Tämän kurssikerran aiheena meillä oli opetella tuottamaan paikkatietoa ruutuaineistomuodossa, joka on yksi perinteisimmistä geoinformatiikalla tuotettavista karttaesityksistä. Eveliina Sirola kertoo blogissaan ”Neljäs kerta toden sanoo” hyvin pistetietokannoista: ”Pisteaineistot ovat kaikista tarkimpia paikkatietoaineistoja, joihin voidaan kerätä tietoa melkein minkälaisista kohteista tahansa. Nimensä mukaan pisteaineistolla kuvataan yleensä kartoissa pistemäisiä kohteita, kuten rakennuksia tai vaikkapa eläinhavaintoja. Nämä kohteet yleensä sisältävät paljon ominaisuustietoa, kuten rakennusten tapauksessa vaikkapa niiden tyypistä, käyttötarkoituksesta tai rakentamisvuodesta.” Matti Moisala kertoo blogissaan (https://blogs.helsinki.fi/moisalam/2018/02/08/4/) myös pistetietoaineistojen huonoista puolista, jotka ovat niiden kallius ja keräämisen hankaluus.
Tasoiksi valitsimme kuntarajauksen Helsingistä, Vantaalta, Espoosta ja Kauniaisista. Näiden päälle vedimme ruudukon, joka oli 1000m kertaa 1000m. Tarkoituksena meillä oli selvittää missä päin pääkaupunkiseudulla elää eniten ruotsinkielisiä ihmisiä. Ensiksi poistimme ”Spatial query”-toiminolla kaikki ne ruudut, joissa ei ole mitään tietoa, sillä on turha säilyttää ruutuja alueella, jossa ei esimerkiksi asu yhtäkään ihmistä. Tämän jälkeen yhdistimme tietokannan ruotsia puhuvista ihmisistä ruudukkoaineistoon. Näin saimme tulokseksi kartan, jossa eri väreillä on merkattu ruudukkoon ruotsinkielisten ihmisten määrä lukuina. Mitä tummempi ruutu, sitä enemmän sen alueella asuu ruotsinkielisiä.
Vieraskieliset ja ulkomaalaiset pääkaupunkiseudulla
Yhdessä luennoitsija Paarlahden tekemän kartan jälkeen meille annettiin tehtäväksi luoda samantyyppinen, mutta eri aiheesta esittävä kartta. Päätin ottaa tietokannakseni vieraskieliset ja ulkomaalaiset pääkaupunkiseudulla. Muutin ruudukon 500m kertaa 500m kokoiseksi vector gridin asetuksista, joka löytyy Qgis-ohjelmassa Vector ja Research tools osion alta. Olen samaa mieltä Eemil Beckerin (https://blogs.helsinki.fi/beemil/2018/02/08/kurssikerta-4/) ja Olivia Halmeen (https://blogs.helsinki.fi/halmeoli/2018/02/11/kiikarissa-pikselimeri/) kanssa, siitä että 500m x 500m kokoinen ruudukko on sopivan kokoinen pistetietokantojen visualisointiin, koska spatiaaliset erot tulevat siinä hyvin esiin ja ruudut eivät ole liian pieniä. Tämän jälkeen loin uuden aineiston ja poistin jälleen turhat ruudut kartalta.
Tulokseksi sain kyseisen kartan (kuva 1), jossa vieraskieliset ja ulkomaankansalaiset ovat esitetty lukuina ruuduittain. Vaaleimmassa ruudussa on 0 ja ne muuttuvat asteittain tummemmaksi, mitä enemmän vieraskielisiä ja ulkomaalaisia alueella asuu. Kartassa näkyy myös kuntien rajat punaisina viivoina.
Kartasta voimme päätellä, että Helsingissä on neljästä kunnasta eniten vieraskielisiä ja ulkomaan kansalaisia. Myös juna- ja metroratojen varrella vaikuttaisi asuvan paljon heitä. Tämä on havaittavissa erityisesti Koillis-Vantaalle kulkevan junaradan ympäristön tummempana linjana. Erityisen vähän vieraskielisiä ja ulkomaan kansalaisia asuu Pohjois-Vantaalla ja Pohjois-Espoossa. Myös esimerkiksi Sipoosta Helsinkiin liitetyllä alueella on selvästi vähemmän heitä.
Mielestäni kartta on rehellisesti sanottuna huonosti onnistunut. Se on harhaanjohtava, koska ihmiset esitetään absoluuttisina lukuina. Tämän takia kartan perusteella Helsingin kantakaupungissa on erittäin paljon vieraskielisiä ja ulkomaalaisia. Tämä pitää tietenkin paikkansa ja kuten Varpu Savolainen sanoo ”Tämä kuitenkin on aivan itsestäänselvyys” (https://blogs.helsinki.fi/sadvarpu/2018/02/09/64/), koska syy siihen on ihmisten yleinen väentiheys alueella. Kuten Vivi Tarkka blogissaan ”https://blogs.helsinki.fi/vivitark/2018/02/10/mummoja-ruudussa/” kirjoittaa, kartta toimisi paljon informatiivisempana, jos ruudut olisivat suhteutettuna väestöntiheyteen esimerkiksi prosentteina. Lisäksi tummin ruutu vaihtelee 61 ja 1134 ihmisen välillä, joka on todella suuri väli. Kartassa on myös yksi kartantekijän kardinaalivirheistä, koska siitä puuttuu pohjoisnuoli (fuksimoka). Meillä tuli työn kanssa kova kiire, koska Qgis kaatui ja hävitti tekemäni työn muutamaan otteeseen ja luennolla oli vielä kolmaskin tehtävä tämän jälkeen, joka osaltaan selittää huolimatonta lopputulosta. Olen samaa mieltä Marisa Nurmisen kanssa, joka kirjoittaa blogissaan (https://blogs.helsinki.fi/marisa/2018/02/08/kurssikerta-4/) siitä, kuinka ruututietokannat ovat luotettavia tapoja esittää ilmiöitä.
Kuva 2 (http://ulkomaalaistaustaisethelsingissa.fi/fi/alueellinensijoittuminen, luettu 18.2.2018) esittää prosentuaaliset osuudet alueittain Helsingissä, josta saa huomattavasti paremman kuvan, minne ulkomaalaistaustaiset ihmiset ovat kaupungissa sijoittuneet. Selkeimpinä keskuksina kartassa näkyvät Mellunkylä, Vartiokylä ja Rastila. Nämä alueet eivät erityisemmin erotu kuva 1:sä kuin tummina pisteinä. Sivulla kerrotaan myös, että eniten ulkomaalaistaustaisia on Helsingissä Kontulassa, Myllypurossa, Kannelmäessä ja Kallahdessa.
Luennon lopuksi harjoittelimme Qgis-ohjelman avulla piirtämistä. Teimme teistä viivakohteita ja rakennuksista pistekohteita. Qgis:stä löytyy monenlaisia piirto työkaluja, joilla voidaan tuottaa vektori- ja rasteritasoja esimerkiksi karttalehden päälle. Tutkimamme kohde oli Pornaisten kaupunki. Näitä tulisimme tarvitsemaan seuraavalla kurssikerralla.
Lähteet:
https://blogs.helsinki.fi/evsirola/
https://blogs.helsinki.fi/vivitark/
https://blogs.helsinki.fi/marisa/2018/02/08/kurssikerta-4/
https://blogs.helsinki.fi/sadvarpu/2018/02/09/64/
https://blogs.helsinki.fi/moisalam/2018/02/08/4/
https://blogs.helsinki.fi/halmeoli/2018/02/11/kiikarissa-pikselimeri/
https://blogs.helsinki.fi/beemil/2018/02/08/kurssikerta-4/
http://ulkomaalaistaustaisethelsingissa.fi/fi/alueellinensijoittuminen