Kuudennen kurssikerran aluksi pääsimme hiukan ulkoilemaan hyiseen talvipakkaseen, ja tutustumaan gps-laitteen käytön saloihin. Opettelimme paikantamaan pisteitä gps-laitteen avulla, ja siirtämään pisteiden koordinaatit Excelin kautta Mapinfoon. Tutustuimme myös pisteaineiston geokoodaukseen siten, että tuttujen koordinaattipisteiden sijaan paikantamisen perusteena käytettiinkin osoitetietoja. Osoitteiden käyttäminen geokoodaamiseen oli mielenkiintoista, mutta joissain pisteissä niiden sijainnin tarkkuus kärsi.
Kurssikerran puolessa välissä siirryimme varsinaisen blogitehtävämme tarkasteluun. Tehtävänämme oli luoda erilaisia hasardikarttoja käyttäen netistä tuotua pisteaineistoa. Kartat luotiin opetuskäyttöön, joten karttoja laatiessa minun tulikin miettiä, mitä ne kuvastavat ja kuinka niitä voisi hyödyntää opetuksessa. Päätin tehdä kolme erilaista karttaa, joissa käytin sekä maanjäristystietokantaa että tulivuoritietokantaa. Olisi ollut hauskaa tehdä kartoista interaktiivisia kuten Suvi Huovelin oli tehnyt blogissaan (Huovelin, 2017). Suvi tarkasteli meteoriittien putoamisia valtiotasolla, jolloin kartoista tuli mielekkäämpiä.
Ensimmäinen laatimani kartta (kuva 1) esittää samassa kartassa viimeisen kolmen kuukauden aikana sattuneet maanjäristykset (yli 4,5 magnitudia) ja “aktiiviset” tulivuoret, jotka ovat purkautuneet vuoden 1964 jälkeen. Kartalla näkyy selvästi sekä maanjäristysten että tulivuorien kasaantuminen varsinkin mannerlaattojen törmäysvyöhykkeille. Opettaja voisikin karttaa hyödyntämällä kertoa, mitkä tekijät vaikuttavat näiden hasardien syntyyn, ja toisaalta miten tulivuorityypit eroavat niiden esiintymisalueen mukaan. Karttaan olisikin ollut hyvä saada näkyviin myös mannerlaattojen rajat ja liikessunnat, sekä mahdollisesti myös tieto siitä, onko kyseessä törmäys-, erkanemis- vai sivuamissauma. Kartalta voi erottaa Tyynenmeren tulirenkaan, joka nimensä mukaan ympäröi Tyyntämerta. Tulirenkaan alueella esiintyy poikkeuksellisen paljon sekä tuliperäistä toimintaa että maanjäristyksiä. Tuottamani kartta olisi mielestäni vielä havainnollisempi, jos Tyynenmeren tulirengas sijaitsisi kartan keskellä kuten tässä kartassa http://www.mvnet.fi/kuvat/tutkielmat/ge3_endoghas_kuva20.jpg, eikä olisi katkonainen. Karttaa voisi opetuksessa käyttää havainnollistamaan oppilaille eri hasardien sijoittumista maailmanlaajuisesti. Opettaja voisi myös vertailla esimerkiksi teollisuus- ja kehitysmaiden valmiuksia varautua tällaisiin hasardeihin ja mahdolliseen katastrofiin. Esimerkiksi Japanissa infrastruktuuri on rakennettu kestämään melko hyvin toistuvia voimakkaitakin maanjäristyksiä, kun taas monissa Kaakkois-Aasian tai Afrikan valtioissa pienempi maanjäristys voi aiheuttaa asumuksiin vaurioita ja ihmishenkien menetyksiä.
Toisella tuottamallani kartalla (kuva 2) on pistekarttana esitettynä vuoden 2002 jälkeen sattuneet yli 7 magnitudin maanjäristykset. Päätin ottaa tarkastelun kohteeksi juuri yli 7 magnitudin voimakkuuden järistykset, sillä ne ovat Richterin asteikolla mitattuna hyvin voimakkaita, ja niillä on monesti pitkäaikainen vaikutus alueen ja valtion asuinolosuhteisiin ja taloudelliseen tilanteeseen. Päätin luokitella pisteet kolmeen eri luokkaan ottaen mallia Richterin asteikon luokituksesta. Kartalta erottuu kaikista voimakkaimpina maanjäristyksinä muun muassa vuoden 2004 tapaninpäivän maanjäristys Intian Valtamerellä, Sichuanin maanjäristys Kiinassa (2008), Chilen maanjäristys (2010) ja Japanin Sendain maanjäristys vuonna 2011.
Pyrin karttaa laatiessani tekemään pisteistä eri kokoisia, jotta magnitudiltaan suurimmat järistykset erottuisivat hyvin. Huonona puolena on se, että edellistä karttaa katsottuaan oppilas voi saada kartalta sellaisen kuvan, että esimerkiksi 7-7,9 magnitudin järistykset eivät olisi kovin vakavia tai tuhoisia. Karttaa katsoessa tulisikin muistaa, että kaikki siinä näkyvät pisteet edustavat hyvin voimakasta ja melkein poikkeuksetta katastrofaalista luonnonilmiötä. Opettaja voisikin tässä kohtaa muistuttaa, että magnitudiltaan voimakkaimmat järistykset eivät aina ole tuhoisimpia. Esimerkiksi Haitin maanjäristys vuonna 2010 ja Nepalin järistys vuonna 2015 olivat magnitudiltaan alle 7,5 voimakkuusasteen järistyksiä, mutta molemmissa katastrofeissa uhriluvut olivat korkeita ja ne aiheuttivat valtioon pitkäaikaisen humanitaarisen kriisin. Maanjäristyksen tuhot ja niiden laajuus vaihtelee sen mukaan, minkä kehitysasteen valtiosta on kysymys. Teollisuusmaissa kuten Japanissa ja Uudessa-Seelannissa järistysten uhriluvut eivät ole kovin korkeita, mutta taloudelliset menetykset ovat hyvin suuria. Kehittyvissä maissa puolestaan uhriluvut ovat usein suuria, ja monet ihmiset menettävät kotinsa ja elinkeinonsa.
Kolmas karttani kuvaa Suomessa vuonna 2016 tapahtuneita maanjäristyksiä. Suomi on seismisesti hyvin rauhallista ja vakaata aluetta, ja ilman mittalaitteita havaittavat järistykset ovat harvinaisia. Kartaltani voikin huomata, että suurin osa vuonna 2016 rekisteröidyistä maanjäristyksiä ovat magnitudiltaan 0,2-2 välillä. Suomessa järistykset johtuvat muun pääasiassa Atlantin keskiselänteen leviämisestä sekä jääkauden jälkeisestä maankohoamisesta (Helsingin Yliopisto, Seismologian instituutti). Järistykset näyttävät kartalla klusteroituvan etenkin Pohjois-Suomeen ja jonkin verran Vaasan edustalle. Kartta voisi opetuskäytössä muistuttaa siitä, että pieniä maanjäristyksiä tapahtuu ympäri maailmaa jatkuvasti, ja mannerlaatat ovat koko ajan liikkeessä toisiinsa nähden. Alueen seisminen aktiivisuus on tärkeää huomioida esimerkiksi ydinvoimalan ja sen loppujätteiden sijoituksessa, sekä yleisesti infrastruktuuria suunniteltaessa.
LÄHTEET
NCEDC (2014), Northern California Earthquake Data Center. UC Berkeley Seismological Laboratory. Dataset. doi:10.7932/NCEDC.
http://quake.geo.berkeley.edu/
NOAA, NCEI Volcano location database.
https://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=5&d=5
Onko Suomessa maanjäristyksiä? Mikä on ollut Suomen isoin maanjäristys? Miksi Suomessa järisee?Seismologian instituutti. Helsingin yliopisto.
http://www.helsinki.fi/geo/seismo/maanjaristykset/tieto/suomenseismisyys.html
Maanjäristykset Suomessa vuonna 2016. Seismologian instituutti. Helsingin Yliopisto.
http://www.helsinki.fi/geo/seismo/maanjaristykset/suomi.html
Huovelin, S. (2017). Hasardeja.
<https://blogs.helsinki.fi/suvihuov/>