Hely Kalska, huonenaapurimme

Esipuhe Helyn 60-vuotisjuhlakirjasta “Hermoverkot, mielenterveys ja psykoterapia”. Kirjoittajat: Marjaana Lindeman, Raija-Leena Punamäki, Laura Hokkanen.

Hermoverkot

Helsingin yliopiston psykologian laitoksella työskennellessämme naapurihuoneessamme on aina istunut kliinisen psykologian tutkija ja ammattilainen. Oven pielessä on pahvinen Pikku Myy, sillä hän pitää itseään ankarana ja vaativana, vaikka muut pitävät häntä lempeänä ja hyväsydämisenä. Molemmat ovat oikeassa. Hely on vaativa itseään kohtaan, mutta ystävällinen ja hyväntahtoinen muita kohtaan. Tutkijan nimikettäkään hän ei soisi itselleen, pitkästä julkaisuluettelostaan huolimatta.

Kliinikon huonenaapuruus on ollut riemukasta ja antoisaa, sillä huoneessa on aina tapahtunut. On ollut kokouksia ja on tehty suunnitelmia. Opiskelijoita, psykologeja, asiakkaita, psykiatreja ja neurologeja on tullut ja mennyt. Vuosikymmenien kuluessa on perustettu yhdistyksiä, luotu uusia ammattinimikkeitä, uudistettu tutkintoja, rakennettu koulutusohjelmia ja muodostettu psykologian yliopistoverkosto, Psykonet. Olemme saaneet olla yhdessä monessa mukana, emmekä ole koskaan lakanneet ihailemasta Helyn sitoutumista, syvää inhimillisyyttä ja suurta asiantuntemusta. Syntymäpäivä on erinomainen hetki julkaista uusi kirja ja muistella yhteisiä vuosia ja kokemuksia.

Kirja monipuoliselle ammattilaiselle

Helyn saavutukset kuvaavat tehdyn työn valtavaa määrää ja monipuolisuutta: kliinisen psykologian, kliinisen neuropsykologian ja ammatillisten taitojen perusopetus 25 vuoden ajan Helsingin yliopiston psykologian laitoksella, jatkokoulutus yli 10 vuoden ajan, laajan oppimateriaalin luominen (esimerkiksi potilasvideot ja testiarkisto), psykologian laitoksen kliinisen sektorin johtaminen sekä toimiminen Psykonetin luottamustehtävissä, mm. johtokunnassa, klinikkatyöryhmässä, perustutkintotyöryhmässä, psykoterapian erikoisalaryhmässä ja neuropsykologian erikoisalaryhmässä. Tämän lisäksi Hely on kliinisen neuropsykologian, kognitiivisen psykoterapian ja kognitiivis-analyyttisen psykoterapian ammattilainen, kouluttaja, ja työnohjaaja; näiden alojen täydennyskoulutuksen suunnittelija ja evaluoija sekä psykologian laitoksen tutkimuseettisen toimikunnan perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Asiantuntijana ja vastuutehtävissä hän on toiminut Helsingin yliopiston tutkimuseettisessä työryhmässä, Kognitiivisen psykologian yhdistyksessä, Suomen Neuropsykologisessa yhdistyksessä sekä opetusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen, Suomalaisen lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Akatemian, Suomen psykologisen seuran ja Suomen psykologiliiton työryhmissä. Muun muassa.

Hengästyttääkö? Meitä naapurihuoneissa työskennelleitä on kyllä hengästyttänyt. Hely sen sijaan murehtii meidän työmääräämme ja nuhtelee meitä taitojemme ala-arvioinnista, vaikka pyrimme vain murto-osaan hänen omiin tavoitteisiinsa nähden. Hänellä on ilmiömäinen kyky tukea ja auttaa muita ihmisiä jaksamaan.

Tämän kannustamana olemme koonneet tähän teokseen joukon asiantuntijoita keskustelemaan Helyn mielenkiinnon kohteista: neuropsykologiasta, psykoterapiasta ja mielenterveysongelmista. Helyn ammattitaito on inspiroinut myös kirjan näkökulmaa. Tavoitteena on kuvata, miten perinteiset dikotomiat, kuten kognitiivinen ja emotionaalinen tai biologinen ja psykologinen ovat alkaneet yhdistyä, ja kuinka perinteisesti erilliset alueet, kuten psykologia, psykiatria ja neurologia, ovat alkaneet integroitua.

Kliinikko, joka tutkii ja opettaa

Helyn tie kliinikkona kulki HYKS: n neurologian klinikan kautta Pitäjänmäen työklinikalle, niin kuin se silloin tunnettiin. Nykyään tämä Epilepsiasäätiön tutkimuskeskus tunnetaan kansainvälisellä nimellä Neuro. Kuten nykyään, myös silloin neuropsykologin tehtävänä on arvioida potilaiden kognitiivista suoritusprofiilia, mahdollisia erityishäiriöitä ja työ- ja toimintakykyä, sekä arvioida lääkityksen tehokkuutta ja mahdollisia sivuvaikutuksia. Neuropsykologin ammatti oli Suomessa 1970-luvulla vasta kehittymässä ja Helyn työ neuropsykologisten käytäntöjen kehittäjänä ja menetelmien rakentajana on ollut merkittävää. Hän on ollut yksi pioneereista neuropsykologisen tutkimuksen ja kuntoutuksen alueilla. Hän on myös tuonut uusia ja luovia näkökulmia tämän nuoren erikoisalan ammattikäytäntöihin. Kalskan Henkilömuistitesti kuuluu kliinikkojen työkalupakkiin, ja Kalskan muistin häiriöalttiuden arviointimenetelmät ovat Lurian vastaavia perinpohjaisemmat.

Psykologian laitokselle siirryttyään Hely ei luopunut käytännön neuropsykologin työstä vaan pyrki yhdistämään yliopisto-opetuksen ja potilastyön. Professori Johan von Wrightin esimiesaikana hän perusti yliopistolle muistikuntoutukseen erikoistuneen opetusklinikan. Yhdessä oltiin kakkukahveilla, kun yliopistollinen opetusklinikka avattiin Fabianinkatu 28:aan. Sittemmin muistiklinikka sai suuremmat tilat, kun psykologian laitos muutti Meritullinkadulle vuonna 2000.

Kenttäkollegoille muistiklinikka avasi monia mahdollisuuksia ja Helylle lähetettiin kuntoutettavia tietäen, että he pääsevät hyviin käsiin. Klinikalle ohjattiin potilaita, joiden muistihäiriö oli kliinisesti erityisen mielenkiintoinen ja yleisesti oli tiedossa, että Hely saisi tapauksesta irti paljon enemmän kuin mitä psykologin arkityössä oli mahdollista. Toisaalta kun potilaan ongelmat olivat mittavat ja vaativat normaalia pitkäjänteisempää paneutumista kliinikot luottivat siihen, että Hely opiskelijakumppaneineen voisivat auttaa kyseistä ihmistä elämässä eteenpäin. Joskus potilaita lähetettiin muistiklinikalle myös siksi, että terveydenhuoltojärjestelmä ei voinut tarjota riittäviä palveluita: Hely ei torjunut esimerkiksi Kelan harkinnanvaraisuus- ja vaikeavammaisuuspykälien väliin pudonneita. Muistiklinikkatyöskentely lisäsi merkittävästi silloisten opiskelijoiden pätevyyttä heidän saadessaan arvokasta käytännön kokemusta neuropsykologisen kuntoutuksen toteuttamisesta. Muistiklinikan tuottama opetusmateriaali on palvellut myös monia myöhempiä opiskelijasukupolvia, jotka ovat voineet analysoida tuolloin videoituja potilastapauksia.

Mielenterveydelliset kysymykset ja ongelmat sekä niihin vaikuttaminen ovat sittemmin tulleet tärkeäksi osaksi Helyn ammatillista identiteettiä. Yksityisvastaanotollaan huonenaapurimme nykyään tekee terapiatyötä. Ammatillisia taitoja on vaikea opettaa, ellei ole omaa vankkaa kokemusta itse työstä.

Opettaja, joka tekee kliinistä työtä ja tutkimusta

 Psykologian alan uusi asetus ja tutkinnon uudistukset 1990 ja 2000-luvuilla antoivat mahdollisuuden muovata yliopisto-opintojen tavoitteita ja sisältöjä uudelleen. Opetussuunnitelmasta tuli käydä ilmi opintojen yleiset tavoitteet ja sisällöt, ja opetusministeriön toivomus oli, että tavoitteet eriytetään sekä tieteellisille että ammatillisille valmiuksille.

Helyllä oli kauaskantoinen näkemys siitä, miten kliinisten taitojen ja ammattikäytäntöjen opetusjatkumo rakennetaan niin, että se turvaa maisteriksi valmistuvalle opiskelijalle lain tarkoittaman terveydenhuollon ammattihenkilön (psykologin) tarvitsemat valmiudet. Ymmärsimme, että psykologian yliopisto-opetuksen ja ammattikäytännön välistä vuoropuhelua on lisättävä ja ammatti-identiteettiä on syvennettävä. Hely näki pitkälle ammatilliseen tulevaisuuteen, ja häntä kuunnellessamme kaikki oli päivänselvää.

Kliinisen ammattikäytännön jatkumosta – joka alkujaan oli nimeltään yksilötutkimus- ja sittemmin ammattikäytäntöjatkumo – tuli välittömästi psykologian laitoksen suosituin opintojatkumo. Aikoinaan, ennen sähköisiä ilmoittautumiskaavakkeita, suosio lähes haittasi kollegojen työelämää. Kun ilmoittautumispäivä koitti, Meritullinkadun rappukäytävät olivat aamuvarhaisella niin täynnä seisovia, istuvia ja makaavia opiskelijoita reppuineen ja eväineen, että työhuoneeseen pääsy oli perin hankalaa. Nykyään, verkkoilmottautumisen aikakautena Helyn kurssit täyttyvät usein parissa minuutissa ja risut ohjautuvat lähinnä verkon ylläpitäjille: sekunninkin katkos yhteyksissä voi olla kohtalokas. Tosin Hely on aina valmis sovittelemaan ja hakemaan yksilöllisiä ratkaisuja, jotta opinnot kullakin etenisivät mahdollisimman joustavasti. Opetusjatkumon suosio ilmenee myös opiskelijoiden toistuvina pyyntöinä, että tätä opetusta täytyy saada lisää. Pyynnöt ovat olleet virallisia ja epävirallisia, ystävällisiä, vihaisia, nöyriä ja vaativia, ja ne on osoitettu milloin Helylle, milloin laitoksen johtajalle tai johtoryhmälle. Pysyvää on se, että anomukset toistuvat säännöllisin välein.

Helyn opetus ei rajoitu vain perustutkintoon. Psykologian alan valtakunnallinen opetus- ja tutkimusverkosto, Psykonet, on tarjonnut mahdollisuuden paneutua myös psykologian jatko-opetuksen sisältöihin ja tavoitteisiin. Helyllä on ollut keskeinen rooli neuropsykologian ja psykoterapian perus- ja erikoistumisopintojen suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Kollegojen arvostus näkyy myös siinä, miten usein Helyä kutsutaan työnohjaajaksi ja kouluttamaan psykologeja terveydenhuollon eri aloilla, kuten psykiatriassa, neurologiassa ja niiden leikkauspisteissä.

Opetukseen liittyviä huomionosoituksia on Helylle kertynyt runsaasti. Hän on Helsingin yliopiston psykologian ainejärjestö Kompleksi ry:n valitsema vuoden 2000 Laatuope, ja näitä laatuopettaja-kunniamainintoja hän on saanut toistuvasti myös vuosina 2004, 2005, 2006 ja 2007. Eräässä kunniakirjassa on perusteluina opiskelijoiden lausuntoja, esimerkiksi ”Kalska vaatii niin paljon niin herttaisen tyynesti, että opiskelija ylittää itsensä huomaamattaan.”Tämän lisäksi Hely on ollut ehdolla Eino Kaila –palkinnon saajaksi eli vuoden parhaaksi Helsingin yliopiston opettajaksi kaksi kertaa.

Vuonna 2006 Psykologien yhteistyöjärjestö PYRY (Suomen Psykologiliitto, Suomen psykologinen seura ja Suomen psykologian opiskelijain liitto) antoi Helylle valtakunnallisen kouluttajapalkinnon tunnustuksena ansiokkaasta työstä psykologin ammatin tieteellisen perustan vahvistamiseksi. Perusteluissa todetaan mm., että Hely Kalska on opettaja, tutkija ja kouluttaja, jolla on ollut keskeinen osuus maamme neuropsykologian erikoispsykologikoulutuksen kehittämisessä, ja että hänen asiantuntemuksensa ja luovuutensa on ollut tärkeää kliinisten ammattikäytäntöjen yliopistokoulutuksen kehittämisessä. Vuonna 2007 Hely sai Kompleksi ry:n myöntämän järjestön kunniajäsenyyden ansiokkaasta työstään psykologian alalla.

Tutkija, joka soveltaa tietoa opetukseen ja kliiniseen työhön

 Pitäjänmäen vuosiin kuului myös tutkimus olennaisena osana kliinikon työtä. Väitöskirja Cognitive Changes in Epilepsy valmistui v 1991. Huomattavaa on työn alaotsikko ’A ten-year follow-up’. Hely itse teki tutkimukset koko tuon ajanjakson yli ja näin syntynyt perspektiivi ja asiantuntemus tähän potilasjoukkoon oli huima.

Sittemmin Helyn tutkimustyö on laajentunut ja kansainvälistynyt. Tutkimukset ovat kohdistuneet mm. depressioon ja sen kognitiivisiin oireisiin sekä hoitoon, valkean aineen vaurioihin liittyviin toiminnanohjauksen häiriöihin, huumeiden käyttöön liittyviin kognitiivisiin muutoksiin sekä neuropsykologisten tutkimusmenetelmien käyttökelpoisuuteen iäkkäiden muistihäiriö- ja dementiapotilaiden arvioinnissa. Hely on laatinut myös arvokkaita suomenkielisiä katsauksia ja käsikirjalukuja, kansainvälisten artikkelien lisäksi. Niillä on tärkeä merkitys kliinisten ja neuropsykologisten työkäytäntöjen suunnittelussa ja kehittämisessä.

Helyn ansiot tutkimustyön ohjaajana kristallisoituvat kysymyksiin, joilla on kliinistä merkitystä, kuten vaskulaarisen dementian neuropsykologinen oirekuva, skitsofrenian neurokognitiiviset piirteet ja depression ja muistihäiriöiden yhteen kietoutuminen. Helyn ohjauksessa valmistuu jatkuvasti väitöskirjoja, ja töitä ohjatessaan Hely on arvokkaalla tavalla edistänyt alan kliinistä tutkimusta Suomessa. Sairaala- ja terapiapotilaiden tutkimuksessa selkeiden asetelmien rakentaminen ja homogeenisten aineistojen kokoaminen on haastavaa mutta Hely ei koskaan ole tinkinyt kriittisen, teoreettisesti perustellun ja tarkan lähestymistavan vaatimuksesta. Se onkin ainoa tie korkeatasoiseen kliiniseen tutkimustyöhön.

Nykyisin rohkaistaan kliinisen työn ja tutkimustyön yhdistämiseen, ja tämä on kantavana ajatuksena myös erikoispsykologikoulutuksessa. Psykologin työ on haastavaa ja ammattilaisen on tunnettava tieteen tulokset laajalla alueella. Helyltä olemme oppineet, ettei voi suunnitella depression kokonaisvaltaista hoitoa tuntematta toisaalta kognitiivisia ajatusmalleja sekä toisaalta serotoniiniteorioita, ei voi rauhoittaa agitoitunutta oivaltamatta toisaalta emootiokehitystä ja toisaalta toiminnanohjauksen muuttumista tietyissä aivotoiminnan häiriöissä, eikä arvioida muistia hallitsematta toisaalta kognitiivisia muistimalleja ja toisaalta hippokampuksen merkitystä.

Hely on esimerkki yliopistojen peräänkuuluttamasta mutta varsin harvinaisesta ihmistyypistä, joka asiantuntevasti tutkii, opettaa ja vielä lisäksi vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Tätä kirjoittaessamme on ollut mahdotonta puhua Helyn kliinisestä työstä mainitsematta hänen opetussovelluksiaan ja tutkimustyötään, Helyn opetuksesta mainitsematta kliinistä työtä tai tutkimusta, tai Helyn tutkimustyöstä ilman sen yhteyksiä asiakastyöhön tai opetukseen.

Onnittelumme syntymäpäiväsankarille

Hely on meille tärkeä ammatillisen kunnioituksen kohde ja kollegiaalisen ilon lähde. Näiden asiasyiden lisäksi halusimme toimittaa tämän teoksen myös kiitoksena yhteisistä vuosista, muistoista ja ystävyydestä. Aikuisten ystäväkirjasta on tullut suosittu asia monissa juhlissa ja siinä kukin voi kertoa mm. inhokkimusiikistaan ja lempileluistaan. Yksi kirjan kysymyksistä kuuluu: Jos olisit rakennus, mikä rakennus olisit? Tuttaviemme vastauksiin ovat kuuluneet mm. Kiasma, Helsingin Rautatieasema, Riemukaari, Vapaudenpatsas ja Versaillesin palatsi. Helyn vastaus oli: rantasauna. Niinpä. Pieni ja vaatimaton, jota aivan kaikki rakastavat.