Musiikin harrastamisen hyödyistä kielen ja kognition kehittymiselle on viime aikoina tullut paljon uutta tutkimustietoa (katsaus aiheesta: Torppa & Huotilainen, Puhe ja kieli 2010, http://ojs.tsv.fi/index.php/pk/article/view/4738). Kuulovammaiset lapset ovat kielen oppijoina erityisasemassa, sillä esimerkiksi kuulolaitetta tai sisäkorvaistutetta käyttävä lapsi kohtaa puheen havaitsemisen ja tuottamisen oppimisessa suurempia haasteita kuin normaalisti kuuleva lapsi. Musiikin harrastamisesta näyttää uusimpien tutkimusten mukaan olevan erityistä hyötyä juuri sellaisille lapsille, joilla on kuulovamman tai muun syyn aiheuttama erityinen ongelma puheen oppimisessa.

Kuulovammaiset lapset ja nuoret ovat musiikin kuluttajia siinä missä muutkin (ks. aiheeseen liittyvä lopputyö: https://www.theseus.fi/handle/10024/14809). Sisäkorvaistutetta käyttävät lapset osallistuvat kouluissa ja päiväkodeissa musiikkihetkiin muiden mukana, ja nauttivat musiikista (ks. Iina Reinikaisen pro gradu –työ: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/18984/URN_NBN_fi_jyu-200810075792.pdf?sequence=1). Nämä lapset hyötyisivät musiikin harrastamisen tukitoimista, kuten puheen havaitsemisen ja oppimisen kannalta mietitystä musiikkia hyödyntävästä puhemuskarista. Näitä puhemuskareita löytyy ainakin Helsingistä ja Espoosta ja ne toimivat Linforsin säätiön (http://lindforsinsaatio.net/) tuella kehitettyjä materiaaleja hyödyntäen.

Puheterapeutti Ritva Torppa tekee väitöskirjaansa Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitoksella. Väitöskirjassa tutkitaan sisäkorvaistutelasten ja –nuorten aivoja ja kielen havaitsemisen kykyjä. Erityisesti Torppaa kiinnostaa se, millä tavoin musiikin harrastaminen voisi helpottaa istutteen käyttäjän kuulotaitoja: äänteiden havaitsemista, äänenpainojen ja äänenkorkeuden muutosten havaitsemista sekä melussa kuulemista. Videolla CICERO Learning –verkoston Aivot, oppiminen ja koulutus –professori Minna Huotilainen haastattelee Ritva Torppaa liittyen uuteen, vuoden 2015 alussa ilmestyvään tutkimukseen.

Musiikin hyöty kuulovammaisille from CICERO Learning on Vimeo.

Ennakkotietoa ensi vuoden kesäkoulusta
Cognitive Neuroscience Summer School 2015
4-20.8.2015, Helsinki

Organisers: University of Helsinki, Institute of Behavioural Sciences, Cognitive Brain Research Unit; Finnish Institute for Occupational Health, Helsinki

Credits: 6 ECTS

The course will enable students to understand the theoretical principles, promises, and limitations of the modern brain research methods. They have some hands-on experience in data acquisition and analyses. They also learn the most recent advances in using these methods in order to better understand human cognition and learning.

Aim and Format
The human brain and its ability to adapt to the demands of the environment is the core of our course. The course program will cover the brain functions in the framework of neuroplasticity, with a focus to linguistic processing during the course of normal and abnormal development as well as in neurological rehabilitation. The course has tutorials on brain research methods. Additionally, there are several demonstrations on practical laboratory work with modern brain imaging techniques such as electroencephalography (EEG), magnetoencephalography (MEG), and transcranial magnetic stimulation (TMS). The students also have an opportunity to introduce their projects and research outcomes in poster session and to discuss their viewpoints in group works based on the pre-course readings. Thus, this course is particularly useful for students who wish to gain knowledge about the most recent developments in auditory cognitive neuroscience, particularly when it comes to linguistic functions.

Structure
Pre-course readings and group discussions upon those: 60 hours
Thematic lectures and methodological tutorials: 40 hours
Posters (preparation + sessions): 32 hours
Laboratory demonstrations: 15 hours
Learning diary: 15 hours
Total: 162 hours

More information and registration
helsinkisummerschool.fi

Oppiminen on koko aivotutkimuksen historian ajan ollut tärkeä tutkimuskohde. Yksi neurotieteen kuuluisimmista säännöistä, Hebbin sääntö, joka esittää oppimisen perusmekanismin eli hermosolujen välisten yhteyksien vahvistumisen, on peräisin jo vuodelta 1949. Aivojen rakenteen ja toiminnan muutokset oppimisen ja harjaantumisen seurauksena ovat edelleen erittäin kiinnostavia tutkimusaiheita. Esimerkiksi musiikkiharrastuksen vaikutuksista aivoihin ja musiikin ulkopuolellakin mitattaviin taitoihin saadaan jatkuvasti lisää uutta, kiinnostavaa tietoa (katso prof. Jaakko Erkkilän kirjoitus musiikin merkityksestä http://www.teosto.fi/teosto/blogi/musiikin-vaikutukset-ovat-merkittavampia-kuin-mita-yleisesti-luullaan).

Arabian peruskoulussa Arabianrannassa tehtiin aivotutkimuksia toisen luokan oppilaille. Oppilaat olivat innostuneita osallistumaan tutkimukseen.

Aivotutkimuksen menetelmät ovat vuosikymmenien aikana kehittyneet valtavasti. Laboratoriotutkimuksista pyritään siirtymään luonnollisiin tilanteisiin niin paljon kuin mahdollista. Pienen lapsen musiikkiharrastuksesta iso osa tapahtuu muskarin ulkopuolella, ja nykytutkimuksessa pyritäänkin selvittämään myös tämän epävirallisen lauleskelun vaikutusta aivoihin (http://www.hs.fi/tiede/a1305632915548) ja keskitytään myös ihan tavallisten kansalaisten jokapäiväisen musiikinkuuntelun vaikutuksiin (http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/musiikki_tehoaa_kuin_laake).

Laboratorioista oikeaan maailmaan siirtyminen tapahtuu myös laitteiden kehittymisen myötä. Aivotutkimukseen on tarjolla edullisia, kannettavia laitteistoja, joiden käyttötarkoitus voi olla lääketieteellisen toipumisen apuna (http://www.digitoday.fi/tiede-ja-teknologia/2008/04/22/eeg-panta-vahtii-aivojen-toimintaa/200811141/66), mutta laitetta voi käyttää myös vaikkapa peliohjaimena (http://www.eluova.fi/index.php?id=1282) oppimista tai terapiaa edistävässä pelissä tai viihdekäytössä.

Toisen luokan oppilas Taimi keskittyy tehtävään, kun hänen aivotoimintaansa mitataan luokkatilassa, jossa samanaikaisesti tapahtuu paljon muutakin. Taimin aivot reagoivat sekä tehtävään että luokasta kantautuviin ääniin.

Tulevaisuudessa aivotutkimuksen menetelmiä voidaan käyttää myös kouluissa ja työpaikoilla. Jo nyt esimerkiksi Työterveyslaitoksen tutkimuksissa käytetään työpaikoilla tehtäviä kognition ja fysiologian mittauksia  selvittämään, millaisia kognitiivisia vaatimuksia aiheutuu työstä, jossa työntekijän tiimiläiset sijoittuvat eri maihin ja eri aikavyöhykkeille (http://www.ttl.fi/fi/tutkimus/hankkeet/uncode/sivut/default.aspx) tai miten työhön liittyvien kädentaitojen oppiminen muokkaa aivoja (https://blogs.helsinki.fi/handling-mind/). Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä on myös pitkät perinteet kannettavien aivotutkimuslaitteiden käytöstä ja tälläkin hetkellä yksikössä on käynnissä useita projekteja, joissa mittaukset tapahtuvat päiväkotien ja koulujen tiloissa. Hyötynä on ensinnäkin se, että lapset ovat tutkimuksissa paljon rennompia kuin laboratoriossa, ja tietysti koulun ja päiväkodin oppimistilanteiden tutkiminen paikan päällä on myös luonnollisempaa.

Aivotutkimukset ja monet hyvin yksinkertaisetkin fysiologiset tutkimukset tai vaikka aktiviteettitutkimukset voivat myös opettaa oppilaita itseään havainnoimaan omaa optimaalista oppimisen tilaansa. Oman unen havainnointi voi tuoda motivaatiota mennä ajoissa nukkumaan ja panostaa hyvään uneen. Aktiviteettiranneke paljastaa heti, jos oppilas on joutunut olemaan liian paljon paikallaan – nykyaikaisen koulutyön ja työpaikan vitsaus, jonka tiedetään estävän oppimista. Fysiologiaa mittaava laite voi ehkä tulevaisuudessa vaatia joillekin oppilaille lisää haastetta ja joillekin lisää tukea. Työpaikoilla keskustellaan Quantified Employee -ilmiöstä (http://quantifiedemployee.org), jossa työnantaja tarjoaa työntekijöille erilaisia mittalaitteita, joiden avulla työntekijät pystyvät ylläpitämään hyvinvointiaan ja terveyttään ja ehkä tulevaisuudessa myös työnantaja voi saada niiden kautta nimettömästi jonkinlaista yleistietoa työpaikan hyvinvoinnin tasossa tapahtuvista muutoksista. Mittarit ja luvut motivoivat meitä: mukana kulkeva kännykkä voi kehua sinua, että olet kävellyt tänään jo 20 % yli askeltavoitteesi tai hymyillä, kun valitset portaat hissin sijaan. Koululuokkien fyysisen aktiivisuuden mittaamisesta on hyviä tuloksia ja pelillinen lähestymistapa tuntuu toimivan erityisen hyvin (http://www.fitness-gaming.com/news/markets/schools/polar-activity-monitors-in-schools.html#.VFkv_hbdvx4).

Tulevaisuudessa näemme varmasti hyviä aivotutkimuksen sovelluksia, joita voidaan käyttää oppimisen tukena kouluissa ja työpaikoilla. Opettaja on nimenomaan oppimisen mahdollistaja, joten on luonnollista, että opettajia kiinnostaa oppimisen olosuhteiden tutkiminen ja muokkaaminen yhä paremmiksi. Moni uuden tutkimustiedon suosittelema menetelmä on tuttu suomalaisen koulun historiasta vuosikymmenten takaa: välitunti, seisomaan nouseminen vastatessa, aamulaulu, lämmin kouluruoka ja moni muu perinne saavat nyt tukea myös uusimmasta tutkimuksesta. Toisaalta uuttakin on opittu paljon: supernopeat liikuntatuokiot kesken tunnin, liikkumalla oppiminen, taustamusiikin käyttö ja ulkona opiskelu ovat aivotutkimuksen uusia kokeiltavaksi ehdotettuja oppimismahdollisuuksien edistäjiä. Lopulta jokaiselle opettajalle ja oppijalle itselleen jää arvioitavaksi se, mitkä uusista menetelmistä parhaiten sopivat juuri minulle.

Minna Huotilainen, PhD, docent
@minnahuoti
tel.+358-40-5608304
Professor in Brain, Learning and Education
Cicero Learning Network, www.cicero.fi
Early Auditory Skills, Cognitive Brain Research Unit
www.cbru.helsinki.fi/music
www.helsinki.fi/science/eas/
PO Box 9 00014 Univ. of Helsinki, Finland