Kiitos kaikille (lue: Artulle) kurssista!

Viidennellä kurssikerralla harjoittelimme bufferointia ja erilaisia analyysimenetelmiä. Opettelimme myös laskemaan yksinkertaisia laskulausekkeita MapInfon avulla.

Bufferivyöhykkeen luominen oli minulle täysin uusi tapa tarkastella aineistoa. Bufferia luodessa pystyy määrittämään muun muassa sen, mikä bufferin halkaisija on, ja luodaanko bufferista yhtenäinen vai oma jokaiselle karttakohteelle. Sovelsimme bufferointia muun muassa lentokenttien melualueiden tarkastelussa, sekä juna-asemien väestöntiheyden laskemisessa.

Oma MapInfo-osaamiseni on kehittynyt paljon kurssin aikana. MapInfon työkaluista hyödyllisimpiä ja eniten käytetyimpiä ovat muun muassa taulukoiden vienti-, muokkaus- ja yhdistämistyökalut, query-työkalut, erilaiset valintatyökalut, geokoodaus sekä teemakarttojen luomiseen käytettävät työkalut. Olisi ollut mukavaa luoda kurssin aikana enemmän esimerkiksi grid karttoja tai muita kuin hallinnollisiin rajoihin perustuvia karttoja.

MapInfon avullakaan ei ole mahdollista ratkaista kaikkia ongelmia, vaan erilaiset tekijät vaikeuttavat ohjelman käyttömahdollisuuksia. Esimerkiksi paikkatietoaineiston muoto (rasteri- vai vektorimuotoista) sekä resoluutio voivat asettaa rajoituksia siihen, miten aineistoa voidaan käyttää. Mikäli aineisto on vektorimuotoista, täytyy myös tietää koostuuko aineisto pisteistä, viivoista vai alueista vai näiden yhdistelmästä. Paikkatietoaineistot voivat myös olla avoimia tai suljettuja, tai niiden käyttämiseen voidaan vaatia suuret lisenssimaksut. Myös käyttäjä asettaa aineiston analyysille rajoitteita oman osaamisensa mukaan. Olen itse vasta pieni ankka suuressa lammessa, ja tuntuu että ideat usein tyssäävät siihen, ettei minulla ole hajuakaan kuinka toteuttaisin niitä. Samaistun hyvin Kristiinan toteamukseen blogissaan: “Myös ohjelman käytön mahdollisuudet alkavat valottua paremmin, kun pääsemme käyttämään ohjelmaa ilman valmiita ohjeita.” (Koivu, 2017). Luovuus on kaiken a ja ö.

LÄHTEET

Koivu, K. (2017). Kurssikerta 5: Bufferointia ja putkiremontteja.

<https://blogs.helsinki.fi/koivukri/2017/02/24/kurssikerta-5-bufferointia-ja-putkiremontteja/>

 

Anna Leonowiczin artikkeli “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” vertailee kahden ja yhden muuttujan koropleettikarttoja ja niiden käytettävyyttä ja luettavuutta. Artikkelia varten toteutettiin tutkimus, jossa yliopisto-opiskelijat vertailivat kahden ja yhden muuttujan koropleettikarttojan keskenään muun muassa niiden esitystavan, kiinnostavuuden ja helppolukuisuuden perusteella.

Artikkelissa todetaan, että kahden muuttujan koropleettikarttoja laatiessa luokkamäärillä on suuri vaikutus kartan lopputuloksen onnistumiseen. Artikkelin mukaan luokkakoot tulisi pitää melko pieninä (3×3 tai 2×2 luokkaa), jotta kartan viesti ja kahden muuttujan välinen mahdollinen riippuvuus tulisi lukijalle selväksi. Kahden muuttujan koropleettikartan avulla on mahdollista kuvata tehokkaasti muuttujien välistä lineaarista riippuvuutta. Artikkelissa esitellään myös erilaisia värivaihtoehtoja luokille. Artikkeliin liitetyssä kahden muuttujan kartassa (kuva 1) esitetään Varsovan lähistöllä maaseudulla asuvan väestön ja alle 18-vuotiaan väestön välistä yhteyttä. Toinen muuttuja on kuvattu punaisella sävyllä, ja toinen sinisellä. Prosenttiosuuksien kasvaessa värisävy tummenee ja voimistuu. Lineaariselle akselille sijoittuvat alueet ovat liilan sävyisiä, ja kartalta voi huomata että niitä on suurin osa pienalueista. Toista muuttujaa olisi mahdollista myös kuvata onnistuneesti erilaisilla viivoituksilla, kuten Saara Varis on tehnyt blogimerkinnässään “Syvemmälle teemakartografiaan” (Varis, 27.1.2017)

Artikkelin loppusanoissa todetaan, että vaikka yhden muuttujan koropleettikartat ovat tehokkaita ilmiön kuvaamiseen, niin kahden muuttujan kartoilla voidaan helposti tulkita muuttujien keskinäistä maantieteellistä riippuvuutta. Kahden muuttujan karttojen luettavuus riippuu kuitenkin hyvin paljon kartan laatijan luokka- ja värivalinnoista. Epäonnistuneet valinnat tuottavat usein myös lukukelvottoman kartan.

 

LÄHTEET

Varis, S. Syvemmälle teemakartografiaan. (27.1.2017).

Leonowicz, A. 2006. “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship”. Geografija, 2006

 

 

Kaikki loppuu aikanaan. Viimeisellä kurssikerralla meille annettiin vapaat kädet tuottaa omanlaisemme kartta valitsemastamme aiheesta. En ollut valinnut aihetta tai aineistoa etukäteen, joten iso osa kurssikerrasta kului sopivaa kartta-aihetta etsien. Päädyin lopulta etsimään aineistoa tulvariskialueista sekä koleratapauksista, ja sopivan aineiston löytäminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Olin jo aivan valmis laskemaan buffereita maailman jokien tulva-alueille ja koleratapausten klusteroitumista niiden lähettyville, kunnes Arttu ystävällisesti palautti gis-huuruisen mieleni maanpinnalle. Lopulta päädyin luomaan melko yksinkertaiset mutta mielestäni toimivat kartat.

Ensimmäinen karttani (kuva 1) esittää maittain, kuinka monta prosenttia ihmisiä käyttää saniteettitiloja. Saniteettitilojen tarkoitus on erotella ihmisen jätökset esimerkiksi juomavedestä. Saniteettitiloja ovat esimerkiksi viemäröidyt vessat tai kompostivessat. Huono sanitaatiotilanne maassa vaikuttaa suoraan asukkaiden terveydentilaan, ja varsinkin lapsia menehtyy valtavasti (yli 1000 päivässä) vesiteitse tarttuviin tauteihin. Sanitaatiotilojen puutos vaikuttaa varsinkin tyttöjen hyvinvointiin, sillä monien koulunkäynti saattaa keskeytyä puuttuvien sanitaatiotilojen vuoksi. (Unicef 2014). Puhdas vesi ja sanitaatio on globaalisti niin merkittävä aihe ja ongelma, että Yhdistyneet Kansakunnat on ottanut sen yhdeksi kestävän kehityksen tavoitteekseen, ja vuonna 2008 vietettiin jopa YK:n sanitaatiovuotta.

Kartaltani voi huomata, että huonoin sanitaatiotilanne on Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa, Intiassa, Afganistanissa, Nepalissa, Bangladeshissa ja Papua-Uudessa-Guineassa. Sanitaatiotilanne on huono myös Haitilla (27,6% väestöstä käyttää saniteettitiloja), jossa vuoden 2010 maanjäristys ja vuoden 2016 hirmumyrsky aiheuttivat pitkäaikaisen humanitaarisen kriisin. Sanitaatio on huono etenkin hyvin köyhissä maissa kuten Tšadissa ja Nigerissä. Sanitaatioprosentti vaihtelee suuresti varsinkin kehitysmaissa sen mukaan, tarkastellaanko kaupunkia vai maaseutua. Maaseudulla saattaa kaupunkeihin verrattuna maassa olla jopa monta kymmentä prosenttiyksikköä huonompi tilanne. Esimerkiksi Burkina Fasossa vuonna 2015 maaseudulla saniteettitiloja käytti 6,7 prosenttia, kun kaupungeissa vastaava luku oli 50,4 prosenttia. Sanitaatiotilanteeseen vaikuttaa paljon maan taloudellinen ja kehityksellinen tilanne sekä mahdolliset konfliktit alueella. Myös arvaamattomat tapahtumat kuten hirmumyrskyt, maanjäristykset ja tulvat voivat vaikuttaa pitkään alueen infrastruktuurin tilaan. Katastrofin velloessa juomavesi saastuu usein pahasti, ja siten veden levittämät taudit kuten kolera pääsevät helposti leviämään.

Saniteettitilojen tiedot olivat melko kattavia kaikkialta maailmasta, mutta aineistossa ei otettu huomioon saniteettitiloja, jotka jaetaan muiden alueen asukkaiden kesken.

Toinen laatimani kartta (kuva 2) esittää koleratartuntojen vuosittaisen keskiarvon maittain, sekä maapallon tulvaherkimmät joet. Tiedot on laskettu vuosilta 2000-2015. Kolera on suolistotauti, joka leviää pääasiassa ulosteella saastuneen ruoan tai juomaveden kautta. Koleraan kuolee vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä (WHO), ja varsinkin pienet lapset ovat vielä heikon vastustuskykynsä vuoksi erityisen alttiita koleran vaaroille. Koleran tartuntariski kasvaa väestöntiheyden kasvaessa, ja esimerkiksi pakolaisleirit ovat otollisia paikkoja koleran leviämiselle.

Koleratartuntoja on ollut erityisen paljon vuosittain muun muassa Jemenissä, Sudanissa, Somaliassa, Etiopiassa, Kongossa, Haitilla ja Etelä-Afrikassa. Sisällissodat ovat pahentaneet koleratilannetta entisestään  muun muassa Jemenissä, Sudanissa ja Kongossa. Sota aiheuttaa muiden ongelmien ohella usein lasten aliravitsemusta kuten Jemenissä: “Yli kaksi  miljoonaa lasta kärsii aliravitsemuksesta Jemenissä — Koleran ja tuhkarokon kaltaiset taudit ovat levinneet, ja ilman toimivia terveyspalveluita epidemiat iskevät voimakkaasti lapsiin” (Helsingin Sanomat 13.12.2016). Haiti erottuu koleraepidemiansa vakavuudella ja tartuntojen lukumäärällä  muista valtioista, sillä Haitilla sairastuneita oli vuosittain jopa 126 000. Seuraavaksi eniten vuosittain sairastuneita oli Kongossa (21 000). Haitilla vuosikymmeniä kateissa ollut koleraepidemia sai alkunsa YK:n rauhanturvaajien jokeen päästämistä jätevesistä vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen. Vuoden 2015 Matthew-hirmumyrsky vain pahensi tilannetta: “Matthew-myrsky tulvineen oli sellainen tilaisuus maassa, jossa kahdelta kolmasosalta puuttui ennestään kunnon käymälä ja alle kolmella viidestä oli käytettävissään puhdasta vettä. Ilman koleraakin ripuli on yksi Haitin pikkulasten yleisimmistä kuolinsyistä” (Yle Uutiset 11.10.2016). Etelä-Afrikkaan suuri koleraepidemia pääsi leviämään Zimbabwesta pakenevien sairastuneiden mukana vuonna 2008. Etelä-Afrikassa sairastuneita oli jopa 12 000, mutta kuolleita vain 59. Zimbabwessa sairastuneita oli 7000 ja sairastuneista puolet menehtyi (Yle Uutiset 10.2.2009 ja 9.3.2009). Näiden lukujen voi katsoa myös kuvaavan Etelä-Afrikan ja Zimbabwen terveydenhuoltojen toimivuutta ja maiden asukkaiden vastustuskyvyn tilaa.

Kartalla on myös näkyvissä maapallon tulvaherkimmät joet. Tulvat lisäävät koleratartuntojen määrää, kun uloste pääsee tulvien vaikutuksesta saastuttamaan juomavettä. Osa kartan joista sijoittuu kolera-alueille ja varmasti selittää osin koleratartuntojen suurta määrää. Laskin myös Excelissä Pearsonin korrelaatiokertoimen, jossa tarkastelin sanitaatiotilanteen yhteyttä koleratartuntojen määrään. Sain korrelaatioksi -0,26255, eli väestön saniteettiprosentin kasvaessa koleratapausten määrä vähenee, ja päinvastoin. Korrelaatio on vapausastetaulukkoa tarkastelemalla tilaastollisesti merkitsevä.

Kolera-aineistossa oli myös omat huonot puolensa. Monilla valtioilla on ongelmia tunnistaa, diagnosoida ja raportoida koleratartuntoja, jolloin monet tartunnat jäävät tilastoimatta. Koleraa vastaan pystytään rokottamaan, joka myös vaikuttaa valtion tilastoitujen koleratapausten lukumäärään. Kartalla esittämät luvut eivät välttämättä kuvaa todenmukaisesti koleraepidemian laajutta ja ongelmallisuutta valtiossa.

Viimeisen kurssikerran tuotoksista tuli melko yleispiirteisiä, ja pääpaino olikin niiden tulkinnassa. Olisi ollut mukavaa tehdä kahden muuttujan kartta jonkin yksittäisen valtion tilanteesta kuten Jussi Torkko ja Tanja Palomäki olivat tehneet blogeissaan (Torkko, 2017. Palomäki, 2017). Toisaalta aiheestani olisi ollut hyvin vaikeaa löytää mielekästä aineistoa pienemmältä alueelta, kun nyt jo koko maailman mittakaavassa kolera-aineisto oli puutteellinen. Yritin pitkään ja urhoollisesti tehdä kartasta interaktiivisen ja saada hotlinkit toimimaan, mutta monen pitkän tunnin jälkeen oli vain pakko luovuttaa. Arttu missä olet kun sinua eniten tarvitsen??

 

LÄHTEET

Number of reported cases of cholera (2000-2015). World Health Organization.

<http://apps.who.int/gho/indicatorregistry/App_Main/view_indicator.aspx?iid=42>

Population using improved sanitation facilities %. (2015) World Health Organization.

<http://apps.who.int/gho/indicatorregistry/App_Main/view_indicator.aspx?iid=9>

Vesi, sanitaatio ja hygienia. (Tilastotiedot vuodelta 2014) Unicef.

<https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/terveys/vesi/>

Yli kaksi  miljoonaa lasta kärsii aliravitsemuksesta Jemenissä. Helsingin Sanomat 13.12.2016.

<http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005005058.html>

Wallius, A. (2016). Hirmumyrskyn jälkeen leviää kolera – YK:n vahinko tappaa taas Haitissa. Yle Uutiset 11.10.2016.

<http://yle.fi/uutiset/3-9222481>

Zimbabwen kolera uhkaa naapurimaita. Yle Uutiset 10.2.2009.

<http://yle.fi/uutiset/3-5722249>

Etelä-Afrikan koleraepidemia kurissa. Yle Uutiset 9.3.2009.

<http://yle.fi/uutiset/3-5731000>

Torkko, J. (2017). Seitsemäs kurssikerta: Mombasa.

<https://blogs.helsinki.fi/torkjuss/>

Palomäki, T. (2017). Viimeinen kurssikerta.

<https://blogs.helsinki.fi/ptanja/>

 

 

Kuudennen kurssikerran aluksi pääsimme hiukan ulkoilemaan hyiseen talvipakkaseen, ja tutustumaan gps-laitteen käytön saloihin. Opettelimme paikantamaan pisteitä gps-laitteen avulla, ja siirtämään pisteiden koordinaatit Excelin kautta Mapinfoon. Tutustuimme myös pisteaineiston geokoodaukseen siten, että tuttujen koordinaattipisteiden sijaan paikantamisen perusteena käytettiinkin osoitetietoja. Osoitteiden käyttäminen geokoodaamiseen oli mielenkiintoista, mutta joissain pisteissä niiden sijainnin tarkkuus kärsi.

Kurssikerran puolessa välissä siirryimme varsinaisen blogitehtävämme tarkasteluun. Tehtävänämme oli luoda erilaisia hasardikarttoja käyttäen netistä tuotua pisteaineistoa. Kartat luotiin opetuskäyttöön, joten karttoja laatiessa minun tulikin miettiä, mitä ne kuvastavat ja kuinka niitä voisi hyödyntää opetuksessa. Päätin tehdä kolme erilaista karttaa, joissa käytin sekä maanjäristystietokantaa että tulivuoritietokantaa. Olisi ollut hauskaa tehdä kartoista interaktiivisia kuten Suvi Huovelin oli tehnyt blogissaan (Huovelin, 2017). Suvi tarkasteli meteoriittien putoamisia valtiotasolla, jolloin kartoista tuli mielekkäämpiä.

Ensimmäinen laatimani kartta (kuva 1) esittää samassa kartassa viimeisen kolmen kuukauden aikana sattuneet maanjäristykset (yli 4,5 magnitudia) ja “aktiiviset” tulivuoret, jotka ovat purkautuneet vuoden 1964 jälkeen. Kartalla näkyy selvästi sekä maanjäristysten että tulivuorien kasaantuminen varsinkin mannerlaattojen törmäysvyöhykkeille. Opettaja voisikin karttaa hyödyntämällä kertoa, mitkä tekijät vaikuttavat näiden hasardien syntyyn, ja toisaalta miten tulivuorityypit eroavat niiden esiintymisalueen mukaan. Karttaan olisikin ollut hyvä saada näkyviin myös mannerlaattojen rajat ja liikessunnat, sekä mahdollisesti myös tieto siitä, onko kyseessä törmäys-, erkanemis- vai sivuamissauma. Kartalta voi erottaa Tyynenmeren tulirenkaan, joka nimensä mukaan ympäröi Tyyntämerta. Tulirenkaan alueella esiintyy poikkeuksellisen paljon sekä tuliperäistä toimintaa että maanjäristyksiä. Tuottamani kartta olisi mielestäni vielä havainnollisempi, jos Tyynenmeren tulirengas sijaitsisi kartan keskellä kuten tässä kartassa http://www.mvnet.fi/kuvat/tutkielmat/ge3_endoghas_kuva20.jpg, eikä olisi katkonainen. Karttaa voisi opetuksessa käyttää havainnollistamaan oppilaille eri hasardien sijoittumista maailmanlaajuisesti. Opettaja voisi myös vertailla esimerkiksi teollisuus- ja kehitysmaiden valmiuksia varautua tällaisiin hasardeihin ja mahdolliseen katastrofiin. Esimerkiksi Japanissa infrastruktuuri on rakennettu kestämään melko hyvin toistuvia voimakkaitakin maanjäristyksiä, kun taas monissa Kaakkois-Aasian tai Afrikan valtioissa pienempi maanjäristys voi aiheuttaa asumuksiin vaurioita ja ihmishenkien menetyksiä.

Toisella tuottamallani kartalla (kuva 2) on pistekarttana esitettynä vuoden 2002 jälkeen sattuneet yli 7 magnitudin maanjäristykset. Päätin ottaa tarkastelun kohteeksi juuri yli 7 magnitudin voimakkuuden järistykset, sillä ne ovat Richterin asteikolla mitattuna hyvin voimakkaita, ja niillä on monesti pitkäaikainen vaikutus alueen ja valtion asuinolosuhteisiin ja taloudelliseen tilanteeseen. Päätin luokitella pisteet kolmeen eri luokkaan ottaen mallia Richterin asteikon luokituksesta. Kartalta erottuu kaikista voimakkaimpina maanjäristyksinä muun muassa vuoden 2004 tapaninpäivän maanjäristys Intian Valtamerellä, Sichuanin maanjäristys Kiinassa (2008), Chilen maanjäristys (2010) ja Japanin Sendain maanjäristys vuonna 2011.

Pyrin karttaa laatiessani tekemään pisteistä eri kokoisia, jotta magnitudiltaan suurimmat järistykset erottuisivat hyvin. Huonona puolena on se, että edellistä karttaa katsottuaan oppilas voi saada kartalta sellaisen kuvan, että esimerkiksi 7-7,9 magnitudin järistykset eivät olisi kovin vakavia tai tuhoisia. Karttaa katsoessa tulisikin muistaa, että kaikki siinä näkyvät pisteet edustavat hyvin voimakasta ja melkein poikkeuksetta katastrofaalista luonnonilmiötä. Opettaja voisikin tässä kohtaa muistuttaa, että magnitudiltaan voimakkaimmat järistykset eivät aina ole tuhoisimpia. Esimerkiksi Haitin maanjäristys vuonna 2010 ja Nepalin järistys vuonna 2015 olivat magnitudiltaan alle 7,5 voimakkuusasteen järistyksiä, mutta molemmissa katastrofeissa uhriluvut olivat korkeita ja ne aiheuttivat valtioon pitkäaikaisen humanitaarisen kriisin. Maanjäristyksen tuhot ja niiden laajuus vaihtelee sen mukaan, minkä kehitysasteen valtiosta on kysymys. Teollisuusmaissa kuten Japanissa ja Uudessa-Seelannissa järistysten uhriluvut eivät ole kovin korkeita, mutta taloudelliset menetykset ovat hyvin suuria. Kehittyvissä maissa puolestaan uhriluvut ovat usein suuria, ja monet ihmiset menettävät kotinsa ja elinkeinonsa.

Kolmas karttani kuvaa Suomessa vuonna 2016 tapahtuneita maanjäristyksiä. Suomi on seismisesti hyvin rauhallista ja vakaata aluetta, ja ilman mittalaitteita havaittavat järistykset ovat harvinaisia. Kartaltani voikin huomata, että suurin osa vuonna 2016 rekisteröidyistä maanjäristyksiä ovat magnitudiltaan 0,2-2 välillä. Suomessa järistykset johtuvat muun pääasiassa Atlantin keskiselänteen leviämisestä sekä jääkauden jälkeisestä maankohoamisesta (Helsingin Yliopisto, Seismologian instituutti). Järistykset näyttävät kartalla klusteroituvan etenkin Pohjois-Suomeen ja jonkin verran Vaasan edustalle. Kartta voisi opetuskäytössä muistuttaa siitä, että pieniä maanjäristyksiä tapahtuu ympäri maailmaa jatkuvasti, ja mannerlaatat ovat koko ajan liikkeessä toisiinsa nähden. Alueen seisminen aktiivisuus on tärkeää huomioida esimerkiksi ydinvoimalan ja sen loppujätteiden sijoituksessa, sekä yleisesti infrastruktuuria suunniteltaessa.

LÄHTEET

NCEDC (2014), Northern California Earthquake Data Center. UC Berkeley Seismological Laboratory. Dataset. doi:10.7932/NCEDC.

http://quake.geo.berkeley.edu/

 

NOAA, NCEI Volcano location database.

https://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=5&d=5

 

Onko Suomessa maanjäristyksiä? Mikä on ollut Suomen isoin maanjäristys? Miksi Suomessa järisee?Seismologian instituutti. Helsingin yliopisto.

http://www.helsinki.fi/geo/seismo/maanjaristykset/tieto/suomenseismisyys.html

 

Maanjäristykset Suomessa vuonna 2016. Seismologian instituutti. Helsingin Yliopisto.

http://www.helsinki.fi/geo/seismo/maanjaristykset/suomi.html

Huovelin, S. (2017). Hasardeja.

<https://blogs.helsinki.fi/suvihuov/>