Osallistuin puoli vuotta sitten Kuka kuuntelee köyhää -iltaan. Olen itse katkaissut pitkäaikaistyöttömyysurani perustamalla pienen toiminimen ja vieläkin taloudellisesti ollaan siellä niin sanotussa kuolemanlaaksossa. Suomessahan yrittäjän pitäisi menestyä, jotta sitä voitaisiin katsoa nenänvartta pitkin tai sitten pitäisi epäonnnistua, jotta voitaisiin sääliä tai tuntea myötätuntoa, mutta yrittäjä joka yrittää vaikeuksista huolimatta näyttää olevan tässä yhteiskunnassa kauhistus. Tai siltä minusta tuntuu ja minulla on muitakin kärkkäitä mielipiteitä kuten se, että optiot pitäisi kieltää lailla ja jos yrityksen johto haluaa rikastua, niin sitten pitäisi ostaa niitä osakkeita ja ottaa sama riski minkä sijoittajat ottavat. Näin nopsasti varmaan kaikki huomaavat, että meikä ei oikein mahdu helposti mihinkään lokerikkoon ja mielipiteet ovat jopa näin nopeastikin sanottuna epäsovinnaisia.
Siksi oikeasti ihmettelin miksi minut oli kutsuttu tuohon tapahtumaan, mutta ehkä se oli illan pointti: tuodaan paljon erilaisia elämänkohtaloita ja näkemyksiä saman pöydän ääreen ja isketään heidän sanomansa poliittisten päättäjien eteen. Paikalla oli sosiaali- ja terveysministeri ja Kansallista Kokoomusta edustava kansanedustaja Paula Risikko ja minusta hän kuunteli suhteellisen avoimin mielin erinäköisiä näkemyksiä. Muitakin kansanedustajia oli ja osalla oli kiire heti pois kun siellä ei TV -kameroita ollutkaan, mutta osa jäi kyllä kuuntelemaan loppuun asti ja teki tarkentavia kysymyksiä sekä myös muistiinpanoja tehtiin.
Ehkä päättäjät oikeasti saattavatkin olla kiinnostuneita tavallisen ihmisen ongelmista, vaikka välistä minusta tuntuu, että pienen ihmisen puolesta ollaan mediassa, mutta teot jäävät sitten vähän pienemmiksi. Arvostin kuitenkin sitä, että tavallisten ihmisten huoli ja vielä normi-ihmistä huonommassa asemassa olevat ihmiset kuitenkin saivat tuon oman näkymyksensä päättäjien eteen.
Ehkä se maailma muuttuu paremmaksi pieni teko kerrallaan. Ilta oli kuitenkin onnistunut ja itse sain siitä paljon miettimisen aihetta ja ehkä pieni osa minusta alkaa pikkuhiljaa taas uskomaan poliitikkoihin, vaikka sieluttomat markkinavomat ( ei mitään tekemistä yrittämisen tai kapitalismin kanssa) yrittävätkin jyrätä maailman oman näkemyksensä taakse.
Jarno Jäppinen
