University of Helsinki
Olle Järv, Elias Willberg, Tuomas Väisänen, Tuuli Toivonen
Tilastokeskuksen mukaan (2018) Suomessa on yli puoli miljoonaa kesämökkiä. Pääosin ne sijaitsevat harvemmin asutuilla alueilla lähellä vesistöjä. Maassa, jossa on yhteensä 2.7 miljoonaa kotitauloutta, kesämökkien määrä voi vaikuttaa merkittävästi väestön sijoittumiseen, etenkin jos ihmiset siirtyvät kesämökeilleen massoina, kuten tapahtui COVID-19 kriisin alettua. Kun terveyspalvelut ovat pääosin suunniteltu vakituisen väestön pohjalta, kesämökkeilijät voivat merkittävästi lisätä terveyspalveluihin kohdistuvaa taakkaa. Alustavat tuloksemme viittasivat siihen, että moni siirtyi kesämökilleen isoista kaupungeista COVID-19 epidemian seurauksena huolimatta hallituksen matkustusrajoituksista (linkkI). Mutta selittikö kesämökkien houkutus todella löytämämme liikkumisrakenteet?
Menetelmä: Kuten aiemminkin, käytimme Telian Crowd Insights-palvelun anonymisoitua ja yleistettyä mobiiliverkkodataa, kuten aktiviteettisijainteja ja matka-aineistoa. Tilastotasoisista aineistoista ei ole mahdollista tunnistaa yksittäisien ihmisten tai pienten ryhmien liikkeitä. Aktiviteettiaineisto kuvaa väestön oleilua kunnan alueella, jossa jokainen 20 minuutin oleilu yhden päivän aikana tallennetaan aktiviteetiksi kyseisen kunnan tilastoon. Tällöin esimerkiksi pidempi kahvitauko huoltoasemalla lasketaan aktiivisuussijainniksi ja niitä voi olla useampia päivän aikana eri kuntien alueella. Matka-aineisto puolestaan lasketaan kuntatasolla kahden akvitiviteettisijainnin väliksi. Tällöin matka-aineistossa pitkät matkat voivat tulla lasketuksi kahdeksi tai useammaksi matkaksi riippuen pitkien taukojen määrästä. Esimerkiksi junamatka Helsingistä-Rovaniemellä lasketaan useaksi matkaksi mikäli juna pysähtyy osalla asemista, kuten Tampereella, yli 20 minuutiksi. Nämä tekijät tulee ottaa huomioon tuloksia tulkitessa.
Löydökset: Vertasimme muutosta väestön määrässä eri kunnissa sekä kesämökkien suhteellista jakaumaa kunnittain. Löysimme vahvaa näyttöä siitä, että kaupunkilaiset todella pakenivat kesämökeilleen COVID-19 epidemian seurauksena. Liikkumisvirrat kesämökeille alkoivat jo ensimmäisten hallituksen suositusten jälkeen 12. maaliskuuta. Ihmiset siis olivat jo kakkoskodeissaan ennen kuin matkustusrajoitteet astuivat voimaan. Aineiston perusteella jokaista 1000 kesämökkiä kohden, kuntiin saapui keskimäärin noin 370 ihmistä lisää maaliskuun loppua kohden.
Päästäksemme tähän ilmiöön paremmin käsiksi, otimme kuusi kuntaa tarkempaan tarkasteluun. Kaikki kunnat ovat kesämökkivaltaisia, joissa väestön määrä oli kasvanut COVID-19 kriisin aikana. Tarkastelimme ihmisvirtoja anonymisoidulla ja yleistetyllä matka-aineistolla (ks. ylempää).
Ihmisvirtojen perusteella tarkasteluilla kunnilla on varsin erilaiset vaikutusalueet, mitkä osaltaan vaikuttavat viruksen leviämisen riskiin. Keski-Suomen kuntiin saapuu väestöä useammasta eri suunnasta kun puolestaan rannikkoalueilla ja Itä-Suomessa liikkumisvirtojen lähtöalueet keskittyvät useammin lähialueiden kuntiin. Liikkumisen näkökulmasta keskellä maata sijaitsevilla kesämökkikunnilla oli siten suurempi riski levittää virusta saapuvien ja lähtevien ihmisten mukana eri puolille Suomea.
Kuva 1. Lineaarinen korrelaatio ihmisten määrän lisääntymisen (verrattuna normaaliin työpäivään) sekä kesämökkien suhteellisen osuuden jokaista 1000 asukasta kohden välillä. Kuntatason vertailu antaa korrelaatiokertoimeksi 0,75. Ahvenanmaan kunnat on jätetty tarkastelun ulkopuolelle, koska ohikulkevat risteilymatkustajat vaikuttavat kuntien lukuihin. Keskimäärin ne kunnat, joissa väestömäärä kasvoi maaliskuun viimeisellä viikolla, kasvattivat väestöään 11 % verrattuna tarkastelujaksoon (n=174).
Kuva 2. Väliaikaisen väestön ajallinen vaihtelu verrattuna tarkastelujakson arkipäiviin (keskiarvo maanantai 3.2. – torstai 6.2.) kuudessa kesämökkikunnassa. Tyypillisten viikonloppuvierailujen lisäksi hiihtolomakausi erottuu ajanjaksona, jolloin ihmiset viettivät aikaa näissä kunnissa ennen COVID-19 epidemiaa. Epidemian alettua, ihmiset alkoivat siirtymään takaisin kesämökkikuntiin 12. maaliskuuta alkaen entistä suuremmissa määrin.
Kuva 3. Arvioimme myös kesämökeillä oleilua COVID-19 kriisin aikaan. Lisääntyvän väestön määrä 1000 kesämökkiä kohden kuntatasolla toimi tässä tapauksessa indikaattorinamme kesämökkioleilusta. Tarkastelimme kuntia, joissa väestön määrä kasvoi maaliskuun viimeisellä viikolla verrattuna tarkastelujaksoon. Nämä kunnat vastaanottivat keskimäärin 370 ihmistä lisää jokaista 1000 kunnan alueella sijaitsevaa mökkiä kohden. Puolet näistä kunnista saivat 230-530 ihmistä lisää 1000 kesämökkiä kohden. Valitsimme vielä 25 kuntaa, joissa on eniten kesämökkejä ja tarkastelimme niitä erikseen. Puolet näistä kunnista saivat 230-400 ihmistä lisää 1000 kesämökkiä kohden.
Kuva 4. Kolme erilaista maantieteellistä tarinaa ihmisten liikkumisesta suosittuihin kesämökkikuntiin: 1) Sysmä, 2) Puumala ja 3) Kustavi. Kartat osoittavat maantieteellisen vaikutusalueen jokaiselle tarkastelulle kunnalle. Jokaisessa niistä valtaosa ihmisistä on saapunut läheisistä kunnissa, mutta ne houkuttelevat ihmisiä myös eripuolilta Suomea.
Kuva 5. Liikkuminen Sysmään, Puumalaan ja Kustaviin suhteessa COVID-19 epidemian tilanteeseen. Liikkumisvirrat paljastavat erilaisia vaikutusalueita eri kunnille, joka myös indikoi erilaista riskiä viruksen leviämiselle. Esimerkiksi Uudellamaalla, joka on ollut suurin epidemian keskittymä Suomessa, oli korkein tartuntatapausten määrä 100 000 asukasta kohden maaliskuun lopulla (epidemiatilanne 29.3.2020). Kaikki kuntien väliset matkat huomioiden välillä 12.3 ja 29.3, kuitenkin vain 13% Sysmään saapuneesta väestöstä saapui Uudeltamaalta. Vastaavat luvut Puumalaan ja Kustaviin saapuneen väestön osalta olivat 9.5% ja 7.3%