Kurssikerta 1: Ensikosketus QGIS-ohjelmaan

Ensimmäinen oppituntitunti QGIS-ohjelmiston parissa on nyt takana. Ohjelmasta tiesin entuudestaan vain, että se on avoimen lähdekoodin paikkatietojärjestelmäsovellus, jolla voi eri dataa yhdistelemällä ja muokkaamalla tuottaa mm. itsetehtyjä karttoja, muuten ohjelma oli minulle täysin vieras.

Ensimmäinen tunnilla tehtävä harjoitus koski Itämeren typpipäästöjä. Aluksi tutustuimme ohjelman perustoimintoihin, muokkasimme attribuuttitaulukkoa ja opimme visualisoimaan laadittavaa karttaa. Seurasin opetusta kohta kohdalta, vaikka välillä olisi tehnyt mieli ryhtyä kokeilemaan eri toimintoja enemmänkin, ja eri väleissä säätämään tulevan kartan ulkonäköä. Eniten mietitytti mahdanko muistaa kaikki tunnilla käytetyt toiminnot siinä vaiheessa, kun lähden itsenäisesti työskentelemään uuden tehtävän parissa. Yksi yllättävimmistä piirteistä näinkin monipuolisessa ohjelmassa oli perinteisen undo toiminnon puuttuminen. Monta kertaa tehtävän edetessä, ja varmasti vielä jatkossakin, tulen kaipaamaan tuota niin usein erehdyksiltä ja vääriltä valinnoilta pelastavaa näppäintä.

Tunnin päätteeksi olin saanut luotua kuvassa 1 esitetyn kartan Itämeren typpipäästöistä. Koska olin ladannut QGIS-ohjelman myös omalle koneelle, onnistuin vielä kotona lisäämään karttaan valtioiden nimet sekä legendan otsikon, mitkä olivat jääneet koulussa tekemättä. Lopputulokseen olen tyytyväinen, onhan se kuitenkin vasta ensimmäinen QGIS:llä tuottamani kartta. Värejä voisi tietysti aina loputtomiin säätää paremmaksi, mutta tällä kertaa hyvä näin.

Kartasta pistää heti silmään Puola suurimpana typpipäästöjen aiheuttajana. Mutta mikä tähän on syynä? Kuten Tiia Laisikin blogissaan hyvin totesi, kartat kuvastavat tiettyä ilmiötä, mutta eivät kerro siitä sen enempää (Laisi, 2020). Oletettavasti syynä Puolan typpipäästöihin on maan maatalousvaltaisuus ja erityisesti tehomaatalous. Kun pelloille levitetään ravinteita, valuu niistä osa sadeveden mukana järviin ja jokiin ja lopulta mereen.

Tunnin lopuksi laadin vielä kartan mikä kuvastaa ruotsinkielisten osuutta Suomen kunnissa. Kun kotona yritin avata tuota laatimaani karttaa, antoi kone kuvassa 2 näkyvän “virheilmoituksen”.

Päätin siis aloittaa alusta, mutta tällä kertaa valitsin naisten ja miesten prosentuaaliset osuudet Suomen kunnissa. Tehtävään käytin valmiiksi saatua Tilastokeskukselta ladattua vuoden 2015 dataa. Aineiston ollessa valmiiksi suhteellista pystyin oikaisemaan, eikä tarvinnut erikseen suorittaa laskutoimituksia. Kuten Paavo Kettunenkin toteaa, on suhteellinen esitystapa absoluuttisia lukuja informatiivisempi (Kettunen, 2020).

Tästä huolimatta jouduin turvautumaan ohjeisiin saadakseni kartat aikaiseksi. Lopuksi yhdistin samaan layout:iin sekä kartan naisten, että miesten suhteellista osuuksista ja kun karttoja voi verrata keskenään kuvaa lopputulos mielestäni hyvin eri sukupuolten jakautumista Suomessa kuten kuvasta 3 näkyy.

Vaikka miesten ja naisten osuuden olisikin nähnyt yhdestä kartasta, niin halusin tehdä molemmat erikseen, jolloin erot korostuvat. Samalla sain harjoiteltua kahden kartan yhdistämistä samaan tulosteeseen.

Lähteet
Laisi, T. (2020). Kurssikerta 1. Blogiteksti. Luettu 18.1.2020 http://blogs.helsinki.fi/tlaisi/
Kettunen, P. (2020). Kurssikerta 1. Blogiteksti. Luettu 18.1.2020 https://blogs.helsinki.fi/paavoket/