4 thoughts on “Kauppakorkeakoululaiset – evoluution kruunu”
Siis ei helvetti…
Olen itse organisaatioiden ja johtamisen opiskelija kauppakorkeakoulussa. Voin hyvin vakuuttaa, että suuri osa kauppatieteilijöistä itse asiassa painii eksistentiaalisen ahdistuksen kanssa.
Suuri osa kauppatieteilijöistä ei itse asiassa tiedä omista päämääristään juuri ollenkaan vaan pikemminkin yrittää suorittaa tutkinnon, jonka suorittamiseen on juuri päämäärien puutteessa ajautunut. Ymmärrän kyllä kirjoituksen sävyn jne., mutta edes me kauppatieteilijät emme ole läpeensä pahoja ja mätiä ihmisiä…
Aika paljon näkee jutussa kuvatunlaisia kauppatieteilijöitä, ja myös teekkareita, mutta yleisesti otaten teekkarit ovat vähemmän pinnallisia sekä vähemmän snobeja.Itse olen teekkari enkä tiedä mitä elämältä haluan.
Ihmiset ajautuvat vääjäämätä samanhenkisten lajitoveriensa pariin, mikäli tämä ei toteudu, syntyy yhteisössä eristyjiä ja niitä, jotka masentuvat. Tältä kantilta lähestyttynä olisi mahdollista päätyä oletukseen, että kaikessa surkuhupaisuudessaan pisneshenkiset ja filosofit voivat parhaiten, kun eivät millään tasolla risteydy. Toisaalta, tämän toimintamallin ollessa lähes mahdoton, voidaan päätyä mitä mielenkintoisempiin tilanteisiin. Yhteentörmäys olisi mielenkiintoinen jos esimerkiksi filosofilla olisi “alaisenaan” 2000 pisneshenkistä osaajaa ilman itsereflektion kykyä. Tällaisessa tilanteessa voisi yrittää antaa annettuna uusia arvoja ja päämääriä. Paimentaa laumaa. heh.
Siis ei helvetti…
Olen itse organisaatioiden ja johtamisen opiskelija kauppakorkeakoulussa. Voin hyvin vakuuttaa, että suuri osa kauppatieteilijöistä itse asiassa painii eksistentiaalisen ahdistuksen kanssa.
Suuri osa kauppatieteilijöistä ei itse asiassa tiedä omista päämääristään juuri ollenkaan vaan pikemminkin yrittää suorittaa tutkinnon, jonka suorittamiseen on juuri päämäärien puutteessa ajautunut. Ymmärrän kyllä kirjoituksen sävyn jne., mutta edes me kauppatieteilijät emme ole läpeensä pahoja ja mätiä ihmisiä…
Aika paljon näkee jutussa kuvatunlaisia kauppatieteilijöitä, ja myös teekkareita, mutta yleisesti otaten teekkarit ovat vähemmän pinnallisia sekä vähemmän snobeja.Itse olen teekkari enkä tiedä mitä elämältä haluan.
Ihmiset ajautuvat vääjäämätä samanhenkisten lajitoveriensa pariin, mikäli tämä ei toteudu, syntyy yhteisössä eristyjiä ja niitä, jotka masentuvat. Tältä kantilta lähestyttynä olisi mahdollista päätyä oletukseen, että kaikessa surkuhupaisuudessaan pisneshenkiset ja filosofit voivat parhaiten, kun eivät millään tasolla risteydy. Toisaalta, tämän toimintamallin ollessa lähes mahdoton, voidaan päätyä mitä mielenkintoisempiin tilanteisiin. Yhteentörmäys olisi mielenkiintoinen jos esimerkiksi filosofilla olisi “alaisenaan” 2000 pisneshenkistä osaajaa ilman itsereflektion kykyä. Tällaisessa tilanteessa voisi yrittää antaa annettuna uusia arvoja ja päämääriä. Paimentaa laumaa. heh.
No eipä tuohon juuri lisättävää. :>