Plenaristit Keynote-talare

Plenaristit / Keynote-talare

Torstai / torsdag 6.5. 9.20-10.05 Dosentti Siru Kainulainen, Turun yliopisto / Docent Siru Kainulainen, Åbo universitet

Torstai / torsdag 6.5. 15.15.-16.00 Dosentti, yliopistonlehtori Merja Polvinen, Helsingin yliopisto / Docent Merja Polvinen, Helsingfors universitet

Perjantai / Fredag 7.5. 11.30-12.15 Professori  Jørgen Bruhn, Linnéuniversitet, Ruotsi / Professor Jørgen Bruhn, Linnéuniversitet, Sverige

Esittely / Presentation: Siru Kainulainen 

 

Kuva: Siru Kainulainen

Siru Kainulainen on runouteen erikoistunut kirjallisuudentutkija ja dosentti Turun yliopistossa. Hän väitteli 2011 Eila Kivikk’ahon runojen rytmeistä suhteessa modernismiin. Viimeaikaisissa tutkimuksissaan Kainulainen on tarkastellut etenkin nykyrunoutta lukemisen näkökulmasta. Lisäksi hän on julkaissut tietokirjat Runon tuntu (2016) ja Elämäni kirjat (2019), jotka käsittelevät lukemista kokemisen ja tietämisen muotona.

Siru Kainulainen är litteraturforskare vid Åbo universitet med poesi som sitt specialområde. Hon disputerade 2011 om rytmernas relation till modernismen i Eila Kivikkahos poesi. Under senare år har Kainulainen forskat framförallt i samtidslitteraturen ur ett läsarperspektiv. Hon har även publicerat de populärvetenskapliga verken Runon tuntu (2016) och Elämäni kirjat (2019), som behandlar läsning som former av upplevelse och kunskap.

Plenaariesitelmän abstrakti: Lukemisen aistimellisuudesta eli miten kirjallisuus koskettaa

Mitä hienostuneemmaksi kirjallisuudentutkimus on kehittynyt, sitä viisaammaksi lukija on oletettu ja sitä vähemmän aistimellisuutta häneltä on toivottu. Affektiivinen käänne vuosituhannen vaihteessa toi aistivan ja kokevan lukijan jälleen tutkimukseen. Kirjallisuudentutkimus on kuitenkin usein etäällä siitä, mitä luettaessa tehdään ja tapahtuu materiaalisesti. Esitelmässäni pohdin, miten kirjallisuus koskettaa lukijoitaan – kysymys, jota ei tutkimuksessa juuri esitetä.

Merkille pantavaa on, että moniaistimellinen immersiivisyys koskee myös kaunokirjallisuuden vastaanottoa. Lukeminen ei ole yksinäistä puuhaa vaan perustuu vuorovaikutukseen, joka mahdollistaa tekstin tunnustelun. Etäälle jääminenkin on aistimellinen tila, jonka lukija saattaa tuottavasti kohdata. Lukemisen aistimellisuus on merkittävä tekijä lukukokemuksessa, toiminnassa tekstin ja lukijan välillä.

Mitä väliä lukukokemuksilla on? Jatkuvan uutisoinnin aiheena on, että lukutaito rapistuu, kirjallisuuden lukeminen ei enää juuri kiinnosta nuoria, ja kaikenlaiset tarinat leviävät parhaiten jonkun toisen lukemana äänitteenä tai esityksenä. Lukemisen aistimellisen toiminnan ja tapahtumisen huomioiminen voi tarjota mahdollisuuden puuttua kurjistuvaan tilanteeseen.

Yläkouluikäiset kuvasivat lukukeruussa lukukokemuksiaan innostuneesti ja halukkaasti, vaikka suhde kirjallisuuteen muuten usein takkuili. Kirjallisuuteen pitäisikin kenties sosiaalistaa ja sitä pitäisi opettaa toisin kuin aiemmin. Vaihtoehtona on kartuttaa lukeneisuutta ja kasvattaa kiinnostusta kirjallisuuteen huomioimalla paremmin aistimista korostava, kokemus- ja tunnepohjainen lukemisen tapa.

Miltä teksti tuntuu? Miten se vaikuttaa? Näiden perustavaa laatua olevien kysymysten tultua konventioiksi voidaan analyysia kehitellä mihin suuntaan tahansa. Ennen sitä pohdinnat kaunokirjallisuuden etiikasta, politiikasta tai vaihtoehtoisista toiminnan tavoista eivät kanna.

Esittely / Presentation: Merja Polvinen 

 

Kuva: Johan Wahlgren/SCAS

Merja Polvinen on englantilaisen filologian yliopistonlehtori ja yleisen kirjallisuustieteen dosentti Helsingin yliopistossa, sekä tämän vuoden ajan Swedish Collegium for Advanced Studyn eli Uppsalan tutkijakollegiumin Erik Allardt Visiting Fellow. Hän on työskennellyt pitkään Helsingissä, mukaan lukien Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa 2016–2018, ja tehnyt tutkijavierailuja Dundeen yliopistoon, Project Narrative -tutkimuskeskukseen USA:ssa sekä Oslon yliopistoon. Helsingissä Merja vetää Suomen Akatemian rahoittaman Välineelliset kertomukset -konsortion osahanketta, jossa keskitytään kertomusmuodon rajoihin ja niiden venyttämiseen spekulatiivisen fiktion avulla. KTS:ssa hän on toiminut varapuheenjohtajana 2013–2016 sekä Avaimen päätoimittajana yhdessä Sanna Nyqvistin ja Sari Kivistön kanssa vuonna 2014.

Merjan tutkimus on keskittynyt tieteidenväliseen kirjallisuudentutkimukseen: ensin kirjallisuuden ja fysiikan suhteisiin kaaosteoriaa käsitelleessä väitöskirjassa Reading the Texture of Reality: Chaos Theory, Literature and the Humanist Perspective (2008), ja sen jälkeen kognitiiviseen kertomuksen tutkimukseen, miltä alalta hän on julkaissut artikkeleita mm. kokoelmissa Cognitive Literary Science (OUP, 2017), Edinburgh Companion to Contemporary Narrative Theories (2018) ja The Cognitive Humanities (Palgrave 2016), sekä lehdissä Poetics Today, Interdisciplinary Literary Studies ja Journal of Literary Semantics. Yhdessä eri kollegojen kanssa hän on toimittanut kuusi artikkelikokoelmaa ja erikoisnumeroa, joista viimeisin on yhteispohjoismainen The Place of the Cognitive in Literary Studies (Cogent OA, 2019). Tällä hetkellä hän työstää monografiaa, jonka työnimenä on Enacting the Artifice: A Cognitive Approach to Literary Self-Reflection.

Plenaariesitelmän abstrakti: Keho, kognitio ja kaunokirjallisuuden aistiminen

Kognitiotieteistä eli ihmisen ajattelun ja aistimusten tutkimuksen piiristä on viime vuosikymmeninä ammennettu paljon myös kirjallisuuden tutkimukseen. Tämä työ on tuottanut paljon mielenkiintoista tietoa ja teoriaa siitä, miten ihmisen mieli käsittelee tekstiä, miten se ymmärtää kertomuksen syy-seuraus-suhteita ja miten fiktion henkilöhahmot, maisemat ja tapahtumat hahmottuvat mielikuvituksessa. Tämä esitelmä keskittyy ns. toisen sukupolven kognitiivisten, eli 4E-teorioiden ja kirjallisuudentutkimuksen vuoropuheluun, joissa painottuvat ihmismielen ruumiillisuus ja yksilön ja ympäristön kietoutuminen toisiinsa. Miten materiaaliseen maailmaan kietoutunut mieli kokee fiktiivisen kertomuksen? Mikä on se ympäristö, jossa lukeva kehollinen mieli toimii? Mitä aisteja kaunokirjallinen teos aktivoi ja miten? Millainen toiminta on lukevalle, aistivalle ihmiselle luontevaa ja mikä taas puskee vasten mahdollisen rajoja?

Esitelmässä pohjustan kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen nykytilaa ja pohdin erityisesti kehollisen kognition mukanaan tuomia teoreettisia kysymyksiä aisteista ja kirjallisuudesta. Samalla otan esiin kysymyksen kirjallisuuden lajeista keskittymällä tieteis- ja fantasiakirjallisuuden tarjoamiin outoihin ruumiillisuuksiin ja aistimuksiin sekä niihin tyylikeinoihin ja kerronnan tekniikoihin, joiden kautta uudenlaiset tarjoumat tulevat lukijalle havaittaviksi.

Kaunokirjallisuuden muotojen ja maailmojen onnistunut havainnointi riippuu sekä arkitodellisuudessa opituista että kirjallisuuden konventioiden koulimista aistimuksista. Kirjallisuus on ympäristö, joka vaatii lukijaltaan erilaista toimintaa kuin fyysinen ja sosiaalinen todellisuutemme. Tämä väite ei koske vain spekulatiivisen kirjallisuuden mahdottomia maailmoja, vaan myös niitä kaikkein realistisimpiakin romaaneja, sillä 4E-mielen kietoutuneisuus maailmaan on kirjallisuuden kohdalla kietoutuneisuutta myös tyyliin, konventioihin ja muotoihin. Kaunokirjallinen teos ei siis ole vain todellisuuden jatke tai korvike, vaan omalakinen kognitiivinen ympäristö, jossa arkitodellisuuden havainnoinnin lait kääntyvät joskus päälaelleen.

Esittely / Presentation: Jørgen Bruhn

 

Jørgen Bruhn is professor of Comparative Literature at Linnæus University, Sweden. His latest monographs are on the intermedial aspects literature, and cinema (with Anne Gjelsvik): in recent years he has focused on the possible interrelations between environmental humanities and intermedial studies..

Abstract of key note lecture: Sensing the Anthropocene Crisis through Literature and the Arts? Towards an Intermedial Ecocriticism

In this presentation I discuss the possibilities of cross-linking the (literature-centrered) ecocritical tradition with intermedial theory, thus opening a media comparative perspective on topics such as narrativity, truthfulness, or human agency. Intermedial Ecocriticism is designed to describe, analyse, and systematically compare aesthetic and non-aesthetic representations of the ecological situation. So, how do literary forms represent the ecological crisis as compared to, for instance, popular science articles or documentary film or a graphic novel? And more specifically related to the conference theme: what are the limits and possibilities regarding the sensual aspects of literature?