Kurssikerta 2: Projektiovalintoja ja tietokantoja

Tällä kertaa oli vuorossa tutustumista projektiovalinnan merkitykseen ja siihen, miten valittu projektio vaikuttaa kartan mittoihin. Opimme myös, miten eri tietokantoja voidaan hakea ja käyttää QGISissä. Kuten Flaminia Puranenkin (Puranen, 2020) blogissaan totesi ”ilmaista ja kaikille saatavilla olevaa dataa on verkossa mieletön määrä, kunhan vain osaa hakea oikeista paikoista.”

Harjoittelimme perusasioita, kuten miten rajata tietokannoissa esiintyvää tietoa helppojen kyselylausekkeiden avulla. Yksinkertaisten kyselylausekkeiden teko ei tuntunut lainkaan vaikealta, mutta ainakin näin aluksi helpotti, kun joku opasti mistä löytyy työkalut lausekkeiden rakentamiseen ja miten jokaisen nappulan takaa avautuvaa toimintoa voi käyttää.

Varsinaisessa harjoituksessa päästiin havainnollistammaan pinta-alavääristymiä kahden eri projektion avulla. Suomessa on yleisesti käytössä ETRS-TM35FIN projektio, johon vertasin Mercator Sphere -projektiota. Lopputulos näyttää kuinka paljon suurempi on Suomen kuntien pinta-ala Mercatorin projektiossa verrattuna ETRS-TM35:een. Tarkasteltaessa Mercatorin projektioon laatimaani karttaa (kuva1) nähdään, miten Suomen muoto on vääristynyt. Pohjoisosa näyttää suhteettoman suurelta Etelä-Suomeen verrattuna. Samoin voi huomata, että Lapissa pinta-alat ovat kasvaneet noin 7-kertaisiksi, etelässäkin kolminkertaiseksi.

Tein koulussa vielä toisen vertailun ETRS-TM35 ja Winkel-Tripelin välillä, joka jäi kesken. Kotona ajattelin tehdä kartan uudelleen ja paremmin, sillä kertaushan on opintojen äiti, mutta nyt kotona tehty kartta näytti aivan erilaiselta, enkä tiedä mitä tein väärin. Janina Vikman mainitsee kohdanneensa samantyyppisen ongelman tehdessään kotona karttaa uudelleen. Harmillisesti olin myös ehtinyt tuhota koululla aloittamani työn, joten ei ollut enää mihin verrata.

Päätin vaihtaa tehtävää ja käyttää Moodlessa annettua dataa Natura-alueiden pinta-aloista ja harjoitella tietokantaliitoksen tekoa. Tehtävä oli mielestäni helpompi kuin sählääminen eri projektioiden kanssa ja sain kuin sainkin luotua kartan (kuva 2), mistä selviää Natura-alueiden pinta-ala suhteessa kunnan pinta-alaan. Huomasin, että sekä Tomi Kiviluoma että Heini Mäkelä olivat laatineet karttoja käyttäen tätä samaa aineistoa ja saaneet tuotettua samannäköisen kartan (Kiviluoma, 2020; Mäkelä, 2020).

Huolimatta siitä, että ihan kaikki ei enää kotona onnistunut, huomasin miten tärkeää, on tietää minkä projektion kulloinkin valitsee. Toisaalta on myös oltava kriittinen muiden laatimia karttoja tarkasteltaessa. Projektio on aina tietynlainen kompromissi, sillä kolmiulotteisen maapallon esittäminen kaksiulotteisena ei koskaan täysin onnistu. Projektiota valitessa tulee huomioida halutaanko pinta-alojen, etäisyyksien vai kulmien olevan oikein vai valitaanko projektio, jossa on tehty kompromisseja näiden kaikkien osa-alueiden suhteen, kuten on tehty Robinsonin projektiossa, jota käytetään usein koko maapallon kuvaamiseen. Oikeakulmaista Mercatorin projektiota käytetään lähinnä merenkulussa, johon se soveltuukin erinomaisesti, mutta tilanteissa, joissa on kyseessä pinta-alariippuvainen tieto, kuten esimerkiksi väestöntiheys, on se silloin väärä valinta.

Lähteet

Puranen, F. (2020). Kurssikerta 2. Blogiteksti. Luettu 25.1.2020 https://blogs.helsinki.fi/flaminia/
Vikman, J. (2020). Kurssikerta 2. Blogiteksti. Luettu 25.1.2020 https://blogs.helsinki.fi/jagvikma/
Mäkelä, H. (2020). Kurssikerta 2. Blogiteksti. Luettu 26.1.2020 https://blogs.helsinki.fi/mcheini/
Kiviluoma, T. (2020). Kurssikerta 2. Blogiteksti. Luettu 26.1.2020 https://blogs.helsinki.fi/tomingeoblogi/