näkevät niiden yhteisenä päämääränä ihmisten hyvinvoinnin lisäämisen.
Anttonen ja Sipilä pureutuvat erityisesti universalismin ideaan, joka on etuuksien jakoperiaate ja yhteiskuntamalli. Universalismi haastaa selektiiviset ja residuaaliset hyvinvointipolitiikan toimintatavat, jotka rajaavat etuuksien ja palvelujen saajia.
Mitä universalismi tarkoittaa?
“Universalismin ydin on sanassa kaikki”, Jorma Sipilä tiivistää.
Universalismiin liittyy vahvasti ajatus, että olemme kaikki yhteistä kansaa. Kaikilla on velvollisuuksia, etuudet koskee kaikkia ja kaikki osallistuvat yhteiskunnan sääntöjen tekemiseen.
“Nykyään universalismi tarkoittaa lähinnä kattavuutta, että kaikki ihmiset ovat turvan piirissä ja saavat mahdollisuuksia”, Sipilä tarkentaa.
Enää ei siis ole kyse siitä, että kaikki saisivat juuri samaa etuutta tai samaa rahaa.
Universalismin idea pähkinänkuoressa: Milloin ja miten universalismi syntyi?
“Universalismin idea on ikivanha”, Jorma Sipilä valottaa.
Esimerkkinä tästä käy verojen määrääminen kaikille.
Universalismin isompi leviäminen sai kuitenkin alkunsa toisesta maailmansodasta. Silloin käytiin sotaa natseja vastaan ja Neuvostoliitosta piti tehdä liittolainen.
“Rikkailla ihmisillä tällöin oli kaksi suurta huolenaihetta: tavallisista ihmisistä ei saa tulla kommunisteja, ettei heiltä menisi omaisuus, eikä niistä saa tulla natseja, ettei menisi henki”, Sipilä kertoo.
Täytyi rakentaa yhteiskunta joka toimii rauhallisesti ja siististi. Yhteiskunta, jossa ihmiset uskoo, että heidän kannattaa kuulua siihen.
Syntyi idea tuen ja turvan antamisesta kaikille.
“Esimerkiksi aina hankalaksi koettua asiaa, toimeentuloturvaa, alettiin jakamaan laajasti kaikille, että ihmiset saavat perustoimeentulon.”
Idea oli alun perin brittiläinen, mutta se levisi sodan jälkeen nopeasti muihin maihin. Tilanne oli universalismin kannalta hyvin otollinen.
Mitä eroa hyvinvointiyhteiskunnalla ja hyvinvointivaltiolla on?
“Hyvinvointiyhteiskunnan ja hyvinvointivaltion ero on erityisesti siinä, kuka maksaa”, sanoo Jorma Sipilä.
Siinä missä maksaminen on hyvinvointiyhteiskunnassa melko vapaaehtoista, hyvinvointivaltio voi pistää kaikki maksamaan ja järjestämään kaikille etuuksia.
“Valtio on ainoa taho, joka voi taata “kaikki mukaan” -periaatteen”, Sipilä summaa.
Mitä vastavuoroisuus tarkoittaa universalismin näkökulmasta?
“Vastavuoroisuus voi olla myös valtion tasoinen asia, ei pelkästään yksilöiden ja ryhmien välistä toimintaa”, sanoo emeritusprofessori Jorma Sipilä.
“Siinä, että kaikki osallistuvat, on hirveän hieno vastavuoroisuuden ajatus”, Sipilä pohtii.
Tällöin vallanpitäjät antavat ihmisille ennen kaikkea turvallisuutta ja elämisen mahdollisuuksia, ja ihmiset suostuvat vastavuoroisesti äänestämään vallanpitäjiä eivätkä esimerkiksi kapinoi.
“Ainakin niin kauan, kun vallanpitäjät hoitavat tehtävänsä oikeudenmukaisesti”, hän tarkentaa.
Tämä on Sipilän mukaan tärkeää etenkin nykymaailmassa, jossa on paljon eriarvoisuutta. Vastavuoroisuuden kannalta eriarvoisuus on sallittua, mikäli ihmiset näkevät sen hyödyntävän kaikkia.
“Esimerkiksi Zlatanille kannattaa maksaa vähän enemmän jalkapallon pelaamisesta, mikäli siitä hyötyy koko kansa”, Sipilä havainnollistaa.
Mitä haasteita universalismilla on tämän päivän Suomessa?
“Köyhyys on myrkkyä”, painottaa emeritusprofessori Jorma Sipilä. Sitä ei hänen mukaan pitäisi koskaan päästää leviämään.
Sipilän mukaan elämme universalismin kannalta haastavia aikoja: sen lisäksi, että vallanpitäjät lipeävät universalistisista periaatteista, myös köyhät ihmiset ovat toistensa kimpussa.
“Hekin alkavat määritellä, että nuo toiset eivät esimerkiksi ansaitse jotain etuutta.”
Sipilän mukaan ratkaisu tilanteeseen on järjen käyttö.
“Universalismi on todella järkevää. Niin kauan kun sosiaalipoliittisissa ratkaisuissa kuunnellaan järkeä eikä sydäntä, mennään oikeaan suuntaan.”
Sipilän mukaan tällöin huomataan, että kannattaa tukea kaikkia. Tässä Pohjoismaat ovat olleet historian valossa hyviä.
“Täällä on tajuttu se, että kannattaa panostaa kaikkiin lapsiin ja nuoriin eikä syrjäyttää heitä jo pienenä tuottamaan erilaisia ongelmia yhteiskunnalle.”
Onko julkisten palveluiden yksityistäminen uhka universalismille?
“Julkisten palveluiden yksityistäminen ei ole vaarallista, jos se pysyy valtion hanskassa”, sanoo Jorma Sipilä.
Taustalla olevan valtion tulee olla demokraattinen ja hallita kokonaisuutta.
“Tällä hetkellä elinkeinoelämä kuitenkin uhkaa ottaa pyöritettäväkseen valtiolle kuuluvat toiminnat, ja valtion ote irtoaa”, Sipilä pohtii.
Sipilän mukaan suunta on kohti mallia, jossa palveluita tuotetaan vain niille, kenellä on rahaa.
“Tällöin yhteys universalismi kyllä katoaa.”
Valtion aseman vahvuus määrittää pitkälti, miten julkisten palveluiden yksityistäminen vaikuttaa universalismiin.
Miten yhteiskunta on muuttunut universalismin näkökulmasta?
“Teollisuuden maailmassa ihmiset elivät samanlaista elämää toistensa kanssa, jolloin heidän oli helppo nähdä maailman koostuvan oikeista ja kunnollisista yhteisöistä”, Jorma Sipilä kertoo.
Tällöin syntyi helpommin isoa yhteisöllisyyttä, jossa ihmisten mielipiteitä ei pyöritetty ikään kuin jostain ylempää käsin.
Niistä ajoista on tapahtunut valtava yksilöllistymiskehitys. Ihmiset muodostavat mielipiteensä pääasiassa yksin ja median avulla.
“Media taas on pitkälti kaupallista, joka tuottaa sellaista sisältöä, josta mainostajat suostuvat maksamaan”, Sipilä kertaa.
Näin muodostunut mediayhteiskunta on hänen mielestään hankala poliittinen organisaatio.
Sosiaalisesta mediastakaan ei ole pelastajaksi, sillä Sipilän mukaan se on erikoistunut lähinnä vihaamiseen ja negatiivisuuteen.
“Ei se oikein rakenna millään tavalla yhteisöllisyyttä yhteiskuntaan tai hyväksyntää siitä, että lopulta olemme kaikki samassa veneessä tällä pienellä pallolla.”
TAKAISIN VIRTUAALISEMINAARIIN
Teksti, kuvaus ja editointi: Antti-Juhani Piirainen