Categories
DiGiPESU

Ole läsnä – etänäkin!

Olemme Kielikeskuksessa opettaneet yli vuoden eri tavoin verkossa – ja opettajina pyrkineet edistämään monipuolista vuorovaikutusta niin opiskelijaryhmässä kuin opiskelijoiden ja opettajankin välillä. Toimiva vuorovaikutus puolestaan edellyttää läsnäoloa. Väitetään jopa, että nimenomaan läsnäolo on ylivoimaisesti tärkein verkko-oppimiseen vaikuttava tekijä.

Opettaja voi olla verkko-opetuksessa läsnä monin tavoin: hänen äänensä kuuluu oppimisympäristön rakenteessa, materiaaleissa ja tehtävissä, hänen persoonansa tuntuu ohjeissa ja tiedotteissa, hän näkyy mahdollisissa ongelmatilanteissa. Randy Garrison on jakanut läsnäolon kolmeen kategoriaan: sosiaaliseen, ohjaukselliseen ja kognitiiviseen. Oppija tarvitsee oppiakseen oppijoiden yhteisön lisäksi kaikkia kolmea läsnäolon tapaa.

Läsnäolosta löytyy helposti tutkimusta ja käytännön ohjeita (tämänkin kirjoituksen lopussa on pari linkkiä). Pohdin kuitenkin opettajan läsnäoloa omien kokemuksieni perusteella. Korona-aikaan oli vaivatonta osallistua koulutukseen omalta kotisohvalta, joten innostuin opiskelemaan verkko- ja etäkursseilla sen lisäksi, että itse opetin verkossa. Tässä tarkastelenkin läsnäoloa opiskelijan henkilökohtaisena kokemuksena. Siitähän läsnäolon kokemuksessa nimenomaan on kyse: yksilöllisestä tunteesta, johon vaikuttaa moni asia aina opettajan ja opiskelijan persoonallisuudesta vaikkapa vuorokauden- tai vuodenaikaan.

Annan läsnäolosta ohjeita, jotka itse koin opiskelijana tärkeäksi. Joku toinen antaisi erilaiset ohjeet, ja niin pitää ollakin. Neuvoni liittyvät sekä samanaikaiseen että eriaikaiseen verkko-opiskeluun, ja ne ovat satunnaisessa järjestyksessä. Garrisonin jaottelussa ne sijoittuvat sosiaalisen ja ohjauksellisen läsnäolon kategorioihin, jotka luovat perustan kognitiiviselle läsnäololle, oppimiselle.

Lapsuuden sankarin sanoin: Поехали! [pɐjehəlʲɪ] Matkaan!

Näyttäydy ja näy! Ensimmäinen ohjeeni lienee itsestäänselvyys, mutta nostan sen kuitenkin ensimmäiseksi. Opiskelessani verkkokurssilla koin yllättäen hyvin tärkeänä sen, että näin opettajan – ainakin kuvana. Kuvan näkyminen oppimisympäristössä ja esimerkiksi profiilissa oli tärkeätä: se toi ihmisen lähemmäksi. (Myös kanssaopiskelijoista olisi ollut hienoa nähdä kuva!) Videoyhteyksiä hyödynnettäessä lienee selvää, että ainakin opettaja pitää kameran päällä. Tiedämme itse, kuinka turhauttavaa on katsella sitä kuuluisaa mustaa ruutua. Eniten pidin kamerakuvasta, jossa opettajan kasvot tulivat lähelle. Näin opettajan ilmeet ja pystyin seuraamaan hänen reaktioitaan. Opettajana en vieläkään pidä kamerasta, mutta läsnäolon tunteen synnyttämisessä se on tärkeä. Toki myös kanssaopiskelijat on hyvä nähdä. Vaikka emme voi pakottaa kameran käyttöön, siihen kannattaa väsymättä rohkaista.

Esittäydy! Tämäkin ohje lienee itsestäänselvyys, mutta silti…! Verkkokursseilla olemme tottuneet esittäytymispyyntöihin foorumeilla. Itselläni on vakioesittely, jonka siirrän usein sellaisenaan. Ei ehkä kannattaisi, sillä esittäytymisellä on merkitys. Opiskelijana halusin erityisesti tietää lisää opettajasta, oli esittely sitten sähköpostina tai etätapaamisten alussa. Samaten opiskelun edetessä nautin pienistä henkilökohtaisista yksityiskohdista, joita sain opettajasta tietää, ehkä jopa enemmän, kuin olisin nauttinut lähiopetustilanteessa. Ne loivat intiimin ilmapiirin verkko-opiskeluun. Saman koin itse opettajana moneen kertaan: pienet arkiset asiat, joita opiskelijoiden kanssa jaoimme, rentouttivat ryhmää. Tässä lienee kuitenkin rajansa. En opiskelijana halua tietää kaikkea, tai itse opettajana kertoa kaikkea.

Toivota tervetulleeksi ja ryhmäytä! Ryhmäytymisen merkitystä ei voi korostaa liikaa, ja tärkeäksi se osoittautui etäopiskelussa. On huomattavasti helpompaa osallistua, kun muut ovat tuttuja. Kannattaa siis nähdä vaivaa ja yrittää keksiä toimivia tapoja ryhmän tutustuttamiseen. Ja kyllä – jos opiskeluryhmiä on paljon, sama ryhmäytymisharjoitus alkaa kyllästyttää.

Käytä nimiä ja ryhmäilmaisuja! Erään kurssin opettaja kutsui meitä osallistujia ahkerasti etunimillä. Opin nopeasti tuntemaan osallistujat, vaikka kuvaruudulla näkyi erilaisia outoja tunnisteita. Ryhmä oli aina me, joka pyrki meidän tavoitteisiimme. Henkilökohtaisuus oli myönteistä myös kirjallisissa palautteissa: on kiva saada palaute, joka alkaa omalla nimellä, vaikka palaute tietenkin annetaan tehdystä työstä, ei ihmisestä.

Huomioi kaikki, erityisesti hiljaiset! Verkko-opiskelussa on helppo jäädä kuuntelemaan taustalle, aivan samoin kuin luokassakin. On opiskelijoita, jotka haluavat opiskella näin, mutta olin itse aika pettynyt, kun sain kerran seurata yhden opetustuokion täysin hiljaa. Minulle tuli tunne, että olisin aivan hyvin voinut jäädä tapaamisesta pois. Ehkä kannattaa kysyä suoraan, jos joku ei ole pitkään aikaan reagoinut?

Kutsu osallistumaan! Eräällä opettajallani oli tapana kehottaa jakamaan tietoa kurssilla. Aina uudelleen hän totesi, että tietomme on tärkeä kurssille. Jakakaa! Vähitellen jakamisesta tuli käytäntö ja kunnia-asia – kuka vain tiesi ja osasi, jakoi osaamisensa. Osallistujien tekemät materiaalit, alutukset ja esitykset ovat muutenkin tervetulleita.

Kuuntele, reagoi ajoissa, anna palautetta! Seurasin nauttien sitä, miten eräs opettaja reagoi poikkeuksetta innostuneesti ja kannustavasti vastauksiin – vaikka vastaus olisikin ollut aivan väärä. Jos oltiin ihan hakoteillä, hän saattoi pysähtyä pohtimaan mielenkiintoista ajatuksenjuoksua. Eräällä ilman videoyhteyksiä toteutetulla kurssilla ainoa tapa esittää kysymyksiä oli käyttää keskustelupalstaa. Opettajan vastaukset tulivat viiveellä. Opiskelijana se hermostutti minua. Kun opiskelijat käyvät keskustelua keskenään, oli mukavaa, että sitä voitiin käydä ilman opettajaa – kanssaopiskelijoilla oli antoisia ajatuksia, joita saatoimme heitellä ilmoille. Mutta joskus olisi kaivannut opettajaa kiirehtimään, reagoimaan ja kyselemään.

Tässä olivat henkilökohtainset neuvoni läsnäoloon. Listaa voi tietenkin itse kukin jatkaa ja esitettyä pohtia syvällisemmin. Lopuksi vielä yksi ajatus: Vaikka usein saamme kuulla, että verkko-opetus ei ole lähiopetuksen siirtämistä verkkoon, mielestäni läsnäolon suhteen verkko-oppiminen eri oikeastaan eroa luokkatilanteesta. Lähikohtaamisessa läsnäolo on helpompaa, verkko-opiskelussa sekä opettajan että opiskelijan tehtävänä on löytää keino olla läsnä käytettävissä olevilla välineillä. Tärkeintä lienee kuitenkin kiinnostus toisiamme kohtaan – jo pelkästään kuulumisten kysely voi pelastaa niin opiskelijan kuin opettajankin päivän.

 

Heidi Mäkäläinen

Venäjän yliopisto-opettaja, Helsingin yliopiston kielikeskus

Kirjallisuutta:

Garrison, D. R. (2007). Online community of inquiry review: Social, cognitive, and teaching presence issues. Journal of Asynchronous Learning Networks, 11(1), 61–72.  https://www.learntechlib.org/p/104064/).

Tyrväinen, H. Uotinen, S. & Valkonen, L. (2021). Instructor presence in a virtual classroom. Open Learning: The Journal of Open and Distance Learning. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/75763/tyrvainenym.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 

 

One reply on “Ole läsnä – etänäkin!”

Leave a Reply

Your email address will not be published.