DigiSuomi-tapahtuma järjestettiin 14-15.5.2019. Osallistuimme siihen ensi kertaa, kiinnostuneena kuulemaan muita asiantuntijoita, kuntien ja valtion virastojen muita tekijöitä, ja miten digitaalisuutta Suomesta kehitetään. Digitointi, digitaalisuus, digitaalisen tiedon hallinta ja sen rikastaminen on Digitaliaa lähellä, mutta tulipa seminaarissa myös tietojohtaminen aika ajoin eri tahoilta mainittuna.

Vertailupohjaa sai jo ensimmäisestä avauspuheenvuorosta, Euroopan innovaatisimmaksi pääkaupungiksi, valitun Ateenan CDO:n Konstantinos Champidiksen kertomus kuinka Ateenassa digitalisaatiolla saatiin tiukasta lähtötilanteesta, jossa sekä rahoitusongelmia, henkilöstövajeita ja vielä maahanmuuttokriisi, saatiin digitalisaatiolla tilannetta selkeämmäksi ja paremmaksi. Lähtötilanteessa Suomen digitaalisen teknologian integraatioindex on DTEI oli 79%  ja Kreikan 36%, josta kaupungin tilannetta alettiin kehittämään. Kolme perusolettamaa olivat: siirtymä älykkäistä kaupungeista digitaaliseen muutokseen, digitaalisuus ei ole väistettävissä vaan on välttämätöntä ja että on paljon kysymyksiä joihin vastauksia tarvitaan. Ratkaisuna nähtiin CDO-roolin luominen ja siihen panostaminen  Digital Council:n avulla (johon kuuluu kaupungin johtoa ja merkittävien yritysten pääjohtajat), ja Digitaalisuuden Tiekartta, jolla luotiin suunnitelma eteenpäin. Lopputuloksena oli akuuttien ongelmien nopea ratkaisu, Maker Space-konseptin tuominen, e-Frontdesk  – kansalaisten aktivointi eri tavoin ylipäätään. Näillä muutoksilla Ateena on päässyt parantamaan palveluja kaikille ja lopputulema olikin tuo edellä  mainittu palkinto innovatiivisuudesta.

Jarkko Moilanen muistutti rajapintojen ja alustapalvelujen tärkeydestä.

Suuret alustapalvelut ovat muualta kuin Euroopasta, joka asettaakin tänne haasteen kuinka eteenpäin – ratkaisuksi annettiin rajapinnat, joilla kumppanit, muut kehittäjät voivat jatkaa ja tehdä omia sovelluksiaan peruskäytön päälle.

Tähän  hieno jatko oli VM:n Maria Nikkilä, joka kertoi Suomen AuroraAI-hankkeesta osana esitystään, jossa kerrottiin kuinka tekoäly jalkautuu julkiselle sektorille. Tekoälyohjelman loppuraportissa olikin annettu yksitoista kokonaisuutta, jotka luovat raamit jatkolle

Tämä tuntuikin tutulta, yht’äkkiä, kuten Digitalia-projektissakin oli huomattukin, havaitsemme että ihan omassa projektissa ollaankin tekemässä kuvitusten luokittelua tekoälyä hyödyntäen  ja päädymmekin annotoinnin pulmiin, eli mistä saisi tarpeeksi digitaalista dataa, jotta tekoälyn opetusmallista saadaan tarpeeksi kattava ja monipuolinen. Tekoäly tulee hiljalleen, niin että emme huomaakaan :). Hyvä esimerkki tästä on 28.5. järjestettävä “Tekoäly tuli töihin” -seminaari, jossa katsotaan kuinka jo nyt tekoälyä kirjastotyössä käytetään, joko automaattisen kuvailun (ks. annif.org) tai muiden työkalujen tai menetelmien kautta.

Kiinnostava oli myös esitys Apotti-hankkeesta, joka on Etelä-Suomen sosiaali- ja terveysohjelmistojen kehityksistä varmasti merkittävin hanke pitkään aikaan. Kuulimme hallintamallista ja siitä kuinka hallintamallil itsessään kehittyi, projektin aikataulusta ja skenaarioista, mutta myös käytännön vinkeistä kuinka toimittajien kanssa voi kommunikointi olla vaikeaa , mutta minkälaisilla keinoilla siitäkin pääsee yli.

Yhteenvetona, kiinnostava tapahtuma, jossa oli myös uusia puhujia, joilla oli hyviä näkökulmia joko kuntien tai valtion roolista ja kenen pitäisi koordinoida ja ketä, joten toivottavasti keskustelu jatkuu eteenpäin. Oli myös kiinnostavaa keskustella muiden osallistujien kanssa ja kuulla hiukan epävirallisemmin millaisia haasteita esim. GDPR-vaatimukset ovat eri puolille tehneet.