Nuoren konferenssikävijän kärsimykset

Pahoittelen heti alkuun klikkiotsikkoa. Totuus on nimittäin, että kärsimys rajoittui ainoastaan hetkeen ennen omaa esitelmävuoroani, jolloin mieleni oli levoton ja voin hieman pahoin. Muuten konferenssissa puhuminen oli syksyni kohokohta.

 

Keskustellessani ystävieni kanssa konferensseista ja muista vastaavanlaisista tilaisuuksista yksi seikka nousee usein esille: tilaisuudet kiinnostavat, mutta kynnys niihin osallistumiseen tuntuu korkealta. Syynä tähän on usein se, että (akateemiselta iältään) nuori konferenssinoviisi kokee arkuutta paljastaa tutkijaminänsä laajalle asiantuntijayleisölle. Entä jos työ haukutaan pystyyn julkisesti? Entäs jos en osaa vastata esitettyihin kysymyksiin? Entä jos teen akateemisen itsemurhan?

 

Tämänkaltaiset pelot ovat kuitenkin subjektiivisia eivätkä ne käytännössä realisoidu lainkaan. Päinvastoin, konferenssit ja muut vastaavan kaltaiset tilaisuudet ovat usein erittäin hauskoja tilaisuuksia, joista on hyötyä monella tavalla.

 

Uskoisin monien kokeman arkuuden liittyvän siihen, että julkista puhumista ei harrasteta Suomen yliopistoissa vieläkään kovin laajalti. Opiskelija voi valmistua jopa maisteriksi joutumatta kertaakaan esittelemään vertaisilleen omaa tutkimustaan. Onneksi tähän seikkaan on herätty ja useilla kursseilla tunnutaan nykyään tarjoavan myös mahdollisuus pitää suullinen esitelmä. Tilaisuus kannattaa hyödyntää, sillä tottumalla puhumaan julkisesti askel konferenssiesitelmän pitämiseen tuntuu pienemmältä. Puhumattakaan akateemisen maailman ulkopuolisista työmarkkinoista, joissa hakijoilta tätä nykyä odotetaan monesti sulavaa esiintymistä – vähintään työhaastattelussa. Tämänkaltaiset taidot sekä tottumus esittää asiansa tiiviisti ja jouhevasti kehittyvät niitä harjaannuttamalla.

 

Omaan tutkimusaiheeseen liittyvään tai sitä sivuavaan konferenssin, symposiumiin tai työpajaan kannattaa siis aina hakea. Moniin tilaisuuksiin varta vasten toivotaan uraansa aloittelevia tutkijoita, ja erilaisia mahdollisuuksia tarjotaan myös perustutkinto-opiskelijoille. Mikäli oma osallistuminen mietityttää, voi järjestäjien mielipidettä aina kysyä. Eniten huomiota kuitenkin kiinnitetään esitelmän aiheeseen ja abstraktiin kuin tutkintonimikkeeseen.

 

Mitä tulee kirjoituksen alussa esitettyihin pelkoihin, osoittautuvat ne usein turhiksi. Olo on kuitenkin kovin haavoittuvainen ja alaston esitellessä tutkimusta, jonka kanssa on työskennellyt pitkään ja jolle on omistanut elämänsä ja sielunsa (tai ainakin siltä se minusta näin urani alkuvaiheessa tuntuu) – varsinkin, kun yleisö lähtökohtaisesti tietänee käsiteltävistä teemoista jotain. Aloittelevan konferenssikävijän on kuitenkin hyödyllistä pitää mielessä, että kyse on aina myös oppimisesta. Jännitys ja pelot ovat myös luonnollisia ja kannustavat osaltaan henkilökohtaiseen parhaaseen suoritukseen.

 

Konferenssien tarkoituksena on viedä tutkimusta eteenpäin ja kutsua muita asiantuntijoita keskustelemaan aiheesta. Yleisön mahdollisesti esittämät kysymykset ja huomiot voivat nostaa esille ideoita ja ajatuksia, jotka rikkovat tutkijalle helposti muodostuvat kehäpäätelmät, ja siten ne avaavat uusia näkökulmia omaan aiheeseen. Jos kuulija taasen sattuisi havaitsemaan tutkimuksessa jonkin virhepäätelmän tai ongelman sovellettavan metodin suhteen, voi huomioiden perusteella tehdä korjausliikkeen joka muuten jäisi ehkä tekemättä. Kysymykset itsessään liittyvät mahdollisesti aiheisiin, joihin on jo perehdytty, mutta jotka on jouduttu jättämään itse esitelmän ulkopuolelle aikarajoituksen vuoksi. Mitä luultavimmin vastaus niihin tulee siis selkärangasta – ja vaikkei tulisikaan, on vallan ok ilmaista, että kysymykseen toivottavasti tulee vastaus tutkimuksen edetessä tai että kyseinen näkökulma on hyvä ottaa tulevaisuudessa huomioon (jos kysymyksessä siis on jokin pointti – aina niissä ei edes välttämättä ole).

 

Konferenssit, seminaarit ja työpajat kokoavat yhteen alan osaajia. Muiden esitelmiä kuuntelemalla myös oma tutkimus hyötyy, sillä esitelmistä voi hyvin saada napattua esimerkiksi uusia metodeja tai hyödyllistä kirjallisuutta.

 

Ja ennen kaikkea: Tilaisuuksissa luodaan verkostoja ja ystävyyssuhteita, joista saattaa muodostua erittäin tärkeitä sekä ammatillisesti että myös työelämän ulkopuolella. Tästä syystä kaikenlaisissa akateemisissa tapahtumissa on hyvä käydä jo varhain – jos ei puhujana, niin kuuntelijana. Vertaistuen tärkeyttä on vaikea korostaa liikaa. Keskustelut muiden osallistujien kanssa tarjoavat tietoa muista maista ja yliopistoista, mikä on usein avuksi omaa uraa suunniteltaessa. Osallistujien taustat opiskelijoina, opettajina ja tutkijoina tarjoavat lisäksi hyvän vertailupinnan omille tekemisille ja kokemuksille.

 

Tapahtumissa voi niin ikään tutustua ihmisiin, joiden kanssa tulee tekemään töitä samalla alalla vuosikymmenten ajan. Olen itse oman urani alkuvaiheessa ja tiedostan, että konferensseihin osallistuminen on olennainen osa akateemista työskentelyä. Se on myös osaltaan se seikka, mikä pelottaa kaikista eniten. Niinpä on hyvä, että sen hirviön kohtaa ja kukistaa varhain. Vähäisen kokemukseni perusteella uskallan jopa ennustaa, että tällaisiin tilaisuuksiin osallistuminen voi olla työn paras osa. Itse osallistuin Europaeum Classics Colloquimiin ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille. Toki pientä kärsimystäkin voi olla ilmassa, mutta se liittyy usein siihen, että edellisenä iltana on ollut hieman liian hauskaa.

 

Europaeum: https://europaeum.org

Facebook: Europaeum

 

 

Anna-Maria Wilskman

Antiikin kulttuurin opiskelu luentosalin ulkopuolella

Antiikin kulttuurin opiskelu ei ole pelkästään luennoilla käyntiä, esseiden ja tenttivastausten kirjoittamista, vaan ala tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia työskennellä myös itse antiikin materiaalisen kulttuurin kanssa. Tänne blogiin, kuten myös some-kanaviin, tulee aika ajoin ilmoituksia erilaisista mahdollisuuksista, kuten kaivauksista Välimeren alueella (ja mahdollisesti muuallakin) sekä erilaisista työpajoista ja kursseista. Lisäksi blogiin tulee myös antiikin kulttuurin opiskelijoiden kokemuksia kaivauksista, konferensseista, ynnä muusta perinteistä opetusta tukevasta toiminnasta.

Ohessa on hakuilmoitus The Casa Della Regina Carolina -projektin kaivauksille Pompejiin. Kaivauksen järjestää Cornellin yliopisto Yhdysvalloista ja työkielenä on englanti. Mukana kaivauksilla on myös allekirjoittanut ja kehotankin erityisesti puutarha-arkeologiasta kiinnostuneita hakemaan. Tietenkin myös muidenkin kannattaa hakea! Näillä kaivauksella osallistuja joutuu maksamaan omat kulunsa (lennot, majoituksen, ruokailut jne.) Kansainvälisillä kaivauksilla on hyvin erilaisia tapoja: jotkut perivät kurssimaksun, osa velvoittaa osallistujan maksamaan omat kulunsa, jotkut saattavat korvat kulut tai osan niistä, ja joskus voi jopa saada palkkaakin. Viimeksi mainitut tapaukset ovat suhteellisen harvinaisia ja niihin on paljon hakijoita, mutta aina kannattaa hakea myös niihin.

Samuli Simelius

Antiikin kulttuuri sosiaalisessa mediassa

Helsingin yliopiston antiikin kulttuurin tutkimusta ja opiskelua varten on perustettu Facebook-sivu, Twitter-tili ja Instagram-tili. Kaikkien näiden tilien pääasiallinen tarkoitus on jakaa tämän blogin antiikin kulttuuriin liittyviä kirjoituksia ja näin helpottaa kiinnostuneiden opiskelijoiden tiedonsaantia. Lisäksi tilit ja sivu jakavat myös muiden sosiaalisen median käyttäjien antiikin kulttuuriin liittyviä julkaisuja – erityisesti liittyen työ-, kurssi- ja apurahamahdollisuuksiin. Jos siis olet Twitterin, Instagramin tai Facebookin käyttäjä, niin kannattaa seurata.

Facebook: @antiikinkulttuuriHY

Instagram: @antiikinkulttuurihy

Twitter: @antiikin

 

Samuli Simelius

Hei antiikin kulttuurista kiinnostunut opiskelija,

Helsingin yliopistolla on pitkä perinne antiikin kulttuurien tutkimuksessa ja opetuksessa – latinan ja muinaiskreikan osaaminen on maailmanluokkaa. Yliopiston (muinaisten) kielten opetuksesta kannattaakin ottaa täysi hyöty irti. Kielten lisäksi on ollut mahdollisuus keskittyä opinnoissa ja tutkimuksessa antiikin kulttuuriin, joka on usein yhdistelmä erilaisia lähteitä: kirjallisia tekstejä, arkeologisia jäänteitä, piirtokirjoituksia, papyruksia jne. Helsingissä opiskelijoille onkin tarjottu runsaasti mahdollisuuksia tutustua antiikin moniin puoliin, näkökulmiin ja lähderyhmiin.

 

Viime vuosikymmeninä on antiikin kulttuurin tutkimuksen osalta yhä keskeisempään rooliin noussut materiaalinen kulttuuri. Myös Helsingin yliopistossa aihetta on tutkittu ja opiskeltu laajalti. Opiskelijat ovat päässeet mukaan arkeologisille kaivauksille ympäri Välimerta, muun muassa Pompejiin ja Jordaniaan. Materiaalisen kulttuurin tutkimus ei ole kuitenkaan pelkkää kaivamista, vaan esineitä ja muinaisjäänteitä voidaan tutkia esimerkiksi museoissa. Myös ekskursioita antiikin lähteille, kuten Roomaan ja Ateenaan, on järjestetty ja järjestetään, ettei materiaaliin tutustuminen tapahtuisi pelkästään kirjatiedon pohjalta. Jo esiin kaivetut muinaisjäänteet tarjoavat runsaasti tutkimusmateriaalia myös tuleville sukupolville.

 

Tämän blogin yksi tarkoitus on jakaa uutisia liittyen antiikin kulttuurin opetukseen ja tutkimukseen Helsingin yliopistossa. Toivottavasti tätä kautta aiheesta kiinnostunut opiskelija löytää helposti tietoa runsaasta opetustarjonnastamme sekä mahdollisuuksista työskennellä antiikin kulttuurin parissa niin kaivauksilla Välimerellä kuin aiheeseen erikoistuneissa museoissa ja instituutioissa, joita löytyy ympäri maailman.

 

Mikä kaikki sitten kuuluu antiikin kulttuuriin? Antiikin rajat, niin maantieteelliset kuin ajalliset, voidaan määritellä useilla tavoilla. Maantieteellisesti antiikin kulttuuri on keskittynyt Välimerelle, erityisesti Kreikkaan ja Rooman valtakunnan sydänalueelle Italiaan. Toisaalta antiikki levittäytyy myös Välimeren alueen ulkopuolelle: pitkälle Lähi-itään, Pohjois-Afrikkaan ja Eurooppaan. Ajallisesti rajaus on ehkä jopa laveampi. Antiikki voidaan aloittaa 800-luvulta tai jopa 3000-luvulta eaa. Aikakauden loppuna taas on usein nähty 500-luku jaa., mutta välillä myös 800-luku.

 

Antiikin jälkivaikutusta tutkittaessa kohteet voivat löytyä aina nykypäivästä saakka. Antiikin materiaalisen kulttuurin osalta on tärkeä tietää esineen tai kohteen antiikin jälkeinen historia. Sen vuoksi ehkei kannatakaan asettaa turhan tiukkaa rajausta, miten antiikin kulttuuri määritellään vaan rajaus on eri joka tutkimus- ja opiskelukohteessa. Antiikin kulttuurin opiskelu hyödyttää myös myöhemmistä aikakausista kiinnostuneille, sillä antiikki ja sen jälkivaikutus on usein ollut se pohja, jolle tulevat aikakaudet ovat rakentaneet.

 

 

Samuli Simelius
(Jos antiikin kulttuurin opiskelu tai tutkimus kiinnostaa ja sinulla on kysyttävää, voit ottaa sähköpostitse yhteyttä vaikka minuun: samuli.simelius@helsinki.fi)