Tervehdyksiä työtovereilta

P.s. Jos haluat kommentoida tervehdyksiä, siirry sivun loppuun ja kirjoita viestisi kommenttilaatikkoon. Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla.

Wordle

***

Hely! Olet ollut psykoterapian alan erikoispsykologikoulutuksessa (TERA) mukana aivan alusta asti. Panoksesi koulutuksen kehittämisessä ja toteutuksessa opettajana, työnohjaajana ja erikoisalaryhmän jäsenenä on ollut korvaamaton. Kuvassa on TERA-09 -ryhmän opiskelijat ja opettajat päätösseminaarissa 6.6.2013. Kiitokset ja rattoisia eläkepäiviä!

Opettajakavereiden ja opiskelijoiden puolesta Kirsti-Liisa ja Jalle

TERA09_päätösseminaari

***

Hely,
sanat eivät riitä kertomaan, mutta yritän kuitenkin: ”Minulle tulee Sinua ikävä!”.
Olet ollut läsnä koko ammatillisen elämäni ajan. Ensimmäinen varma muistikuva minulla on Sinusta Terveydenhuollon psykologit ry:n puheenjohtajana, joka opasti uutta sihteeriä työhönsä. Keltanokka opiskelija vierailulla oikean psykologin ja yhdistyksen puheenjohtajan kotona. Se oli jotain.
Muistan seminaarin, jonka nimi oli ”Keppiä ja porkkanaa”. Muutama opiskelija pyrki Sinun johdollasi saamaan lisensiaatintyönsä valmiiksi. Ja valmistuivathan ne. Muistan väitöstilaisuutesi, monia puheita karonkassasi ja jatkot teillä kotona. Muistan Sinun monet loistavat luentosi. Muistan kehittämäsi muistitestit, erityisesti ”Kalskan henkilömuistitestin”, jossa kuntoutujat vuosi toisensa jälkeen painoivat mieleensä tyttäresi ja miehesi sekä muinaisen psykologian laitoksen henkilökunnan kuvien avulla muistettavaa materiaalia. Muistan Sinut haastattelutilaisuudesta hakiessani yliopistonlehtorin sijaisuutta. Jännittävä hetki, jossa Sinä nostit esiin ansioita, joita en itse ymmärtänyt akateemisessa maailmassa keskeisimmiksi. Viimeisen kahden vuoden ajalta muistan sinut mahtavana työkaverina. Sinun huoneestasi loisti aina valo pimeinä talviaamuina kertoen: ”Hely on paikalla”.
Muistan ripeät askeleesi käytävällä. Muistan tehokkuutesi, muistan kuinka aidosti välität opiskelijoista ja kollegoista. Muistan rauhallisuutesi, ystävällisyytesi, kannustavuutesi ja auttavaisuutesi. Muistan iloisuutesi ja lämpösi.
Hely, ensi syksynä yliopistolta puuttuu jotain tärkeätä. Ja kuitenkin tiedän, että sinä olet tavalla tai toisella edelleen läsnä. Keltanokka tulee kysymään jatkossa hiljaa itseltään: ”Mitähän Hely tästä sanoisi?” Ja luultavasti saan vastauksen.
Toivotan Sinulle ja perheellesi upeata uutta elämänvaihetta!
Sanna

***

Mitä me teemmekään ilman sinua? Kaipa tästäkin muutoksesta selvitään. Kiitokset arvostetulle kolleegalle ja nauti uusista asioista!
Kaisa

***

Purkaessani kesäkuussa muuttolaatikoita maanpaosta palattuani käteeni sattui Turussa pidetyn Neuroscience 1992 Finland –kokouksen abstraktikirja. Suomen aivotutkimusseuran järjestämän kokouksen avasi Memory and degenerative brain diseases –symposiumi, jossa Hely edusti neuropsykologiaa kuuden lääkäripuhujan joukossa. Hely piti erinomaisen esityksen ”A cognitive perspective on memory disorders”, jossa hän mm. totesi, miten tietyt aivovauriot heikentävät pitkäkestomusitia ja toiset taas lyhytkestomuistia. Esitin Helylle yleisökysymyksen siitä, voidaanko otsalohkojen vaurioiden tai toimintahäiriöiden aiheuttamat työmuisti- ja tarkkaavaisuushäiriöt erottaa toisistaan neuropsykologisten testien avulla. Hely totesi tämän vaikeaksi, kuten aavistinkin, vaikken kliinikko olekaan. Jostakin syystä kysymykseni ärsytti professori Paavo Riekkistä, joka saman symposiumin alussa oli jälleen kerran korostanut hippokampuksen merkitystä muistitoiminnoissa, kuten toki Helykin esityksessään teki pitkäkestomuistin osalta. Tauolla Riekkinen astui eteeni noin puolen metrin etäisyydelle ja kysyi: ”Kukas sinä olet, kun et tunne kirjallisuutta?” Hämmästyneenä takeltelin, että työmuisti- ja tarkkavaisuushäiriöiden erottaminen toisistaan on kirjallisuudenkin mukaan vaikeaa. Tähän Riekkinen heilautti kättään ohimoani hipoen ja ärähti: ”Kun minä vien sinulta hippokampuksen, sinulta menee muisti”. Onneksi meillä on sellaisia neuropsykologeja kuten Hely, joka tuntee laajasti niin tieteellisen kirjallisuuden kuin kliinisen arjenkin. Helyn osaamisella on ollut suuri merkitys ammatillisessa koulutuksessamme. ja hänen opetustoimintansa on myös pedagogisesti erittäin laadukasta päätellen monista opettajapalkinnoista, joita Helylle on annettu. Helyn eläkkeelle siirtyminen jättää oppiaineemme profiiliin aukon, jota tuskin yksi ihminen pystyy täyttämään.
Kimmo

***

 

Salla Vuoristo IMG_0240Eräänä päivänä vihdoin tiesit,
mitä sinun oli tehtävä ja aloitit
vaikka äänet ympärilläsi
huusivat koko ajan
surkeita neuvojaan –
vaikka koko talo
alkoi täristä
ja tunsit vanhan tutun kiskaisun
nilkoissasi.
“Korjaa elämäni!”
huusi jokainen ääni.
Mutta sinä et pysähtynyt.
Tiesit, mitä sinun piti tehdä,
vaikka tuuli väänsi jäykkine sormineen
perustuksia irti,
vaikka niiden melankolia
oli kauheaa.
Oli jo hyvin myöhä
ja yö oli villi,
ja tie oli täynnä katkenneita
oksia ja kiviä.
Mutta vähitellen,
kun heidän äänensä jäivät taaksesi
tähdet alkoivat leimuta
pilvipeittojen läpi
ja kuului uusi ääni
jonka hitaasti
tunnistit omaksesi
ja joka piti sinulle seuraa
jatkaessasi matkaa yhä syvemmälle
maailmaan
päätettyäsi tehdä
ainoan tehtävissä olevan –
päätettyäsi pelastaa
ainoan elämän, joka sinun on mahdollista pelastaa.

Mary Oliver, Matka (1992)

Lämmin kiitos rinnalla kulkemisesta useiden vuosien ajan.
Helylle antoisia eläkepäiviä toivottaen,
Salla

***

Muistelimme juuri Hely Kalskan humaania asennoitumista, kun anoimme (ja saimme) Helyltä vapaapäivän kliinisen ammattikäytännön harjoituskurssilta hääpäivämme vuoksi. Häitä ennen olimme kuitenkin joutuneet “riitelemään” pariterapiassa roolipeliharjoituksessa tällä kurssilla. Riitelymme onnistui erittäin hyvin. Hely toivotti onnea avioliittoon mutta kysyi kumminkin, “oletteko varmasti miettineet loppuun asti?”. 🙂

ruusu

Hely Kalska’. Saatavissa omajuurisena. http://www.ruususeura.fi/a-suomi/a-damascenat/helykalska.html

terveisin Miia/Olli Seppänen

***

Hely, olet ollut erinomainen yhteistyökumppani ja aiemmin myös työnohjaaja – lämmin kiitos näkemyksistäsi, mielipiteistäsi ja neuvoistasi vuosien varrelta! Onneksi yhteistyömme ei kuitenkaan pääty 🙂

Halauksin, Tiina

***

Lämmin kiitos suomalaisen kliinisen neuropsykologian uranuurtajalle, arvostetulle ja pidetylle kouluttajalle sekä ammatilliselle mentorillemme!

”Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa.” – Mymmeli, Muumilaakson marraskuu
Onnellisia ja itseohjautuvan aktiivisia eläkepäiviä Helylle!
Toivottaa

koulutus1987

Koulutusta 1987

Hyks, Neuropsykologian yksikkö
Marja Hietanen
Eeva Dunderfelt-Lövegren
Leena Hämmäinen
Elisa Iivonen
Hanna Jokinen-Salmela
Eeva-Liisa Kallio
Johanna Koskinen
Hanna Laakso
Siiri Laari
Sanna Liesto
Kaisa Mäki
Taina Nybo
Kristiina Relander-Syrjänen
Anne Salo
Micaela Salo
Meija-Marjut Somerkoski
Irene Tikkala
Sanna Valppu
Karri Villanen
Outi Vuori
Annamaria Wikström

 

HYKS:N neuropsykologian yksikön terveisiä ja valokuvia löytyy myös välilehdeltä Helyn ja Suomen neuropsykologisen yhdistyksen historiaa

 ***

Kiitos Hely kaikista yhteisistä hetkistä ja keskusteluista! Ajatus laitoksesta ilman yhtä sen mieleenjäävimmistä ja vaikutusvaltaisimmista hahmoista tuntuu erikoiselta ja epäuskottavalta. Onneksi ehdin viettää oman opiskeluaikani hyvissä ajoin. Onnellisia, aurinkoisia eläkepäiviä!
Jussi V.

***

Helyä ei voi kuvailla muuten kuin järjen äänenä välillä niin kaoottisessa maailmassa. Vaikka jäätkin eläkkeelle, älä unohda meitä, sillä me emme unohda sinua.
Jari Lipsanen

***

Helyn muistan aina!

 Helyn muistan jo psykologian opintojen alusta. Niihin aikoihin Hely oli psykologian laitoksella assarina. Muistan ihailleeni, miten hohdokkaalta Hely ja hänen työnsä näyttää, ja ihmettelin, miten sellaiseen työhön voisi päästä. Hely johdatti meidät kognitiivisten testien maailmaan: oli jännittävää päästä testaamaan oikeaa muistipotilasta. Ja oli onni saada opettaja, jolla on niin uskomaton taito luoda opiskelijoihin uskoa ja uskallusta, ja samalla ohjata jämäkästi mutta hienovaraisesti asioiden ytimeen.

 Muistan Helyn myös ihanana kollegana psykologian laitoksella. Ja Helyn seinällä sen taulun, jossa mies on hyppäämässä vesilätäkön yli; mutta miten siinä käy? Hely osaa yllättää ja saa toisen ajattelemaan asioita oman pään ulkopuolelta. Sain arvokkaita kommentteja, vastauksia ja kysymyksiä perehtyessäni muistin tutkimukseen. Olisinko ilman Helyä edes lähtenyt tutkimaan ja kirjoittamaan muistista?

 Helyn eläkkeelle jääminen ei ole minulle yhtä suuri järkytys kuin muille. Muistoni ovat jumittuneet 10 vuoden taakse ja kauemmas, kun itse vielä kuljin psykologian laitoksen käytävillä. En siis joudu päivittäin huomaamaan, että apua, Hely on jäänyt eläkkeelle!?!! Kuvittelen Helyn edelleen istuvan päivät omassa työhuoneessaan ja seinällä mies hyppää vesilätäkön yli; kuinkahan siinä käy?

 Jo pelkkä mielikuva Helystä saa muistamaan, että maailmassa on upeita, reiluja ja viisaita naisia. Heiltä saatu esimerkki ja kannustus vaikuttaa vuosien päähän. Hienoa, että Hely on nyt vapaalla jalalla. Sehän tarkoittaa, että Helyn voi tavata missä vain!

 Virpi Kalakoski

***

Muut kehukoot häntä muuten, minä keskityn tähän: Hely on sitten mainio opettaja ja ohjaaja!

Psykologinplanttuna innostuin heti alussa hänen kurssillaan henkisen pahoinvoinnin lomakemittaamisesta, ja Hely suhtautui lempeästi kannustaen. Hän antoi asioiden edetä omia polkujaan, mutta hienovaraisen osuvilla kommenteilla ohjasi järkevämpään suuntaan.

Tämän lempeän tehokkuuden ansiosta päädyinkin pyytämään häntä sekä gradu- että väitöskirjaohjaajakseni jatkaessani saman aiheen piirissä. Kannustus ja muutama hyvin valittu ohje tekevät ihmeitä, kuten Vanha Ope totesi:

     Paras johtaja puhuu vähän
     ja kun työt on tehty
     kansa sanoo ”me teimme sen itse”

  – Dào Dé Jīng

Sebastian Therman

***

Eläke – terveellinen vaihtoehto – nyt! pirtsakkaa jatkoa ison urakan jälkeen,
t. Juhani J.

***

Rentouttavia ja mukavia eläkepäiviä!
Terveisin, Taina

***

Hely oli kollegani soveltavan Psykologian laitoksella 1980 –luvun jälkipuoliskolla vaiheessa, jolloin soveltavan psykologian  osasto sijaitsi Fabianinkadulla  entisen  Pukevan talon naapurissa. Hely tuli laitokselle neuropsykologian assistentiksi Ritva Laaksosen seuraajana. Helyllä oli jo silloin vankka käytännön kokemus psykologin työstä ja tämä yhdistyneenä teoreettiseen ja tieteelliseen kiinnostukseen teki hänestä erinomaisen  alansa  osaajan. Lisäksi Hely oli hyvä opettaja ja sai julkistakin   tunnustusta  pedagogisista taidoistaan.  Uskon hänen innostaneen monia opiskelijoita erikoistumaan neuropsykologiaan. Käsitykseni mukaan Hely oli yksityiselämässään  huolehtiva vaimo ja perheenäiti.

Mieleeni muistui hauska tapahtuma Helyn suosiosta. Laitoksen (eriön?) seinältä löytyi ilmeisesti opiskelijan kirjoittama teksti: Rakastan Hely Kalskaa. Tämä kertoo kaiken.

Nyt kun Hely on vähitellen  siirtymässä  elämänkaaren  ns.  kolmanteen  vaiheeseen, toivon että hän voi  säilyttää itselleen sopivan työvireen mahdollisimman kauan voidakseen  täysipainoisesti toteuttaa itseään.

Mirja

***

WC

***

Oikein hyviä eläkepäiviä sinulle! Kiitos antoisista keskusteluista, tulen kaipaamaan niitä!
Ritva Torppa

***

Kiitos Hely korkeatasoisesta opetuksesta ja viisaista ajatuksistasi. Mukavia ansaittuja eläkepäiviä!
Yst.terv. Kati Peltonen

***

Helylle ihania, kauniita ja onnellisia eläkepäiviä!
Laura Pulkki-Råback

Unikot Laura P-R

***

Nautinnollisia eläkepäiviä Helylle! Stay cool 🙂
t. Annika S-H

***

Hyviä eläkepäiviä! Kiitos opetuksesta!
Päivi

 ***

Hyvä Hely,

Olet vuosien saatossa ollut erittäin hyvä yhteistyökumppani. Sinun kanssasi asiat hoituvat ja hoituvat hyvin ja helposti. Lisäksi arvostan suuresti niitä uusia, virkistäviä ja ajatuksia liikkeelle paneva avauksia ja puheenvuoroja, joita olet eri yhteyksissä, mm. Psykologiliiton ja Psykologisen Seuran tieteellisessä toimikunnassa, esittänyt. Niistä huokuu vankka kliininen kokemus, aikansa seuraaminen ja halu kehittää psykologiaa ja psykologien työtä siten, että psykologinen ymmärrys ja osaaminen tulisi vielä tehokkaampaan käyttöön. Uskon ja toivon, että jatkat tätä työtä myös eläkepäivinäsi. Tervetuloa meidän eläkeläisten joukkoon.

Salli Saari

***

Hyviä eläkepäiviä.
Riitta

***

Kiitos, että toimit rohkaisevana esimerkkinä ja psykoterapian puolestapuhujana meille nuorille psykologinaluille! Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuudessa.”

Psykologi-psykoterapeutit Nina ja Antti-Jussi Pyykkönen

 ***

Rentouttavia ja hauskoja eläkepäiviä!
Mirka

***

Pari sanaa psykologin kliinisten taitojen opettamisesta

Psykologin kliinisten taitojen yliopistollinen opettaminen vaatii tekijältään kunnianhimoa, rohkeutta ja sydämen paloa. Psykologin ammatti-identiteetti velvoittaa ajattelemaan tieteellisen kriittisesti ja soveltamaan tutkimustietoa käytäntöön. Tieteellisen tiedon soveltaminen on harvoin suoraviivaista: kliinistä työtä tehdään kokonaisten ihmisten ja ryhmien kanssa. He eivät tule psykologin vastaanotolle puhtaaksiviljeltyinä koulukirjaesimerkkeinä tai tieteellisen tutkimuksen tarkoin valittuina koehenkilöinä. He tulevat kaikkine mahdollisine muuttujineen toivoen psykologin ymmärtävän heitä ja kykenevän auttamaan. Tämä vaatii kykyä soveltaa tieteellisten tutkimusten osoittamat periaatteet kunkin monitahoisen yksilön tilanteeseen. On toimittava silloinkin, kun olemassa oleva tieto on puutteellista ja epävarmaa Kun on kyse tieteestä – ei kiveen hakatuista uskomuksista – tieto on aina jossakin määrin epätäydellistä.

Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, ei edes riitä että tietää miten pitäisi toimia, vaan on kyettävä myös toimimaan: empaattisesti, tarkkaavaisesti, kontaktiin asettuen.  Psykologin on osattava puhua tieteen kielen lisäksi myös kieltä, johon vastaanottaja reagoi elämyksellisesti. Asiakas aistii kyllä jos tietäväiseltä ja taitavaltakin asiantuntijalta puuttuu aidosti välittävä sydän. Näiden eri kielien, taitojen ja läsnäolon tapojen yhdistäminen asiakastyössä ja opetuksessa on melkoinen haaste.

Hely Kalskan opetuksessa ajantasainen tieto, kkyky soveltaa teoriaa käytäntöön ja aidosti sekä meistä opiskelijoista että potilaista välittävä sydän ovat aina olleet yhtä aikaa läsnä. Se perintö elää sekä meissä opiskelijoissa että suomalaisen psykologianopetuksen traditiossa. Ja miten arvokas perintö se onkaan!

Juha Nieminen

 ***

Lämmin kiitos Hely merkittävästä elämäntyöstä kliinisen psykologian opetuksen kehittäjänä ja hyvää kolmatta ikää.
t Kata & Antti

***

Meille 1973 aloittaneille yleisen psykologian opiskelijoille soveltava psykologia oli vieras oppiaine, jonka kursseille ei meillä ollut mitään pääsyä. Vähitellen kahden professorin pystyttämät linnoitukset alkoivat antaa periksi. Pääsimme mm. istumaan Töölön sairaalaan Juhani Vilkin pitämälle neuropsykologian kurssille ja ihmettelimään ilmieläviä potilaita. Siellä kuulimme ensimmäistä kertaa muista edistyksellisistä neuropykologeista, mm. Hely Kalskasta. Myöhemmin Hely tuli tutuksi Fabianinkadun kollegana, joka oli kiinnostunut kehittämään uusia ja parempia muistitestejä. Vuosien varrella olemme monta kertaa jutelleet, vaan emme kiireiltämme koskaan ihan päätyneet yhteistyöhön. Onneksi Hely on kuitenkin ollut tekemässä Helena-tyttärestäni kunnon kliinikkotutkijaa.

Toivottavasti Helyn eläkkeelle siirtyminen ei tarkoita, että Hely kokonaan häviää akateemisesta yhteisöstämme. Se olisi meille suuri menetys. Antoisaa tulevaa aikaa toivottaen

Lili Service

***

Kukaan ei voi omilla silmillään nähdä omia silmiään.  Siksi on välttämätöntä, että näymme toisen ihmisen silmissä.  Merkittävää on millaisen katseen siellä saamme aikaan ja miten meitä katsotaan.

– Tuntematon

Hely, olet ihminen joka saa aikaan kauniin katseen kenen tahansa silmissä.  Sinulla on myös poikkeuksellinen kyky katsoa muita kauniisti.  Kiitos, että olemme saaneet nauttia näistä molemmista puolista.  Parasta jatkoa,

Laura Kauppinen ja Sanna Eronen

***

Hely! Kiitos makeista makumuistoista, paitsi viime viikkoina päivittäin kahvin kanssa nautituista, myös kaikista makeista antimistasi vuosien varsilta! Oli suuri etuoikeus saada sinut opettajaksi jo perusopinnoissa. Valmistelit meille käytännön kokemusta ja tutkimustietoa yhdistäviä herkkupaloja neuropsykologian maailmasta, ja niiden maistelu vei monet mennessään. Erikoistumisopintoja höystivät haastavammat pohdinnat, joissa et aina antanut meidän purematta niellä kaikkea tarjolle pantua. Monet makumuistot ovat olleet pysyviä, tuon tuosta havahdun huomaamaan, että ”tämänkin se Hely opetti”, ”Helyltähän tämä ajatus on tullut”. Ja nyt jälkiruokana olen saanut työnohjauksessa nauttia viisaista oivalluksistasi, lämpimästä rohkaisustasi ja Helymäisistä huumorin välähdyksistä. Kiitos!

Jälkiruoan jälkiruokaa toiveikkaana odotellen,
Liisa

 ***

Hyviä eläkepäiviä toivoo
Antti

 ***

Helylle lämpimät onnittelut eläkkeelle siirtymisen johdosta! Kiitos menneiden vuosien antoisasta yhteistyöstä ja toivottavasti yhteys jatkuu vielä pitkään!

Petri

 ***

Helylle,

Tunnustan heti alkuun, että tämä kirjoitus kertoo yhtä paljon Helystä kuin kirjoittajastaan….

Muistan kuinka tapasin Helyn ensimmäisen kerran. Tulin tutkijaksi Helsingin yliopiston psykologian laitokselle miltei suoraan Åbo Akademista valmistumisen jälkeen. Silloin ei ollut pahemmin tapana moikkailla tai sanoa hyviä huomenia (etenkään nuorille vieraille) kahvihuoneessa…. Hely teki tervetulleen poikkeuksen. Hän pysähtyi keskustelemaan kanssani. Hän pysähtyi katsomaan minua. Hän oli hetkessä saanut selville kiinnostukseni psykoterapiaa kohtaan. Hän haastatteli suhkot tiukasti minua mistä terapeuttisista teorioista olin kiinnostunut. Pian hän olikin jo kiikuttanut minulle uusimman KAT (kognitiivis-analyyttinen terapia) lehden. Olin ja olen edelleen niin vaikuttunut kuin myös kiitollinen. Hely kohtaa ihmiset vertaisinaan. Hän on kiinnostunut ihmisestä ihmisessä. Hän ottaa ihmiset vakavasti. Hän ei väheksy ihmisten osaamista (vaikka olisi syytä ollutkin tuossa vaiheessa :). Hän jakaa myös itsestään.  Olin siinä elämän vaiheessa, että pohdin mihin terapiakoulutukseen lähtisin. Katselin ”sillä silmällä” terapeutteja. Kuka vaikutti hyvinvoivalta? Kuka ilmaisee itseään niin tunne- kuin teoriatasolla tavalla, joka sopisi myös minun persoonaani?

Helystä löytyi sellainen esikuva, johon voin edelleen samaistua. Lämmin ja aito. Terävä, teoreettisesti osaava ja asioihin perehtyvä. Tutkimuksesta innostunut. Osaa viedä tutkimustiedon käytäntöön.  Nainen, joka ei itseään syyttä himmaile, vaan osaa ottaa tarvittavat mittelöt!  Ihminen, joka uskaltaa katsoa, kuulla ja kohdata. Luotettava tuki ja turva, jolta voi aina kysyä viisaita neuvoja, vaikka piiiiitkänkin tauon jälkeen. Ihana, rakas Hely,

Toivotan sinulle elämäntäyteisiä eläkepäiviä,
Kati
joka siis valitsi kulkea KAT- terapian tiellä (eli Katri Kanninen)

***

Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa.” – Tove Jansson – (Mymmeli, Muumilaakson marraskuu)

Nautinnollisen joutilaita eläkepäiviä Helylle!  terveisin,
Kati (Heinonen)

***

Hely,

opetustyösi kehittämisen ansiosta nykyopiskelijoiden psykologinen ymmärrys ja asiantuntijuus on aivan eri sfääreissä kuin Sinua ennen. Kiitos siitä! Nyt on Sinun aikasi nauttia muustakin kuin työelämästä ja sen haasteista. Ihania eläkepäiviä toivottaen

Mari

 ***

Hyvää jatkoa,
t. Veijo

***

Kaikista Suomen Psykonet-paikoista Helsinki oli jollain lailla jännittävin. Ainakaan aluksi ei ollut ihan varmaa, ketkä ovat paikalla ja noteerattiinko meikäläistä maakuntayliopistolaista mitenkään. Jäi vaikutelma, että Helsingissä muutettiin majaakin jatkuvasti ja mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja osoitteissa on kokoonnuttu. Sitä oppi sitten kuitenkin, että Hely ja Marjaana ainakin ovat olemassa ja kahviakin saa.

Hely oli minulle Psykonetin porukassa erityinen luottohenkilö. Kuulen yhä ihan selvästi millaiselta Helyn jotenkin erilainen, kantava ääni kuulosti puhelinkokouksissa. Helyllä tuntui myös olevan aina hanskassa se sanoma, joka sitten kirjattiin yhteiseksi sopimukseksi. Usein tuntui, että jos joku pulma ei tahtonut  ruveta oikeamaan, kannatti kysyä Helyn näkemystä. Ja kaikki ikimuistoiset seminaarit ja saunaillat!  Toivottavasti Helyllä on ollut yhtä virkistävää. Mieleeni nousee parhaita mielikuvia, kuinka aina oli sauna, Hely ja Helyn kamera. Onneksi hän ehti kokousten melskeessä kaukonäköisesti dokumentoimaan. Ovatkohan tallessa ja saatavilla?

Kokemuksen rintaäänellä voin Hely, sinulle paljastaa, että eläkkeelle jääminen tuottaa aluksi hieman oudon syrjäytymisolon, mutta ihme kyllä jonkin ajan kuluttua huomaa, että maailma selviytyy yksinkin. Sinulla tosin on varmaan tästäkin jo valmiiksi hieman kypsempi suunnitelma. Eläkeiloa ja kuntoile paljon!

Toivottaaa Oili

***

Ihanalle ohjaajalleni rentoja eläkepäiviä!
terveisin Maija Lindgren

***

Viisauden luonteenpiirteet

Päällimmäiseksi muistokseni niistä vuosista jolloin kävin Helyn luona työnohjauksessa, on jäänyt viisaus. Kun itselläni oli vielä monessakin asiassa haparoiva ote ja olo, Hely usein löysi juuri ne sanat, jotka asettivat tilanteen laajempaan perspektiiviin, opettivat suhteellisuudentajua ja auttoivat näkemään harmaasävyjen lohdullisuuden asiakastyössä. Helyllä oli vuosien tuomaa, monipuolisen ammatti- ja elämänkokemuksen kehittämää näkökulmaa moniin asioihin, joiden kanssa itse vielä tunsin olevani kovin noviisi.

Sittemmin olen tutustunut sekä kirjojen kautta että elävässä elämässä moneenkin viisaaseen, integratiivisesti ajattelevaan ja suhteellisuudentajuiseen psykoterapeuttiin. Näistä uudemmista tuttavuuksista minulle yhdeksi tärkeimmistä on tullut Fred J. Hanna (2009). Palaan kerta toisensa jälkeen hänen ajatuksiinsa – varmaan juuri siksi että Hannallakin on uskallusta ajatella itsenäisesti ja sulauttaa kiteytyksiinsä myös omaa elämän- ja ammattikokemustaan.

Hannaa kiinnostaa ennen muuta asiakkaassa tapahtuva muutos ja sitä aikaansaavat tekijät. Koulutettu terapeutti tai muu työntekijä, tai Hannan mukaan usein myös maallikkoauttaja on avainasemassa autettavassaan olevan muutospotentiaalin vapauttajana. Hannan näkemys ammattilaisuuden merkityksestä onkin hieman tavanomaisesta poikkeava. Hän toteaa tutkimusnäyttöön viitaten, ettei koulutus tai kokemuksen määräkään yksin tee hyvää auttajaa, vaan tarvitaan jotain muuta. Tarvitaan lämpöä, aitoutta, empatiaa, vuorovaikutustaitoja – ja viisautta. Hannan mukaan nimenomaan viisaus on se tekijä, joka erottaa keskinkertaisen auttajan erinomaisesta.

Ja mitä kaikkea viisaus pitääkään sisällään? Tällaisia ovat viisauden luonteenpiirteet Fred J. Hannan (2009, s. 403) mukaan, jo yllä mainitun empatian ja aidon välittämisen lisäksi. Hannalla on paljon sanottavaa, joten olen tässä joutunut hieman valikoimaan ja tiivistämään listaa.

Viisauden luonteenpiirteitä

  •   Tunteiden merkityksen tunnistaminen
  •   Ihmisiin kohdistuva tarkkasilmäisyys ja kiinnostus
  •   Kyky sulattaa moninaista, myös ristiriitaista informaatiota
  •   Laajakatseisuus
  •   Epävarmuuden, epämääräisyyden ja epätietoisuuden sietäminen
  •   Kyky nähdä asioitten ja ilmiöitten taakse
  •   Kyky vaihtaa näkökulmaa ja kuvata asioita vertauskuvien avulla
  •   Kyky yksilöidä ja käsitteellistää ongelma toiselle hyödyllisellä tavalla ja avustaa muutoksessa
  •   Kyky tarkastella asioita metakognitiivisesta näkökulmasta ja tunnistaa ennakko-oletukset
  •   Automatisoitumisten välttäminen
  •   Vastuullisuus
  •   Kyky oppia virheistä
  •   Kyky olla onnellinen ja löytää elämälleen tarkoitus

Hannaa seuraten kypsyvän ja kehittyvän auttamisammattilaisen tehtävänä on ennen muuta vaalia itsessään olevaa viisautta ja etsiä esikuvia ja ohjaajia, jotka sekä opettavat omalla esimerkillään että auttavat lempeällä tavalla huomaamaan oman toiminnan ja ajattelun sudenkuoppia. Hyvä ohjaaja ja opettaja osaa olla ohjattavansa puolella niin, että myös vaikeat asiat tulevat – joskus suoraan, joskus hyvinkin hienovaraisesti – kohdatuiksi ja käsitellyiksi. Hyvä ohjaaja sietää ohjattavansa törmäilyä ja epävarmuutta ja sekä opettaa että antaa oppia itse. Hyvä ohjaaja ei vähästä lannistu. Mitä sitä kiertelemään: hyvä ohjaaja on viisas!

Välimatka monesti auttaa näkemään asiat oikeassa perspektiivissään. Matkan päästä näkee paremmin, mikä on isoa ja mikä pientä. Nyt vuosien kuluttua voin kiitollisuudella sanoa, että Helyn viisaus ja kokemus on kantanut minuakin monessa ammatillisessa käänteessä, ja Helyn kriittistä ajattelua mallinani käyttäen olen selvittänyt muutamankin ammatillisen kapeikon. Jos minulla ei olisi ollut viisasta, avaramielistä ja kannustavaa ohjaajaa, niin olisin varmaan itsekin kehittynyt johonkin aivan toisenlaiseen suuntaan.

Ruusuinen kiitos siis sinulle Hely kaikesta hyvästä, jota olen sinulta vuosien varrella saanut! Toivotan sinulle monia onnellisia tulevia vuosia.

Liisa Uusitalo-Arola

Ruusu

***

 Hyviä päiviä mukavalle työkaverille.
T. Markku

 ***

Hei Hely, kylläpä aamut lähtivät iloisesti käyntiin aina kun tapasimme Krupsin äärellä. Iloinen positiivisuutesi antoi usein virtaa jaksamaan arjen puurtamisessa. Nyt on sinun vuorosi ottaa rennommin pitkän ansiokkaan urasi tässä vaiheessa  😉 Oikein mukavaa ja sopivan aktiivista aikaa siviilin puolella. Kaikesta kiittäen:
Max

***

Tulevia vuosia kiireettä vietä
edessä monta on mukavaa tietä
Lempeitä tuulia rauhassa haista
elämän anteja halulla maista.

 Leppoisia eläkepäiviä toivotellen Marja

***

Hely hyvä,

Joskus muinoin aikanaan 1990-luvun puolivälissä astelin Kliinisen psykan I kurssille mieli valtoimenaan kysymyksiä ja kehossa kihelmöivä odotuksen ja jännityksen tunne siitä, mitä tuleman pitää. Enkä pettynyt. Tapasi kohdata opiskelijat ja olla opetustilanteessa läsnä
tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kysymykseen kuin kysymykseen löysit yleensä vastauksen ja opetuksesi sisälsi myös paljon käytännön tietoa. Järjestämäsi vierailu Lapinlahden sairaalaan oli koskettava ja mieleenpainuva. Kiitos siitä, että opetuksellasi vaikutit minun siten,
että kiinnostuin kliinisestä alasta ja ajauduin harjoitteluun mm. Hesperian sairaalaan ja myöhemmin psykoterapeutiksi. Sinulla oli näihin valintoihini merkittävä vaikutus.

Luoviessani eksyksissäni laitoksen silmukoissa perustettuani 2000-luvun alussa kriminaali- ja oikeuspsykologian tutkimusryhmän ehdotit että tulisin tutkimusryhmäni kanssa organisatorisesti sinun ja Marjaanan “siipien suojaan”. Kannustit, rohkaisit ja opastit moniin
laitoksen opetukseen liittyvissä koukeroissa. Kiitos myös siitä!

Tänä päivänä ajattelen sinua lämmöllä ja hymyssä suin. Toivon että pidät itsesi mieleltäsi virkeänä ja nautit elämästäsi. Minulle elämä on kahden koetun ja parannetun vakavan sairauden myötä opettanut että jokainen päivä todella on ainutkertainen, pienistä ei kannata murehtia ja tärkeintä on pyrkiä kohti onnellisuutta.

Hyviä ja onnellisia eläkepäiviä toivottaen,

Helinä Häkkänen-Nyholm

***

Kiitos mieleenpainuvan mielenkiintoisista kursseistasi. Hyvää jatkoa, terveisin
Teija

***

Kiitos korvaamattomasta viisaudestasi ja innostuksesta sekä neuropsykologiaan että psykoterapiaan. Antoisia eläkepäiviä!

 Raija Ylikoski

***

Olen kiitollinen, että olen saanut opiskella ja kehittyä lämpimän ja välittävän opettajan ja ohjaajan tukemana. Olet valanut minuun vuosien aikana uskoa kykyihini kehittyvänä opiskelijana, psykologina ja ohjattavana. Sen myötä minulla on ollut turvallinen tila, missä tutkia omaa toimintaani ja kehittää itseäni niin ammatillisesti kuin ehkä ihmisenäkin. Olen arvostanut terävänäköisyyttäsi ja aitouttasi ja kiinnostustasi niin minun kuin yleisemminkin opiskelijoiden kulloisiinkin asioihin. Kiinnostus jättää jäljen, jota pelkkä tietomäärä ei voi korvata. Onneksi tietoa ja osaamistakin on ollut yllin kyllin. Olet aina saanut minut haluamaan olla hyvä psykologi ja myös uskomaan, että pystyn siihen. Jätät isot saappaat seuraajallesi, jotka täyttää. Oikein rentouttavia, mukavia ja innostavia eläkepäiviä!!

Helena Service

 ***

Hyvää jatkoa ja lämpimät kiitokset työpanoksesta laitoksella!
Terv. Sari Ylinen

***

Rakas Hely,

tämä on ollut muutosten vuosi.
Inkeri (Repo), läheinen ystävämme, kuoli vuoden alussa.
Jonni (von Wright), joka oli meille niin paljon kaikkea, kuoli vapun aattona.
Olemme surreet heitä yhdessä. Niin kuin olemme yhdessä surreet niin monia asioita, ja iloinneet niin monista asioista aina aiemminkin.

Loppukeväästä tuli tieto, että muutamme lääketieteellisen tiedekuntaan.
Sitäkin olemme yhdessä ihmetelleet: Mitä ihmettä? Miksi? Mitä siitä seuraa?

Ja sitten sinä lähdit eläkkeelle.
Eikä minulla ole ketään, kenen kanssa voisin sitä surra. Sillä tavalla kun olen tottunut kanssasi asioita läpikäymään.

Nämä ovat niin suuria muutoksia, että elämä ei ole enää entisensä.
Ei niin, etteikö 80-90 -vuotiaiden kuolemaa voisi ainakin jollain tavoin hyväksyä ja ymmärtää.
Ei niin, etteikö lääkiksessäkin voisi tehdä töitä.
Ja eihän meidän ystävyytemme mihinkään lopu.

Mutta nämä kaikki tarkoittavat sitä, että yli 30 vuotta kestänyt, onnellinen ja stimuloiva elämänvaihe on lopullisesti ohi.

Olen vuosien mittaan kiitellyt itseäni siitä, että olen koko ajan ymmärtänyt meidän yhteisten, arkisten työpäivien arvon. Mutta niin fiksu en ole ollut, että olisin ymmärtänyt, että ne voivat jonain päivänä loppua. Ja loppua noin vaan, ilman lehtien lööppejä tai uutisten ykkösaihetta. Ja että se voi tapahtua näin tavattoman nopeasti. Juurihan me istuimme Jonnin lisensiaattiseminaarissa ja kuuntelimme Tarkkosen Laurin esitystä alfan surkeudesta sekä uudesta ja paremmasta reliabiliteetti-kertoimesta. No, se oli kai vuonna 1981 tai jotain.

Ja nyt, yhtäkkiä, tässä me olemme kuin Beni ja Kimmo.
Kun Kimmo Sasi putosi viime vaaleissa eduskunnasta, hän oli yllättynyt ja järkyttynyt. Hän kertoi, että hänen tavoitteensa oli jatkaa eduskunnassa, ja että suuri elämänmuutos on edessä. Sasi ei kuitenkaan puhunut mitään perustuslakivaliokunnasta, saati politiikan teon tärkeydestä tai eduskuntatyöstä ylipäätään. Hän puhui vain Ben Zyskowiczista. Että eniten hän jää kaipaamaan paikkaa Benin vieressä. Hän sanoi vain murheellisena: “Istuimme Benin kanssa lähes 30 vuotta vierekkäin. Hän on paras kaverini.”

Kun istuu parhaan kaverinsa kanssa työpaikalla vuosikymmeniä, siitä kertyy enemmän yhteisiä valveilla olon tunteja kuin kenenkään muun kanssa, perheenjäsenet mukaan lukien. Kertyy suunnaton määrä yhteistä naurua, itkua, hilpeyttä, suuttumista, iloa, ihmettelyä, pohdiskelua ja oivallusta. Opiskelijat, opetus, tiede, koulutusohjelmat, psykologin ammatti, kokoukset, juhlat, työtoverit, esimiehet, hallinnon prosessit – ja tietysti kaikki muu elämässä ja sen laidoilla. Sitä katsoo ihan eri tavalla kuin yksin.

Tähän blogiin halusin kirjoittaa sinulle jotain siitä, mitä ystävyytesi ja työtoveruutesi minulle on merkinnyt. Mieleeni tuli paljon kaikenlaista, pientä ja suurta, arkea ja juhlia. Ja tietysti lukuisia muistikuvia menneiltä vuosikymmeniltä – niitä, joista diaesityksen valokuvat ja Raikun runo niin elävästi kertovat. Kaikenlaista on tullut tätä blogia varten hahmoteltua paperille kesän aikana, itku silmässä. Mutta kaikki lauseet ovat tuntuneet jotenkin kömpelöiltä ja mitättömiltä, koska sinä olet sanonut sen kaiken jo paremmin. Niinpä kaivoin esiin kirjan, jonka teitte minulle 60-vuotislahjaksi ja siitä sinun tekstisi minulle. Laitan sen nyt tähän, koska se kuvaa niin hyvin sitä mitä ajattelen ja koska on hienoa, että ihmiset saavat nähdä sinusta myös tämän huikean kirjailijapuolen, joka on varmaan jäänyt monelle vieraaksi.

Keskustelujen virtaa, asioista ja niiden laidoilta

Mistä tulee se, että voi tuntea vastavuoroisuutta,
helppoutta olla toisen kanssa se mikä on,
ja sanoa mitä tuntee ja mitä ajattelee?
Että jonkun kanssa alkaa rakentua vapaata liikkuma-alaa,

voi antaa mielen vaeltaa sinne minne se on milloinkin mennäkseen.
Se ei tule ainakaan siitä, että on kaikin puolin aina samaa mieltä kaikesta.
 
Tai että oma kokemustausta on sama kuin toisen.
Jostain muusta se tulee.
Se, että voi puhella arkisista asioista niitä näitä,
sanoa että nyt tämä asia ottaa päähän, tämä hiertää.
Voi jakaa intohimoisesti tai laiskasti mielipiteitä ruokaresepteistä,
kirjoista, tv-ohjelmista, elokuvista.
 
Tai voi mennä niin abstrakteihin sfääreihin,
että oma ymmärrys on äärirajoillaan.
Ilman että tuntee itseään tyhmäksi –
tai oikeastaan että voi antaa itselle luvan olla tyhmä.
Voi kysyä neuvoa yrttien istutuksesta,
itselle vaikeista käsitteistä,
tai mitä tehdä kun ajatus ei kulje.
Mitä tehdä kun mikään ei suju.
 
Tai omassa elämässä on jotain.
mitä ei tahdo juuri nyt kestää, joka ahdistaa.
 
Tai voi kertoa, millaista on kun kaikki on kevyttä, ilmavaa,
ja elämä onkin yhtäkkiä ihanaa.
 
Mistä tällainen helppous puhua ja sanoa mitä mielessä liikkuu, tulee?
Onko se ystävyyttä?
Sano sinä.

 
Hely

 On. Tämä on ystävyyttä. Eikä siitä jäädä onneksi eläkkeelle.

Marjaana

P.s. Tässä vielä sinulle luvaton kuvakaappaus, Verkasalon Markun kuva “Two roses” (Blipphoto 26.6.2015). Kuin se yksi ranskanruusu ja se toinen damaskon- ja ranskanruusun risteymä.

Two roses
***

HELY – olet minulle monella tavalla tärkeä

Helyn taito opettaa ammatillisia käytäntöjä nivomalla se vahvaan teoreettisesti perusteltuun viitekehykseen on ilmiömäinen. Heti työurani alkupuolella HYKS:n neuropsykologina innostuin minäkin Helyn luennoista. Eräs tilaisuus on jäänyt erityisen vahvasti mieleeni. Toimiessaan HYKS:n psykiatrian klinikan neuropsykologina Hely piti Lapinlahden sairaalan luentosalissa esitelmän autismin neuropsykologiasta.  Tuolloin elettiin aikakautta, jolloin autismioireiden syitä etsittiin lapsen ja vanhemman epäonnistuneesta vuorovaikutuksesta, joskin neuropsykologian piirissä oli jo esitetty muitakin näkemyksiä. Minuun teki hurjan suuren vaikutuksen Helyn esittämä tapauskuvaus, jossa hän kuvasi autismioireisen henkilön aivotoiminnan poikkeavuuteen sopivan neuropsykologisen suoritusprofiilin ja kuinka oireistolle ominainen vuorovaikutuskäyttäytyminen näyttäisi selittyvän poikkeavan aivotoiminnan kautta.

Helyllä on ollut keskeinen rooli useimmissa työurani nivelvaiheissa. Helyn ansiosta sain 90-luvun alussa mahdollisuuden tutustua psykologian opetukseen HY:n psykologian laitoksen assistenttina ja myöhemmin kliinisen neuropsykologian tuntiopettajana. Tällöin opin Helyn avulla yhdistämään kliinistä käytäntöä  paremmin psykologiatieteen teoreettiseen näkökulmaan. Helyllä on ollut merkittävä rooli yliopistollisen neuropsykologian erikoistumiskoulutuksen käynnistämisessä ja sisällöllisessä suunnittelussa. Koulutukseen tarvittiin toimijaa ja onnekseni Hely muisti minut. Näin pääsin 90-luvun lopulla aloittamaan runsaan 10 vuotta kestäneen kauden neuropsykologian erikoitumiskoulutuksen opetus- ja organisointitehtävissä. Kaikissa eri tehtävissä Helyn asiantunteva sekä empaattinen ohjaus ja tuki on ollut minulle hyvin tärkeää.

Yliopistolla työhuoneemme sijaitsivat lähekkäin kliinisen opetuksen yksikössä. Tässä työyhteisössä on aina ollut mukava ja lämmin ilmapiiri, eikä vähiten Helyn ansiosta. Muistelen mielelläni työpaikan kahvipöytäkeskusteluja, Psykonet-matkoja, väitösjuhlia ja monia muita yhteisiä tapahtumia nyt kun olen jo jonkin aikaa ollut poissa tästä työyhteisöstä ja Helyn välittömästä läheisyydestä.

Hely, olet vaikuttanut minuun syvästi opettajana, luennoijana sekä ihanana itsenäsi!  Jätät yliopistotyösi, mutta uskon vakaasti että saan edelleen kuulla luentojasi ja nauttia seurastasi.

Rentoja ja aktiivisia eläkepäiviä sinulle toivottelee
Erja

***

Kiitos taitavasta, haastavasta ja sopivan vaativasta opetuksesta! Opetuksestasi sain itselleni valtavasti sisäistä pääomaa ammatilliselle tielle. Kiitos myös 15-v yhteistyöstä kliinisen psykologian opetuksessa ja muissakin asioissa. Respect!  Kaikkea hyvää jatkoon \o_

t.Jan-Henry

***

Mukavia ja aktiivisia eläkepäiviä arvostetulle, luotetulle & kivalle kollegalle. Jussi

***

 Hely kirjoitti tämän taannoin onnittelukorttiin, kun väittelin. Se ei koskettanut tai puhutellut vielä tuolloin, mutta vuosien vieriessä, ajan kulun kiihtyessä, arvojen asettuessa paikoilleen se on avautunut paremmin.

Istuttaessa hiljaa, mitään tekemättä,
tulee kevät ja ruoho kasvaa itsekseen.

Antoisia eläkepäiviä,
yt. Marja

 ***

Mukavia eläkepäiviä Helylle!
t. Petri

 ***

Hely,

sinä suuri ammatillinen idolini 🙂

Ensimmäisen kerran tapasimme 90-luvun alussa; sinä opettajana ja minä opiskelijana. Juttelin tuosta ajasta ystävieni kanssa, ajasta jota vietimme luentosaleissa, kahviloissa, kirjastossa, Fabianinkadulla … ja Kuopassa. Muistathan Kuopan? Kliinikoksi päätyneiden opiskelukavereideni kanssa keskustellessani meillä nousee opiskeluaikojen opettajista puhuttaessa ensimmäisenä mieleen sinä. Erityisesti se kuinka asiantuntevasti –mutta tasaveroisena– ohjasit meitä kliinisen potilastyön kiehtovaan maailmaan. Muistan vieläkin ensimmäisen ”oman potilaani” jota sinun ohjauksessasi sain Muistiklinikalla kuntouttaa. Saimme siis harjoitella neuropsykologista kuntoutusta ihan oikean potilaan kanssa; sinun hyvässä ohjauksessasi. Se oli yksi tärkeimmistä oppimiskokemuksista koko opiskelun aikana.

Olen sinulle aiemminkin puhunut siitä, kuinka olet ollut vaikuttamassa minun urallani niin monessa paikassa; jo perusopintovaiheessa mutta myös myöhemmin neuropsykologian erikoispsykologikoulutuksessa, psykoterapiaopinnoissani ja ohjaajanani väitöskirjassani sekä viimeisimpänä kollegana täällä laitoksella. Minusta tämä kertoo erityisesti sinun laaja-alaisuudestasi ja perehtyneisyydestäsi. Jos yhden sinussa erityisesti ihailemani ominaisuuden nostan esille, niin se on nopea, syvällinen kykysi yhdistää tutkimustietoutta ja kliinistä kokemustasi. Se, kuinka saat siitä aikaiseksi loistavan luennon tai työnohjauksessa hienon kiteytyksen.

Haluan vielä kertaalleen kiittää sinua kaikesta mitä olet minulle opettanut ja kuinka olet tukenut kehittymistäni tällaiseksi opettajaksi, kliinikoksi ja tutkijaksi kuin olen. Toivon sinulle railakkaan ihania eläkepäiviä!

Maarit

 ***

Kiitos Hely kaikesta opetuksesta, tuesta ja ohjauksesta kuluneiden vuosien aikana. Sillä on varmasti ollut keskeinen merkitys sekä kliinisessä työssä kehittymisen että tutkimustyön kannalta – jopa väitöskirjan aihe pulpahti mieleeni luennollasi jo vuosia ennen koko tutkimuksen alkua J Nautinnollisia, hyvin ansaittuja eläkepäiviä! Sinua tullaan kovasti kaipaamaan.

♥:lla Vera

***

Lämpimin ajatuksin kaikesta kiittäen ja miellyttäviä eläkepäiviä toivottaen,
Christina.

***

Jään kaipaamaan aamutuimaan saapuneita piristäviä sähköpostiviestejäsi ja valloittavaa persoonaasi. Leppoisia ja antoisia eläkepäiviä Helylle!
Anne

***

Tervetuloa pirteäksi eläkeläiseksi toivottelee
Vilkin vaari.

 ***

 “Tänään satun olemaan täällä – Huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua.” – Nuuskamuikkunen, Muumipeikko ja pyrstötähti

Antoisia uusia retkiä taitavalle opettajalle, ohjaajalle ja kollegalle toivottaen,
Terhi Mustonen ja Lari Vainio

 ***

Sinä arvioit minun ensimmäisen ja viimeisen suoritukseni psykologian perustutkinto-opiskelijana

Ensimmäinen luentoni psykologian pääaineopiskelijana oli Sinun pitämä kliininen ammattikäytäntö 1A- eli psykologin asiakastyön perusteet. Etenin eri tahdissa kuin muu vuosikurssini aikaisemmin käymieni opintojen johdosta ja Hilkka neuvoi minut kysymään Sinulta, pääsisinkö kurssille vaikka ryhmän ilmoittautuminen oli jo mennyt. KLAK 1A oli kai ainoa kurssi jonka 1. periodiin sain pääaineen opintoina ja tulin ovellesi. Olin suunnattoman iloinen, että otit minut ryhmääsi vaikka ryhmä oli jo täynnä ja olin ihan nyypiö (ja tulin pienryhmätapaamisiin jotakuinkin suoraan eri fuksiriennoista). Se oli jännittävää, heti kädet savessa, heti sitä ´oikeaa´ psykologiaa ja heti itse asiaan, fuksisyksynä.. Ihme kyllä, en ilmeisesti kaikesta liikainnosta ja omnipotentista osaamisharhasta huolimatta onnistunut sössimään kurssia kovin pahasti, sillä päästit minut siitä läpi ja sain KLAK-jatkumon alkamaan heti ensimmäisenä vuonna, juurikaan ilman tietoa siitä, mitä psykologit tekevät työkseen.

Ja niin KLAK-jatkumon päätyttyä päädyin harjoitteluun ja siitä gradua vaille valmiina ´oikeisiin töihin´. Ne eivät onneksi ehtineet kestää pitkään ennen kuin huomasin, että tulit Marjaanan kanssa hakemaan minua syömään puoliyhdeltätoista huoneesta, jossa Hilkka vielä viimeperjantaina oli istunut. Gradu oli edelleen tekemättä, kun istuin teidän kanssa päivittäin lounaalla, joka itselleni oli lähempänä aamupalaa, syömässä mielestäsi raudanmakuisia tomaatteja. Ja aina kun töiltä ehdin, tulin luoksesi graduohjaukseen. Pitkähkösi venyneen prosessin (ja Jussin sivuhuomautuksen, ettei oikein voi palkata minua maisterintasoisiin hommiin, jos en ole maisteri) seurauksena jätinkin gradun tiedekuntaan ja sitä kautta Sinulle tarkastettavaksi. Nyt sen arvosana löytyy oodista arvosteltuna viisi vuotta ja 11 kuukautta sen jälkeen, kun olit arvostellut minun ensimmäisen kurssini pääaineopiskelijana.

Tuonkin jälkeen jatkoin lounaita kanssanne, syöden niitä samoja raudanmakuisia tomaatteja ja yrittäen vihjailla, että jatko-opinto-ohjaustakin saattaisin tarvita mutta olit tuolloin jo päättänyt, että uusia ohjattavia et enää ottaisi. Joltain tältä ajalta muistan lounaskeskustelusta unenomaisen, surrealistisen tunteen, kun esille nousi, että mehän olemme nykyään myös kollegoita – ts minä en ollut enää vain psykologian opiskelija, jonka takia notkun ovellasi ohjausta saamassa.

Eli mitä seuraavaksi? Viimeiset kymmenen vuotta olet ollut keskeinen tekijä opintojeni, kuin niistä seuranneiden töiden ohjaamisessa ja tukemisessa. Aina on ollut Hely, jolta kysyä. Olen oppinut sinulta, että pelkkä kategorinen oireluokittelu viittaa lähinnä korvien väliseen kestävyysvajeeseen; että 40 vuotta ei ole aika eikä mikään, jos sen saa viettää saman ihmisen kanssa; että muistot valoisista kesäöistä vastaavat vaikuttavuudeltaan vähintään 16 käyntikerran psykoterapiaa ja että aina on olemassa valokuva, joista voi puhua kuin puhuisi ihanalle koiranpennulle.

Kiitos Hely, aikasi on (ollut) minulle arvokasta (voihan kysyä sinulta jatkossakin?).

Sanna S.

***

Helylle

Aika kuluu uskomatonta vauhtia. Jo 15 vuotta olet ollut huonenaapurini ja se on kulunut ihan hujauksessa. Liian hujauksessa. Tulin auttamaan opetuksessa v 2000, kun otit vapaata kirjoitustöitä varten ja joku tarvittiin sijaistamaan, enkä sitten joutunutkaan lähtemään vaikka palasit. Parempaa mentoria opetustyöhön en olisi voinut toivoa: se miten olet nauttinut opetuksesta on ollut tarttuvaa. Läpi kaikenlaisten vaiheiden laitoksella olet ollut tuki ja turva, innoittava työtoveri, ja hyvä ystävä tämän 15 vuoden ajan. Kaikenlaisista ongelmista on selvitty kun olen voinut kanssasi asioita rauhassa pohtia. Ja ennen kaikea: töihin on aina ollut mukava tulla kun sinä olet ollut siinä. Naapurihuoneessa.

Olimme kyllä hyvät tutut jo ennen vuotta 2000. Ensimmäinen kontakti oli jo vähän ennenkuin valmistuin, 1980-luvulla, pidithän neuropsykologian kursseja yliopistolla jo silloin ja itse olin suuntautumassa alalle. Kun sitten valmistuin, yhteistyö jatkui Suomen Neuropsykologisessa yhdistyksessä ja ammatikunnan piirissä muutenkin. Tavallaan olet ollut mukana neuropsykologin elämässäni ’aina’. Aina olen sinulta oppinut, neuropsykologian lisäksi muita psykologian näköaloja. Harvalla on niin syvällistä osaamista niin monella psykologian alueella niin saumattomasti toisiinsa intergroituneena.

Mitä nyt sitten? Laitoksella paikkaasi ei pysty kukaan täyttämään vaikka olisivat kuinka osaavia omalla tavallaan. Opiskelijat tulevat puhumaan kursseista Helyn aikana ja Helyn jälkeen. Luulen että itsellänikin moni lause vielä pitkään tulee alkamaan sanoilla ’Kun Hely vielä oli täällä niin…’ Onneksi onnistuin nappaamaan hyllyyni muutaman vanhan kirjasi, niin että voin niitä tulevina vuosina hypistellä ja sanoa ylpeänä että ’Tämä oli Helyllä alunperin’. Mutta eihän se sinua tietenkään korvaa.

Kiitos että olet ollut roolimallina, opettajana, mentorina, kollegana, neuvonantajana, ystävänä. Kaikkea hyvää tästä eteenpäinkin.

Laura

(ruusukuvassa ’Laura Satu’ –Helyltä 2013 saamani lahja)

Laura-ruusu

 ***

Psykologian laitoksen henkilökuntaa kuvassa v. 2008

DSC01978 (1024x768)

11 thoughts on “Tervehdyksiä työtovereilta

  1. Hely Kalska

    Tämä blogi tuli minulle koskettava yllätyksenä ja tilaamatta – niin kuin tulivat ikävuodet 68 ja sen myötä vanhuuseläke. Mutta hyvä niin, näin elämä menee. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut etuoikeuden tehdä työtä, joka on antanut minulle niin kovin, kovin paljon. Kiitollisuuteni ei tule pelkästään siitä tosiasiasta, että psykologian maailma on niin tavattoman rikas. Olen erityisen kiitollinen kollegoista, työtovereista, opiskelijoista ja ystävistä, joita tämä koko laaja yliopisto- ja kenttäyhteisö (psykonet mukaan lukien) on tarjonnut minulle yli kolmenkymmenen vuoden aikana. En olisi mitään ilman vuorovaikutusta kaikkien teidän kanssanne, vasta sitä kautta olen tuntenut olevani elossa ja vain sitä kautta olen tuntenut, että olen voinut itse oppia, muuttua ja ehkä jotenkin kehittyä. Tämä on tarkoittanut monesti epävarmuutta, avuttomuutta, keinottomuutta opiskelijoiden, haastavien opetustehtävien ja oman vaativuuden edessä, mutta myös ilon hetkiä ja kokemusta siitä, että on voinut YHDESSÄ opiskelijoiden tai kollegojen kanssa jakaa jotain merkityksellistä. Lukiessani edellä kirjoittamianne tervehdyksiä en ole selvinnyt ilman liikutuksen tunteita. Haluaisin sanoa teille kaikille jotain yksilöllisesti, mutta sanonpa nyt vain kaikille yhteisesti: olette olleet minulle tärkeitä enkä ilman teitä olisi selvinnyt. Vain yhdessä ja vuorovaikutuksessa teidän kanssanne olen saanut itselleni ääriviivat ja toiminta-alustan, jolta olen voinut toimia. Kiitos siitä, teitä en unohda!
    Hely

    Vastaa
  2. אולסקס

    Oh my goodness! an incredible article dude. Thank you Nonetheless I am experiencing problem with ur rss . Don know why Unable to subscribe to it. Is there anybody getting an identical rss drawback? Anybody who is aware of kindly respond. Thnkx

    Vastaa
  3. test1

    You could certainly see your enthusiasm in the paintings you write. The sector hopes for even more passionate writers such as you who are not afraid to mention how they believe. Always go after your heart.

    Vastaa
  4. בנייה וקידום אתרים

    Thanks for sharing superb informations. Your site is so cool. I’m impressed by the details that you have on this website. It reveals how nicely you perceive this subject. Bookmarked this website page, will come back for more articles. You, my pal, ROCK! I found simply the information I already searched all over the place and simply could not come across. What a perfect site.

    Vastaa
  5. ספא מפנק

    I would like to point out my gratitude for your kindness for individuals that absolutely need assistance with this particular content. Your real dedication to getting the solution around had become wonderfully valuable and have consistently permitted workers like me to attain their endeavors. Your entire invaluable key points denotes so much a person like me and still more to my office workers. Warm regards; from all of us.

    Vastaa

Leave a Reply

Your email address will not be published.