1800-luvulle saakka kirjoitettua suomea oli totuttu käyttämään pääasiassa uskonnollisissa ja hallinnollisissa yhteyksissä. Valistusaatteen myötä hengellisen kirjallisuuden rinnalle alkoi nousta tieteellisiä ja valistuksellisia tekstejä. Suomessa valistuksen ilmentymiä olivat erilaiset maalliset, viljelyä ja lääkintää opettavat kansanvalistustekstit, joita julkaistiin aluksi esimerkiksi almanakoissa.
1800-luvulla suomen kieltä alettiin tietoiseti kehittää kansalliseksi kirjakieleksi. Varsin lyhyessä ajassa suomen kieli laajeni useille uusille käyttöalueille. 
Kansallisromanttiset ja nationalistiset aatevirtaukset korostivat kielen ja kulttuurin merkitystä, ja kansanvalistuksellisten pyrkimysten ohella ne edistivät voimakkaasti suomenkielisen sanomalehdistön kehittymistä.
Vuonna 2012 alkanut tutkimushanke tutkii 1800-luvun kielimaisemaa suomenkielisten sanomalehtien kautta. Tarkoituksena on muuan muassa selvittää, millaiset diskurssit ja kieli-ideologiat sanomalehdistössä kohtasivat ja millä tavoin ja millaisin periaattein uudet kielenkäyttötavat ja tekstilajit muotoutuivat. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on nimenomaan uutisointi ja tiedonvälitys.