Kaikki loppuu aikanaan. Viimeisellä kurssikerralla meille annettiin vapaat kädet tuottaa omanlaisemme kartta valitsemastamme aiheesta. En ollut valinnut aihetta tai aineistoa etukäteen, joten iso osa kurssikerrasta kului sopivaa kartta-aihetta etsien. Päädyin lopulta etsimään aineistoa tulvariskialueista sekä koleratapauksista, ja sopivan aineiston löytäminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Olin jo aivan valmis laskemaan buffereita maailman jokien tulva-alueille ja koleratapausten klusteroitumista niiden lähettyville, kunnes Arttu ystävällisesti palautti gis-huuruisen mieleni maanpinnalle. Lopulta päädyin luomaan melko yksinkertaiset mutta mielestäni toimivat kartat.
Ensimmäinen karttani (kuva 1) esittää maittain, kuinka monta prosenttia ihmisiä käyttää saniteettitiloja. Saniteettitilojen tarkoitus on erotella ihmisen jätökset esimerkiksi juomavedestä. Saniteettitiloja ovat esimerkiksi viemäröidyt vessat tai kompostivessat. Huono sanitaatiotilanne maassa vaikuttaa suoraan asukkaiden terveydentilaan, ja varsinkin lapsia menehtyy valtavasti (yli 1000 päivässä) vesiteitse tarttuviin tauteihin. Sanitaatiotilojen puutos vaikuttaa varsinkin tyttöjen hyvinvointiin, sillä monien koulunkäynti saattaa keskeytyä puuttuvien sanitaatiotilojen vuoksi. (Unicef 2014). Puhdas vesi ja sanitaatio on globaalisti niin merkittävä aihe ja ongelma, että Yhdistyneet Kansakunnat on ottanut sen yhdeksi kestävän kehityksen tavoitteekseen, ja vuonna 2008 vietettiin jopa YK:n sanitaatiovuotta.
Kartaltani voi huomata, että huonoin sanitaatiotilanne on Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa, Intiassa, Afganistanissa, Nepalissa, Bangladeshissa ja Papua-Uudessa-Guineassa. Sanitaatiotilanne on huono myös Haitilla (27,6% väestöstä käyttää saniteettitiloja), jossa vuoden 2010 maanjäristys ja vuoden 2016 hirmumyrsky aiheuttivat pitkäaikaisen humanitaarisen kriisin. Sanitaatio on huono etenkin hyvin köyhissä maissa kuten Tšadissa ja Nigerissä. Sanitaatioprosentti vaihtelee suuresti varsinkin kehitysmaissa sen mukaan, tarkastellaanko kaupunkia vai maaseutua. Maaseudulla saattaa kaupunkeihin verrattuna maassa olla jopa monta kymmentä prosenttiyksikköä huonompi tilanne. Esimerkiksi Burkina Fasossa vuonna 2015 maaseudulla saniteettitiloja käytti 6,7 prosenttia, kun kaupungeissa vastaava luku oli 50,4 prosenttia. Sanitaatiotilanteeseen vaikuttaa paljon maan taloudellinen ja kehityksellinen tilanne sekä mahdolliset konfliktit alueella. Myös arvaamattomat tapahtumat kuten hirmumyrskyt, maanjäristykset ja tulvat voivat vaikuttaa pitkään alueen infrastruktuurin tilaan. Katastrofin velloessa juomavesi saastuu usein pahasti, ja siten veden levittämät taudit kuten kolera pääsevät helposti leviämään.
Saniteettitilojen tiedot olivat melko kattavia kaikkialta maailmasta, mutta aineistossa ei otettu huomioon saniteettitiloja, jotka jaetaan muiden alueen asukkaiden kesken.
Toinen laatimani kartta (kuva 2) esittää koleratartuntojen vuosittaisen keskiarvon maittain, sekä maapallon tulvaherkimmät joet. Tiedot on laskettu vuosilta 2000-2015. Kolera on suolistotauti, joka leviää pääasiassa ulosteella saastuneen ruoan tai juomaveden kautta. Koleraan kuolee vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä (WHO), ja varsinkin pienet lapset ovat vielä heikon vastustuskykynsä vuoksi erityisen alttiita koleran vaaroille. Koleran tartuntariski kasvaa väestöntiheyden kasvaessa, ja esimerkiksi pakolaisleirit ovat otollisia paikkoja koleran leviämiselle.
Koleratartuntoja on ollut erityisen paljon vuosittain muun muassa Jemenissä, Sudanissa, Somaliassa, Etiopiassa, Kongossa, Haitilla ja Etelä-Afrikassa. Sisällissodat ovat pahentaneet koleratilannetta entisestään muun muassa Jemenissä, Sudanissa ja Kongossa. Sota aiheuttaa muiden ongelmien ohella usein lasten aliravitsemusta kuten Jemenissä: “Yli kaksi miljoonaa lasta kärsii aliravitsemuksesta Jemenissä — Koleran ja tuhkarokon kaltaiset taudit ovat levinneet, ja ilman toimivia terveyspalveluita epidemiat iskevät voimakkaasti lapsiin” (Helsingin Sanomat 13.12.2016). Haiti erottuu koleraepidemiansa vakavuudella ja tartuntojen lukumäärällä muista valtioista, sillä Haitilla sairastuneita oli vuosittain jopa 126 000. Seuraavaksi eniten vuosittain sairastuneita oli Kongossa (21 000). Haitilla vuosikymmeniä kateissa ollut koleraepidemia sai alkunsa YK:n rauhanturvaajien jokeen päästämistä jätevesistä vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen. Vuoden 2015 Matthew-hirmumyrsky vain pahensi tilannetta: “Matthew-myrsky tulvineen oli sellainen tilaisuus maassa, jossa kahdelta kolmasosalta puuttui ennestään kunnon käymälä ja alle kolmella viidestä oli käytettävissään puhdasta vettä. Ilman koleraakin ripuli on yksi Haitin pikkulasten yleisimmistä kuolinsyistä” (Yle Uutiset 11.10.2016). Etelä-Afrikkaan suuri koleraepidemia pääsi leviämään Zimbabwesta pakenevien sairastuneiden mukana vuonna 2008. Etelä-Afrikassa sairastuneita oli jopa 12 000, mutta kuolleita vain 59. Zimbabwessa sairastuneita oli 7000 ja sairastuneista puolet menehtyi (Yle Uutiset 10.2.2009 ja 9.3.2009). Näiden lukujen voi katsoa myös kuvaavan Etelä-Afrikan ja Zimbabwen terveydenhuoltojen toimivuutta ja maiden asukkaiden vastustuskyvyn tilaa.
Kartalla on myös näkyvissä maapallon tulvaherkimmät joet. Tulvat lisäävät koleratartuntojen määrää, kun uloste pääsee tulvien vaikutuksesta saastuttamaan juomavettä. Osa kartan joista sijoittuu kolera-alueille ja varmasti selittää osin koleratartuntojen suurta määrää. Laskin myös Excelissä Pearsonin korrelaatiokertoimen, jossa tarkastelin sanitaatiotilanteen yhteyttä koleratartuntojen määrään. Sain korrelaatioksi -0,26255, eli väestön saniteettiprosentin kasvaessa koleratapausten määrä vähenee, ja päinvastoin. Korrelaatio on vapausastetaulukkoa tarkastelemalla tilaastollisesti merkitsevä.
Kolera-aineistossa oli myös omat huonot puolensa. Monilla valtioilla on ongelmia tunnistaa, diagnosoida ja raportoida koleratartuntoja, jolloin monet tartunnat jäävät tilastoimatta. Koleraa vastaan pystytään rokottamaan, joka myös vaikuttaa valtion tilastoitujen koleratapausten lukumäärään. Kartalla esittämät luvut eivät välttämättä kuvaa todenmukaisesti koleraepidemian laajutta ja ongelmallisuutta valtiossa.
Viimeisen kurssikerran tuotoksista tuli melko yleispiirteisiä, ja pääpaino olikin niiden tulkinnassa. Olisi ollut mukavaa tehdä kahden muuttujan kartta jonkin yksittäisen valtion tilanteesta kuten Jussi Torkko ja Tanja Palomäki olivat tehneet blogeissaan (Torkko, 2017. Palomäki, 2017). Toisaalta aiheestani olisi ollut hyvin vaikeaa löytää mielekästä aineistoa pienemmältä alueelta, kun nyt jo koko maailman mittakaavassa kolera-aineisto oli puutteellinen. Yritin pitkään ja urhoollisesti tehdä kartasta interaktiivisen ja saada hotlinkit toimimaan, mutta monen pitkän tunnin jälkeen oli vain pakko luovuttaa. Arttu missä olet kun sinua eniten tarvitsen??
LÄHTEET
Number of reported cases of cholera (2000-2015). World Health Organization.
<http://apps.who.int/gho/indicatorregistry/App_Main/view_indicator.aspx?iid=42>
Population using improved sanitation facilities %. (2015) World Health Organization.
<http://apps.who.int/gho/indicatorregistry/App_Main/view_indicator.aspx?iid=9>
Vesi, sanitaatio ja hygienia. (Tilastotiedot vuodelta 2014) Unicef.
<https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/terveys/vesi/>
Yli kaksi miljoonaa lasta kärsii aliravitsemuksesta Jemenissä. Helsingin Sanomat 13.12.2016.
<http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005005058.html>
Wallius, A. (2016). Hirmumyrskyn jälkeen leviää kolera – YK:n vahinko tappaa taas Haitissa. Yle Uutiset 11.10.2016.
<http://yle.fi/uutiset/3-9222481>
Zimbabwen kolera uhkaa naapurimaita. Yle Uutiset 10.2.2009.
<http://yle.fi/uutiset/3-5722249>
Etelä-Afrikan koleraepidemia kurissa. Yle Uutiset 9.3.2009.
<http://yle.fi/uutiset/3-5731000>
Torkko, J. (2017). Seitsemäs kurssikerta: Mombasa.
<https://blogs.helsinki.fi/torkjuss/>
Palomäki, T. (2017). Viimeinen kurssikerta.
<https://blogs.helsinki.fi/ptanja/>