Paistaa se aurinko Viikkiinkin!

Kun markkinoinnin opiskelija Konsta Pohjamo ja metsäekonomiaa sekä markkinointia opiskeleva Atte Koskivaara kävivät ensimmäistä kertaa Think Companylla huhti-toukokuun tienoilla, olivat yrityssuunnitelmat vielä alkutekijöissään. Juteltiin tuolloin Viikin maa- ja metsätaloustieteellisessä opiskelevien poikien kanssa heidän visioistaan:

”No meitä vähän kiinnostais ehkä alottaa sellanen puisiin aurinkolaseihin liittyvä bisnes…”.

Muutama viikko sitten Konsta saapui Vuorikadulle ihan supertyylikkäät, puiset aurinkolasit päässään. Mukana oli laatikollinen aurinkolaseja – ensimmäiset tilaukset olivat lähdössä toimitukseen. Näköjään bisnesidea oli sitten ottanut tuulta alleen ihan kivasti!

Konstan ja Aten yritys PÖLLÖT myy bambusta tehtyjä aurinkolaseja eli ”Pöllöjä”. Myynti keskittyy lähinnä verkkokauppaan, mutta yritys on nousujohteisen kehityskulkunsa aikana saanut sovittua jo jälleenmyyntisoppareitakin. Taival onkin ollut yllättävän ruusuinen ja vauhdikas. Konsta ja Atte kertovat kokeneensa lähinnä ”Jipii, hurraa” -tyylisiä hetkiä – isommat epäonnistumiset ovat jääneet välistä. Yksi Pöllöjen jälleenmyyjistä myi juuri aurinkolaseja Koreaan asti. Näköjään maailmanvalloitus on siis hyvässä vauhdissa, vaikka tällä hetkellä toiminnan tarkoituksena onkin saada Pöllöt kaunistamaan suomalaisten kasvoja.

luupöllö2

Aikaa on valitettavasti rajallinen määrä käytettävissä. Tämän myös Pöllöjen pyörittäjät ovat havainneet. Varsinkin nyt, kun yrityksellä menee lujaa, jäävät luennot toisinaan välistä. Yliopiston puolelta on kuitenkin suhtauduttu melko neutraalisti poikien bisnekseen. Yrityksen pyörittäminen onkin nyt ensimmäisten kuukausien aikana opettanut aikataulujen sumplimista ja tehokasta ajankäyttöä.

”Joitain vuosia sitten yrittäjyys olisi voinut jo sanana tuntua hämmentävältä ja haastavalta. Nyt käytännön kokemuksen kautta olemme kuitenkin havainneet, että yrittäjänä on mahdollista toteuttaa ja haastaa itseään erittäin monipuolisesti.”
Konsta ja Atte korostavat rohkeuden merkitystä. Halu toteuttaa itseään omalla, uniikilla tavalla on heille tärkeää. Lisäksi esille nousee se, että vaikka asioiden kanssa tuleekin olla tarkkana, liian spesifiin hienosäätöön ei kannata ryhtyä. Innovatiivisuus katoaa ja asioiden eteneminen hidastuu, jos pilkkua viilataan liian pitkään. Toisinaan siis kannattaa omaksua ”go with the flow” -asenne ja ottaa rohkeasti askelia eteenpäin.

Think Companya Pöllöt ovat käyttäneet työtilana ja muutama tapahtumakin on tullut tsekattua. Ylipäätään he suosittelevat paikan päällä pyörähtämistä, jos yrittäjyys kiinnostaa edes vähän. Sparraus ja inspiroiva ympäristö potkaisevat eteenpäin yrityssuunnitelmien parissa.

Kuka pysäyttäisi ilmastonmuutoksen?

Tänään Helsingin yliopistolla järjestettiin varsin korkean profiilin ilmastokonferenssi Helsinki Climate Forum: Arctic Urgency. Konferenssissa pureuduttiin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin seurauksiin erityisesti arktisella alueella. Arktinen alue – johon myös Suomi kuuluu – sekä sen poliittinen painoarvo tulee muuttumaan seuraavien vuosikymmenten aikana nousevien lämpötilojen vuoksi.

Konferenssin luultavasti tunnetuin nimi, ilmastopaneeli IPCC:n johtaja Rajenda Pachauri nosti esille erityisesti äärimmäiset sääilmiöt ja niistä aiheutuvat uhkat. Tähän mennessä Suomessa on saanut elää suht leppoisasti, mitä nyt elokuussa ukkostaa ja talvella pakkastaa. Jos kuitenkin hiilidioksidipäästöt lisääntyvät ennustetuissa määrin ja ilmasto lämpenee odotuksien mukaisesti, tulvat, merenpinnan nousu, rankkasateet ja hirmumyrskyt uhkaavat myös pohjolaa. Tämä tosin on aika viatonta ja siedettävää verrattuna siihen, miten ilmastonmuutos vaikuttaa maailman köyhimpiin alueisiin – siellä kuivuus aiheuttaa nälänhätiä, konflikteja ja humanitäärisiä kriisejä.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on siis äärimmäisen relevantti ja tärkeä tehtävä. Helsinki Climate Forumin ohjelma sisälsikin puheiden, ilmasto -pecha-kuchan ja paneelikeskusteluiden lisäksi työpajoja, joista yhdessä aiheena oli yrittäjyys ja se, miten yrittäjyys voisi olla lähtökohtana kasvihuoneilmiön pysäyttämisessä. Myös Helsinki Think Company laittoi kortensa kekoon – esittelin Vuorikadun toimintaa ja yliopistolaista yrittäjyyttä ja sen mahdollisuuksia.

Akateeminen tietotaito yhdistettynä innovatiivisuuteen, toimeliaisuuteen ja lievään nuoruuden idealismiin voi parhaimmillaan synnyttää toimivia ratkaisuja globaalien haasteiden ratkaisemiseksi. Ilmastonmuutos on erityisesti nuoren sukupolven ongelma. Minä ja mahdolliset jälkeläiseni näemme ja koemme, mitkä ovat tämän päivän holtittoman kerskakulutuksen ja mässäilevän elämäntyylin konkreettisia seurauksia. Ei riitä, että opiskelijasukupolvi toteaa, että ”jotain pitää tehdä”. On helppoa vaatia hallitukselta ja kansainväliseltä yhteisöltä toimia odottaen, että ”jotain tapahtuu”. Karu totuus on kuitenkin se, kuten joskus aiemminkin olen todennut, että kansainvälinen yhteisö on valitettavan voimaton globaalien kriisien uhatessa. Valtiot ja hallitukset eivät kykene pysäyttämään ilmaston lämpenemistä – sopimusten ratifioinnit ja idealistiset puheet huippukokouksissa eivät riitä, kun tarvitaan konkreettisia toimia.

Konkreettiset toimet ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi – mitä ne ovat? Valojen sammuttamista, julkisten kulkuvälineiden valitsemista, jätteiden kierrättämistä, kasvisruoan suosimista? Pienet henkilökohtaiset valinnat ovat tärkeitä, mutta valitettavan pieniä askelia. Yritykset voivat tarjota tässäkin oman panoksensa peliin ja osoittaa, miten maailmaa voidaan parantaa paitsi järjestökentällä, myös liikemaailmassa. Selkein esimerkki lienee cleantech-ala. Helsinki Climate Forumissa toimintaansa olivatkin esittelemässä useat cleantech-toimijat ja esimerkiksi aurinkopaneelivalmistajat. Jalostamalla teknologista ja akateemista osaamista käytäntöön voidaan saavuttaa ympäristöystävällisiä ratkaisuja, joilla hidastetaan ilmaston lämpenemistä. Eikä tarvitse olla insinööri voidakseen perustaa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tähtäävän yrityksen – tästä on hyvänä esimerkkinä yksi yrittäjyystyöpajan osallistujista, Tulevaisuusagentuuri. Tulevaisuusagentuuri tarraa 8- ja 9-luokkalaisten TET-jakson (työelämään tutustuminen) ongelmakohtiin. Tällä hetkellä kyseinen työelämään tutustumisjakso tarkoittaa usein käytännössä kahvin keittämistä tai hyllyjen invenvaariota – kaikkea pientä ”turhaa” puuhastelua. Tässä haaskataan monien nuorten aikaa, sillä eikö olisi optimaalista, että TET-jakso hyödyttäisi sekä tettiläistä, yritystä ja ilmastoa? Tulevaisuusagentuuri pyrkiikin luomaan ilmasto-TETin, jolloin 8- ja 9-luokkalaisten työpanos saataisiin hyödyttämään kaikkia.

Parhaimmillaan akateeminen yrittäjyys synnyttääkin ratkaisuja, jotka hyödyttävät niin yrittäjää, asiakasta kuin yhteiskuntaa laajemmaltikin. Ympäristö- ja ilmastoalan yritykset luovat win-win -tilanteita, joissa jokainen osapuoli hyötyy. Järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan tärkeyttä ei tietenkään voi korostaa liikaa. Valitettava tosiseikka on kuitenkin se, että vaikka ympäristöjärjestössä toimiminen keventäisikin harteilla painavaa maailmantuskaa, sillä ei elä. Laskut, vuokra ja ruoka on maksettava, se nyt vain on yksi elämän karuja realititeettejä. On hienoa, jos joku laittaa vaikkapa 20 tuntia viikossa järjestötoimintaan, mutta mitäpä jos voisikin parantaa maailmaa täysipäiväisesti ja elättää itsensä sillä? Cleantech-ala, konsulttipalveluiden tarjoaminen, Tulevaisuusagentuurin kaltaisen toiminnan harjoittaminen – mahdollisuuksia on rajattomasti.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii toimia. Jos sinulla on idea, visio, motivaatiota tai jonkinlaista tietotaitoa ympäristökatastrofin pysäyttämiseksi, tule toki jakamaan se Think Companylle. Kuuntelen ja brainstormaan mielelläni, voin keittää myös kupin (Reilun kaupan) kahvia. Ilmastonmuutos on tragedia, joka koskettaa jääkarhujen lisäksi ihan meitä jokaista. Tehdään asialle jotain, jooko?

Integroi hyvän- ja hynänteko ja pelasta maailma?

”Somalian nälänhätä tappanut yli 250 000 ihmistä” (Yle Uutiset 2.5.2013)

Joo.

”In 2011, 8.7 million people fell ill with tuberculosis and 1.4 million died from tuberculosis. Over 95% of tuberculosis deaths occur in low- and middle-income countries, and it is among the top three causes of death for women aged 15 to 44. (…) Tuberculosis is curable and preventable. ” (WHO:n raportti)

Niin.

”Malaria surmaa vuosittain ainakin 660 000 ihmistä. Heistä 90 prosenttia on afrikkalaisia, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. (…) Mikäli muutaman euron maksava malariaverkko saataisiin jokaiselle sitä tarvitsevalle lapselle, koko maailman lapsikuolleisuus vähenisi viidenneksellä.” (Keskisuomalainen 25.4.2013)

…Totajoo..

”Syyrian hallitus tappoi keskiviikkona ainakin 1 300 ihmistä kemiallisilla aseilla useissa iskuissa, sanoo syyrialainen oppositiojohtaja George Sabra.”
”Punaiset viivat on ylitetty ajat sitten, ja oikeasti ulkomaailma on voimaton.” (Helsingin Sanomat 23.8.2013)

Ai mikä maailmantuska?

Elämä länsimaisessa teollisuusyhteiskunnassa 2010-luvulla irtaannuttaa helposti siitä faktasta, ettei hyvinvointi ole itsestäänselvyys kaikkialla maailmassa. Vaikka Suomessakin on toki ongelmia, täällä ei tarvitse pelätä kuolevansa hallituksen järjestämiin pommituksiin tai helposti parannettavissa oleviin tauteihin. Pidän suomalaisen yhteiskunnan haasteita ja murheita loppujen lopuksi aika pieninä murheenkryyneinä – katsokaa, mitä Syyriassa tapahtuu ja asettakaa sitten Suomen kilpailukykyongelman vakavuus oikeaan mittakaavaan.

Yhdistyneet Kansakunnat perustettiin toisen maailmansodan jälkeen ehkäisemään valtioiden välisiä konflikteja ja edistämään ihmisoikeuksia ja rauhaa. Vuosien aikana on käynyt selväksi, että kyseinen valtiovetoinen kansainvälinen yhteisö on kykenemätön tarjoamaan ratkaisuja globaaleihin kriiseihin. Maailmanrauha on osoittautunut utopistiseksi ja naiiviksi unelmaksi ja helposti parannettavat taudit tappavat edelleen miljoonia ihmisiä kehittymättömissä maissa.

Aamuisin luen Helsingin Sanomia itku kurkussa. Maailmantuska harteillani kasvaa päivä päivältä Syyrian sisällissodan kärjistyessä. Odotan epätoivoisesti kansainvälisen yhteisön interventiota. Valitettavasti olen kuitenkin saanut todeta valtioiden tai valtiovetoisten yhteisöjen olevan kykenemättömiä toimimaan kansainvälisissä kriisitilanteissa. Valtioilla ei ole intressejä pelastaa nälkäänäkeviä lapsia tai puuttua kansanmurhiin, jollei sillä saavuteta taloudellista hyötyä esimerkiksi öljyn tai muun luonnonvaran tuonnin kannalta. Naiivi optimisti-idealisti sisälläni ei kuitenkaan halua uskoa, että valtiot ovat ainoita potentiaalisia toimijoita hyvinvoinnin ja kehityksen turvaamiseen.

Maailman- ja kansainvälisen politiikan tutkimuksessa kiistellään siitä, ketkä ovat pelaajia globaalilla pelikentällä. Perinteinen näkemys siitä, että kansainvälinen politiikka on valtioiden välistä diplomatiaa ja sodankäyntiä, on saanut vastakkaisia näkemyksiä globalisaation ja markkinatalouden myötä. Kansainväliset suuryritykset näyttelevät entistä tärkeämpää roolia erityisesti globaalilla taloussektorilla. Rahan ja tiedon tuomaa arvovaltaa käytetään kuitenkin usein häikäilemättömästi hyväksi kolmannessa maailmassa, missä suuryritykset lobbaavat ja lahjovat surutta valtioiden hallituksia saadakseen lainsäädännön mieleisekseen. Kansainväliset yhtiöt nousevat muutenkin usein esille varsin negatiivisessa valossa. Coca Cola Companyn toimet Intiassa johtivat juomaveden loppumiseen paikallisilta. Shellin häikäilemätön öljyn pumppaaminen Nigeriassa 1990-luvulla tuhosi Niger-joen ympäristön ja ajoi ogoniheimon köyhyyteen. Lääketeollisuuden patenttiratkaisut ja monopolihinnoittelu ovat nostaneet lääkkeiden hinnat sellaiselle tasolle, ettei köyhimmillä ihmisillä ole niihin varaa ja näinpä myös helposti parannettavissa olevat taudit kuten tuberkuloosi tappavat yhä miljoonia ihmisiä kolmannessa maailmassa.

Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita tapoja toimia kansainvälisellä kauppasektorilla. Haluan uskoa siihen, että yksilöt ja yritykset voivat toimia globaalin hyvinvoinnin edistämiseksi. Vuosikymmenten aikana tieteen ja yritysmaailman yhteistyöllä on parannettu maailman elintasoa. Lääketeollisuuden kehitys on kaikista epäkohdistaan huolimatta mahdollistanut ihmisten eliniän pitenemisen ja sen, että useat taudit on saatu katoamaan länsimaista. Reilun kaupan sertifiointijärjestelmään sitoutuneet yritykset pyrkivät toimimaan eettisesti ja oikeudenmukaisesti sekä edistämään asiallisia työoloja. Myös maailmantuskassa rypevä humanisti, kasvatustieteilijä tai valtiotieteiljä voi soveltaa omaa osaamistaan ja tietämystään maailmanparannukseen. Esimerkiksi Martti Ahtisaari laittoi kortensa kekoon maailmanrauhan edistämiseksi perustamalla CMI:n, joka tarjoaa apua rauhanneuvotteluihin (CMI tosin on voittoa tavoittelematon järjestö, ei yritys).

Kun valtiot ovat osoittaneet kyvyttömyytensä, on epätoivon sijaan käännettävä uusi sivu ja etsittävä toisenlaisia toimintamalleja. Muutokset globaalissa järjestelmässä ja markkinatalouden nousu ovat nostaneet yritykset ja järjestöt entistä tärkeämpään asemaan. Valtiot ovat kykenemättömiä turvaamaan rauhaa, mutta ehkä alaan erikoistunut yritys voisi tarjota toimintamalleja konfliktien ehkäisyyn ja pysäyttämiseen? Syyrian sisällissota ja nälänhädät ovat ratkaistavissa – on vain ajateltava ja toimittava uudella tavalla.

En tiedä, saavutetaanko maailmassa koskaan sellaista tilannetta, ettei kenenkään tarvitse pelätä pommituksia tai paeta sortoa. Ihmiset ovat yllättävän innokkaita käyttämään energiaa ja rahaa kehittääkseen entistä tehokkaampia tappamis- ja vahingontekomenetelmiä. Jos kaikki se innovatiivisuus (unohtamatta aikaa ja materiaalisia resursseja..), minkä ihmiskunta on vuosien aikana käyttänyt tuhotakseen toisensa olisi käytetty hiukan paremmin, maailma voisi olla hyvin toisenlainen paikka elää. Maailmantuska ei kuitenkaan kevene kyynisyydellä. Maailman eriarvoisuus riipii rajusti, mutta pienen ihmisen psyyke pysyy paremmin tasapainossa, kun ylläpitää uskoa ihmiskuntaan ja kehitykseen. Veikkaankin, että 2010-luvulla eettinen yrittäjyys nostaa päätään ja hyvän- ja hynänteko integroituvat entistä vahvemmin. Tiiviillä tiede- ja yritysmaailman yhteistyöllä voitaisiin ennaltaehkäistä kriisien eskaloitumista. Maailman muuttuessa toimintatapojenkin on muututtava.

Peace and love, rauhaa ja rakkautta viikonloppuun!

Hostien Kick-off – mitä jäi käteen?

Lähes jokaisella työpaikalla käydään kehityskeskusteluja, brainstormataan ja pidetään visiointi-iltapäiviä, joissa esimies tai konsultti luennoi tuottavuudesta ja työhyvinvoinnista PowerPoint-slidejen tukemana. Niinpä myös Think Companylla kehityskeskustellaan ja visioidaan. Työpaikkamme toimintakulttuuriin eivät kuitenkaan kuulu kuiva pönötys tai kalvosulkeiset. Eilisiltapäivänä starttailimmekin syksyä Demoksen Outi Kuittisen johdolla. Kiitokset vain Outille – oli aika äärimmäisen inspiroiva ja innostava kolmetuntinen! Kick-off sisälsi hostien asiantuntijaluentoja, hyppimistä, piirtämistä, mallinukkena olemista, post-it -lappuja, keskustelua, pullakahvittelua ja valitusvarttia. Kaiken tämän seurauksena host-tiimi lienee nyt entistäkin skarpimpi ja osaavampi ;>

1150806_152483701617445_98190050_n
Think Companyn toiminnan kehittäminen ja yhteisön kasvattaminen olivat luonnollisesti iltapäivän ykkösteemoja. Pohdiskelimme, mitä Helsinki Think Company voi tarjota niin yrittäjyydestä kiinnostuneelle opiskelijalle kuin satunnaiselle ohikulkijallekin. Kartoitimme tilan tarjoamia mahdollisuuksia, mietimme erilaisia tapahtumakonsepteja (tervetuloa vain hostin aamiaiselle!) ja keskustelimme viestintä- ja markkinointikeinoista. Kaikenlaiset kehitysideat ja yhteistyöehdotukset otetaankin 999581_152483508284131_1637846712_nennakkoluulottomasti vastaan! Tapahtumaideoita voi tulla kertomaan paikan päälle tai vaikka laittamalla sähköpostia host-thinkcompany@helsinki.fi.

Ennakkotehtävänä me hostit olimme valmistelleet asiantuntijaluentoja. Erityisesti Tiinan ja Katjan luennot verkostoitumisesta ja 2010-luvun yrittäjyydestä nostivat esille muutaman hyvän pointin. Aloittelevan yrittäjän tärkein ominaisuus on – tättärää, ylläriylläri – olla utelias ja uskoa iteensä. Jos ei itse usko asiaansa, ei sitä tee takuulla kukaan muukaan! Itseluottamus ja usko omaan osaamiseen ovat lähtökohtana sille, että bisnes lähtee pyörimään. Toinen tärkeä taito on verkostoitumiskyky. Verkostoituminen ja kontaktien hankinta onnistuu parhaiten suoralla toiminnalla. Sähköpostin laittaminen on helppoa ja kivutonta, mutta varmin tapa solmia kumppanuuksia on marssia suoraan asianomaisen henkilön puheille. Konkreettisena esimerkkinä Tiina kertoi omista Think Africa -viikon järjestelykokemuksistaan. Alexander Stubbin saaminen mukaan järjestelyihin olisi luultavasti helpompaa, jos Tiina olisi triathlon-tapahtumassa mennyt rohkeasti jututtamaan herraa. Nyt yhteydenotot jäävät avustajan sähköpostikansion pohjalle. Tilaisuuden tullen ei siis kannata epäröidä. Suora kontaktointi vaatii toisinaan mukavuusalueelta poistumista, mutta se on varmin tapa jäädä mieleen ja saada jotain aikaan.

1234374_152483268284155_858603433_n
”Pokkamies”-termi nousi sparrauskeskustelujen hitiksi. Termi on lanseerattu Tieteestä Toimintaa -verkostossa, mutta Think Company otti tästä kopin. Olkaamme siis kaikki pokkamiehiä ja -naisia, poistukaamme mukavuusalueiltamme ja marssikaamme suoraan ministerin puheille! Katjan neuvo ”toimi ensin, ajattele sitten” tukee tätä pokkamiesmentaliteettiä. Liiallinen itsekritiikki ja harkinta aiheuttaa toisinaan menetettyjä mahdollisuuksia. Ennakkoluuloton heittäytyminen voi toki johtaa katastrofeihin, mutta usein sen kaltaisella toiminnalla menestytään ja luodaan uutta. (Ja elämä nyt yleisesti ottaen on hiukan hauskempaa, jos välillä elää fiiliksen mukaan ja antaa lähteä vähän lapasesta.)

Christopher Evatt: Elämää ylläpitävä bisnes kantaa

 Elämässä on paljon muutakin kuin raha ja rahanteko, joten yrittäjyyden pitää olla tasapainossa yrittäjän elämän kanssa. Pitkän linjan konkari, sarjayrittäjä ja yritysvalmentaja Christopher Evatt kannusti Helsinki Think Companyyn kokoontuneita tuoreita yrittäjiä uskomaan omaan osaamiseensa.

evatt

– Yrittäjyydessä on kyse suhteista. Otetaan esimerkki luonnosta, jos loinen imee emokasvin kuiviin, ei jää mitään. Myös loinen kuolee. On tärkeätä ymmärtää, että yritykset toimivat osana ekosysteemiä. Ne ovat toisistaan riippuvaisia ja hoivaamalla alihankinta-, toimittaja- ja asiakassuhteita yritykset menestyvät myös itse. Ahneus tappaa, Evatt vertaili.

Evatt tunnustaa kokeneensa itse niin menestystä kuin tappioita, usein paras yrittäjyysoppi tulee kantapään kautta. Työttömänä ja  rahattomana pienen lapsen isänä hän aloitti aikoinaan kotimaassaan Uudessa-Seelannissa puutavarabisneksen tyhjästä, kun eväinä oli vain oma sinnikkyys ja sattuman mukanaan tuoma tilaisuus.

– Minusta raha ei ole ollut koskaan este yrityksen perustamiseen. Aina löytyy jokin keino päästä alkuun, kun vaan uskoo itseensä, on idearikas ja selvittää erilaisia mahdollisuuksia. Toisaalta raha ei myöskään ratkaise ongelmia, se piilottaa niitä, Evatt väittää.

Tie menestykseen on aina mutkikas ja matkalla sattuu asioita. Evatt myös kannustaa yrittäjiä tarttumaan asioihin. Jos joku asia tai tilanne ei miellytä, sille voi tehdä jotain. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan tai odottamaan että ihme tapahtuu.

-Yrittäjän pitää mennä vaikka läpi harmaan kiven, jos tilanne vaatii sitä. Muut eivät tee sitä puolestasi, Evatt patistelee.

Mistä tiedän onko yritysidea toimiva?

Kaikkein nopein tapa aloittavalle yrittäjälle ottaa selvää markkinoista, on jutella potentiaalisten asiakkaiden kanssa. Evatt suosittelee käymään keskusteluja asiakkaiden tarpeista ja oman idean muokkaamista siihen suuntaan, että se palvelee asiakkaita. Teknologian ja vaikeiden termien taakse ei kannata piiloutua, vaan tuotteesta tulee tehdä yksinkertainen, ymmärrettävä ja tarjota  vaikka testikäyttöä, jos se on mahdollista.

Tasapaino työn ja muun elämän kanssa

Kun ihminen työskentelee itselleen mielekkäiden asioiden parissa, hän kukoistaa ja voi hyvin myös muilla elämän alueilla. Elämän tulee olla tasapainossa, liika stressi voi tappaa ja työlle omistautuminen voi pilata ihmissuhteet. Toisaalta ikä ei ole este työssä onnistumiselle.

– Yritykseni parhaat työntekijät ovat olleet yli 60-vuotiaita. Edellytän vain että työt tulevat tehtyä, mutta muuten työntekijöillä on vapaat kädet. He voivat hoitaa työnsä kotoa käsin, iltaisin tai viikonloppuna niin halutessaan. Joustava työ on toiminut erittäin hyvin ja nämä henkilöt ovat erittäin motivoituneita.

Olenko tarpeeksi hyvä?

Kerran Christopher Evatt keskusteli ystävänsä kanssa työpaikasta, jota tämä olisi halunnut hakea. Ilmoituksessa määritellyt ominaisuudet eivät kuitenkaan täsmänneet miehen koulutukseen ja taustoihin.

– Kehotin häntä hakemaan paikkaa joka tapauksessa. Teimme yhdessä hakemuksen, jossa kerrottiin kuinka kyseistä tehtävää koskevia haasteita voisi alkaa ratkoa. Jätimme kokonaan pois koulutustaustan, iän ja muut asiat jotka eivät vastanneet hakuilmoituksen määrittelyjä. Kaveri sai paikan. Itseasiassa hänen aloittamansa toiminta kantoi paljon pidemmälle. Kehittäminen kantautui hyötyinä ja uusina toimintatapoina ympäri kaupunkia.

Evatt kehottaa tekemään listan itsestäsi. Listaa asioista joita osaat, joista sinulla on kokemusta ja mitä ominaisuuksia sinussa on. Tähän voi mennä aikaa, mutta lopputulos on palkitseva. Me kaikki osaamme paljon asioita, ne ovat vahvuutemme ja niiden varaan voi rakentaaa oman yrittäjäminän.

/ Taija Vento

Saako Suomessa onnistua?

Varmin merkki kesän tulosta ovat ylioppilas- ja valmistujaisjuhlat. Viime lauantaina juhlittiin, kun 28100 uutta ylioppilasta painoi valkolakin päähänsä. Joukkoon mahtui monenlaisia suoriutujia – kevään priimus kirjoitti kymmenen laudaturia. Onnistujat ja huippusuoriutujat saivat mediassa näkyvyyttä. Kaikki tämä huomio on mielestäni aivan aiheellista. Kova työ ansaitsee kehuja. Myöhäiset onnittelut siis kaikille uusille ylioppilaille!

Kaikki eivät kuitenkaan ilmeisesti jaa tätä riemua. Lehtien kommenttipalstoilla näitä kympin tyttöjä ja poikia, huippuosaajia ja ikäluokkansa priimuksia, arvosteltiin surutta. Kuulemma ”turha koko ylioppilastodistus” ja pitäisi ”hankkia oikea ammatti eikä vain päntätä”. En tiedä, onko hienojen suoritusten vähättely ainoastaan suomalainen ilmiö. Riippumatta ilmiön laajuudesta on kuitenkin karua, että omista onnistumisista tulisi olla pahoillaan.

Tätä ”kateellisten panettelua” voi havaita ylioppilaskirjoitusten lisäksi muillakin elämän osa-alueilla. Menestyjiä ja onnistujia arvostellaan. Kun yritys tekee hyvää tulosta, innostuksen sijaan alkaa katkera kommentointi. Kova työ hyvän tuloksen takana jätetään kokonaan huomiotta. Lisäksi huomaamatta jää se seikka, että yrityksen ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa. Tämä voitto ei suinkaan päädy täysimääräisenä kapitalistin pankkitilille, vaan yritysten maksamilla veroilla ylläpidetään hyvinvointivaltion rakenteita. Jollei menestyviä ja onnistuvia yrittäjiä olisi, olisi se paitsi yksityisten ihmisten tragedia, myös kansantalouden kannalta huolestuttavaa.

Julkisessa keskustelussa puhutaan enemmän epäonnistumisesta kuin onnistumisesta. Jatkuvasti korostetaan sitä, että täytyy uskaltaa epäonnistua. Ikäänkuin jo etukäteen pitäisi ottaa asenne, että nyt ei mahdollisesti saavuteta sitä, mihin pyritään. Entäpä jos omaksuttaisiinkin päinvastainen asenne? Uskalla onnistua, äläkä pyytele anteeksi tai selittele turhia! Think Companylla muutama viikko sitten vieraillut Rovion myyntipäällikkö Peter Vesterbacka korosti, että aloittelevan yrittäjän tulee tavoitella taivaita. Aina pitää pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen – pitää uskaltaa onnistua. Yritysmaailmassa omaa olemassaoloaan ei pidä pyydellä anteeksi. Suomalainen ilmapiiri on toisinaan hiukan negatiivinen, mutta ei kannata lannistua. Kritiikistä huolimatta omia onnistumisia ei tarvitse pahoitella.

Ilman menestystarinoita ja onnistumisia Suomi ei pärjää. Huippuosaajat ja menestyjät ansaitsevat kehunsa ja kiitoksensa. Onnistumisia saa ja pitääkin juhlia! Toisten menestys ei ole itseltä pois – kuohuviinipullon korkkaaminen yhdessä onnistujan kanssa on huomattavasti kivempaa kuin katkera nillitys verkkomedioiden kommenttipalstoilla ;>

Supercellin Ilkka Paananen kehottaa unelmoimaan isosti

Helsinki Think Companyn perjantaiaamun avasi Ilkka Paananen, jonka luotsaama Supercell on tilastopalvelu App Annien mukaan maailman tuottoisin peliyhtiö pelien tuottamalla liikevaihdolla mitattuna Applen sovelluskaupassa App Storessa.

Supercell perustettiin vuonna 2010 ja alkuvaiheeseen liittyi Paanasen mukaan paljon epäonnistumisia: strategia oli väärä, luotiin pelejä joista asiakkaat eivät olleet kiinnostuneita, mutta yhdessä asiassa he onnistuivat, sillä tiimi oli loistava. Ihmisten varaan Paananen laskeekin paljon Supercellin menestyksestä, hänen mukaansa parhaat ihmiset luovat parhaat pelit. Ja jotain hyvää oli alun takkuilussakin,  se opetti hyväksymään epäonnistumisen – kyvyn, jonka Ilkka nostaa esiin yhtenä yrittäjän ominaisuutena.

Ilkka Paananen toteaa, että epäonnistumisista huolimatta täytyy aina uskaltaa unelmoida isosti, mutta toisaalta löytää myös oma fokus. On helppo sanoa että pitäisi keskittyä yhteen asiaan ja tulla hyväksi siinä, mutta sen tekeminen ei ole helppoa. Paanasen mukaan fokus ei ole sen päättämistä mitä tekee, vaan sen päättämistä mitä jättää tekemättä.  Tällä hetkellä Ilkka saa itse useita kymmeniä yhteydenottoja viikottain erilaisten ideoiden tiimoilta, mutta toteaa kieltäytyvänsä niistä pääsääntöisesti.

Kun Paananen pohdiskelee ideoiden ja toteutuksen merkitystä yrityksen menestymisessä, hän painottaa enemmän toteutusta. Ilkka Paananen toteaa, että jos laskee pelkän idean varaan ja ajattelee sen olevan yritykselle kaikkein arvokkainta, sitä luonnollisesti haluaa suojella.  Ja kun jotain suojelee, niin siitä ei välttämättä kerro avoimesti eikä näin ollen saa myöskään palautetta, jolloin idea ei kehity. Paanasen mukaan kilpailuetu voisi rakentua idean sijaan esim ihmisten ja tiimin varaan, koska idea voi olla helposti jo monen muunkin mielessä.

Paananen jakoi kokemuksiaan yrittäjyydestä 99Venturesin Oppo Nyrövaaran isännöimällä Been there, done that –aamukahvilla, jotka jatkuvat Think Companyssä kesätauon jälkeen taas syksyllä.

Silicon Valley entrepreneurs visit Helsinki

This week Think Co had the pleasure of hosting two Silicon Valley entrepreneurs, Paul Bragiel and Aaron Patzer. The house was full and the atmosphere was very relaxed –thanks to the amazing summer weather! Here are a few quotes and tips from the guys.

SHARE YOUR IDEAS

“If you don’t you are just stupid!” Through sharing you can meet people who are interested on the same subjects and get connections that you never even dreamt of.

BE PASSIONATE

Put your heart into whatever you are doing. Push the limits! Anything is possible!

TEAM UP

The TEAM matters even more than the actual ideas. Together people can lift the ideas into a totally new level. Build a team that really puts their heart into it, after all: “You don’t want to go to war with quitters!”

FIND A TECHNICAL PERSON (if you are not one yourself)

“If you don’t you are screwed!” (PSST! HelsinkiJS organizes monthly JavaScript meetups in case you want to develop your own skills)

SHARED EXPERIENCES

When you have found the great team make sure everything is not about work. Shared experiences outside the office make people really bond with each other. Build the trust and establish lifelong relationships.

MAKE YOURSELF A FOOL

It is part of the process. Pitch your idea until it becomes good. Get out there, loose the fear.  “Stop overanalyzing and just DO IT!”

FAIL AND LEARN

“90% of companies that actually succeed have had near death experiences!” Don’t be afraid of failure but take it as a learning experience. “Normally people quit too early rather than too late.”

GET CAPITAL AND MENTORS

Be open and link up. Possible sponsors and mentors appreciate honesty which builds the trust. Even when you get a ‘no’ for the fiftieth time in a row at least people know who you are – and eventually the ‘no’ might turn into a ‘yes’.

ONE COMMUNITY

“See Finland as a team: if one succeeds everyone benefits!”

 

Me, An Entrepreneur?

Many students wonder what will happen after graduation, what are they qualified for? Some may have plans of becoming researchers, teachers or experts of some sort and some may even start preparing themselves for joblessness. But have you ever given a thought to becoming an entrepreneur? Why / Why not?

Before you say that starting up your business it is too risky, too costly or against your moral standards, think again. In the University of Helsinki students are taught to challenge the way things are and it doesn’t take long until you can spot a flaw in your own surroundings. There is a lot of unleashed capacity inside a lecture room and in many cases it would not take much initial capital (if at all) to put that knowledge into practice. Wouldn’t it be beyond awesome to be able to use your own knowledge, skills and strengths, to follow your own passion, and make the world a better place at the same time? How about making this dream a reality?

Many student entrepreneurs who started up from the University’s Tieteestä Toimintaa –community last year tell that they could no longer consider working for anyone else than themselves. In the beginning they were just ordinary people, like you and me, but the more experiences – successes and failures – they have gained the more confident they have become. They have realized how much POTENTIAL lives within themselves and they are no longer afraid to show it to the world.

If you feel curious, skeptical or anything in between come to Helsinki Think Company (Vuorikatu 5) on Friday 17th May at 4 pm and hear what student entrepreneurs have to share about their experiences. After all the worst thing that can happen is that you will uncover some of your inner potential!

Kokeile kaikkea ja tavoittele taivaita – neuvoja Vesterbackalta

Lontoo on ”so last season” – Helsinki on tätä päivää. Suomesta, tästä lumen, loskan ja kylmyyden luvatusta maasta on brändätty kansainvälisen start up -skenen kuuma juttu. Onko startup-buumissa ratkaisu Suomen talousongelmiin ja kestävyysvajeeseen? Huhtikuun lopulla Helsinki Think Companyssa vieraillut Rovion markkinointijohtaja Peter Vesterbacka ei epäile tätä hetkeäkään. Startup-yrityksissä sekä innovatiivisessa startup-hengessä on Suomen tulevaisuus. Suomesta löytyy huipputason osaamista useilla aloilla. Maantieteellinen sijainti Venäjän markkinoiden vieressä on selkeä kilpailuetu. Suomen hyvä maine on parantunut entisestään startup-brändin lyötyä läpi.


Vesterbacka veti Vuorikadun täyteen kiinnostuneita kuulijoita 26.4.

Rovio on viime vuosien huikeimpia kotimaisia menestystarinoita. 12 henkeä työllistävä pelifirma on kasvanut muutamassa vuodessa yli 600 hengen viihdeyritykseksi. Angry Birds on brändätty niin vaatteisiin kuin elintarvikkeisiinkin ja vihaisia lintuja lennätetään älypuhelimissa ympäri maailman. Mitä ihmettä? Miten yksi mobiilisovellus voi kasvaa näin suureksi ilmiöksi? ”Ei pidä pyrkiä olemaan Keilaniemen tai Helsingin siistein juttu. Ei edes Suomen paras. Tavoitteena on olla maailman paras”, Vesterbacka toteaa. Turha vaatimattomuus ei yritysmaailmassa kaunista ketään. Ainoastaan ”I’m going to change the world” -asenteella saavutetaan kansainvälistä menestystä.

Rovion päämääränä oli tehdä mobiilipelejä siihen asti, kunnes läpilyönti tapahtuu. Ennen kuin iPhone tuli markkinoille, menestystä saatiin odotella. Vasta yhtiön 52. peli – Angry Birds – nosti Rovion maailmankartalle. Pelistä tuli hitti, jota ei pääse pakoon vaikka yrittäisi. Vihaiset linnut hyppivät silmille mediassa, kauppojen hyllyillä ja vastaantulijoiden vaatteissa. Onko tämä kaikki tarpeellista? Helsingin Sanomien kolumnissa ivailtiin juuri, että Angry Birds on ”unikkoitumassa” eli on kaikkialla kyllästymiseen saakka. ”Haluamme tarjota kaikille Angry Birds -faneille jotain. Toiset juovat limpparia, toiset kahvia.” Rautaa kannattaa takoa, kun se on kuumaa. Rovion toiminnasta 45% koostuukin oheistuotteista. Yritys on menestyksen myötä laajentanut toimialaansa ja sen toimintaa linjaavat kolme E:tä – entertainment, education ja entrepreneurship.

Nykymaailmassa kilpailu on kovaa ja trendit vaihtuvat nopeasti. Tuotteen nouseminen hitiksi on vaikeaa, mutta huipulla pysyminen on vielä vaikeampaa. Vesterbacka kuitenkin muistuttaa, että brändit kuten Hello Kitty, Mikki Hiiri tai Supermario ovat säilyttäneet suosionsa vuosikaudet. Angry Birdsinkään strategia ei perustu sadan päivän listahitteyteen vaan sadan vuoden menestystarinaan. Jotta tässä onnistuttaisiin, paikka huipulla täytyy ansaita joka päivä uudestaan. Miljoonan saavutetun latauksen varaan ei voi laskea, vaan seuraavaa askelta täytyy miettiä jatkuvasti. Yhteistyökumppaneiden hankkiminen yllättäviltäkin aloilta on tärkeää, sillä esimerkiksi lelunvalmistuksen tai leikkipuistotuotteiden ammattilaisia Rovion omilta palkkalistoilta ei löydy.

Vaikka Vesterbacka itse onkin kauppakorkeakoulun kasvatti, hän ei epäile tippaakaan, etteikö humanistilla tai teologillakin olisi annettavaa yritysmaailmalle. Tosin Roviolla ei hänen tietääkseen juurikaan teologeja työskentele. ”Tämä ongelma pitääkin fiksata välittömästi, teologilla voisi olla jotain aivan uutta annettavaa Roviolle”, Vesterbacka toteaa nauraen. Teologit – be prepared. Olette Vesterbackan kiikarissa.

Humanisti tai valtiotieteilijä voi teekkarin tai markkinointiopiskelijan tavoin tehdä niitä juttuja, mistä tykkää. Lähtökohtana on omien kykyjen oivaltaminen sekä niiden kaupallistaminen. Omaa osaamistaan on mahdollista soveltaa mielekkäille osa-alueille. Esimerkiksi Vesterbacka nostaa suomalaisen koulutuksen. Maailmalla Suomi tunnetaan vihaisten lintujen lisäksi laadukkaasta – eikä vain laadukkaasta, vaan maailman laadukkaimmasta – koulujärjestelmästään. Suomalaista peruskoulua viedään ministeriövetoisesti Saudi-Arabiaan, mutta kysyntää olisi laajemminkin. Missä viipyvät suomalaista koulutusta Kiinaan ja Latinalaiseen Amerikkaan vievät startup-yritykset? Kysyntää olisi ja brändäyskin on jo valmiiksi hoidettu. Yrityshenkisen humanistin mahdollinen urapolku voisikin kulkea ulkomaille koulutusviennin parissa. Toinen potentiaalinen vientituote voisi liittyä cleantechiin. Suomalaisen teknologia- ja ympäristöosaamisen yhdistäminen ja sen kaupallistaminen tarjoavat rajattomat mahdollisuudet. Globaalit ympäristöongelmat eivät ratkea pelkillä poliittisilla päätöksillä. Ilmastonmuutosta pysäytettäessä tulee huomioida myös markkinoiden tarjoamat mahdollisuudet.

Vesterbacka on ennakkoluuloton ja kokeilunhaluinen. Rovio on saavuttanut menestystä tarttumalla rohkeasti tilaisuuksiin ja tavoittelemalla taivaita. Onko sitten jotain, mitä aloittelevan yrittäjän ei missään nimessä kannata tehdä? Vesterbacka teilaa kysymyksen nauraen; ”Kaikkea kannattaa yrittää ainakin kerran. Lain puitteissa tietenkin.”. Startup-yrittäjän pitää unohtaa turhat ennakkoluulot ja rajoitteet ja päättää, että nyt luodaan maailman siisteintä, parasta ja hienointa.