Joitakin kuukausia takaperin kirjoittelin tälle foorumille haastattelusta, jonka Juri Derjabin antoi Helsingin Sanomat -historiaprojektille. Haastattelun aikana Derjabin alias Komissarov kertoi omia muistikuviaan paitsi lehtikeisari Aatos Erkon myös Helsingin Sanomien suhteista Tehtaankadun lähetystöön.
Tässä kirjoituksessa vaihdetaan näkökulmaa ja tarkastellaan kahta näytettä siitä, minkälaisena isä ja poika, Eljas ja Aatos Erkko, nähtiin merkittävän Nato-maan lähetystössä. Myös Iso-Britannia ja sen edustusto olivat vahvasti läsnä kylmän sodan Suomessa. Brittien erityisasema näkyi monissa asioissa, joista yksi oli se, että presidentti Urho Kekkonen piti ovensa aina auki Ison-Britannian suurlähettiläälle. Kyse oli pienestä eleestä, jolla oli valtava symboliarvo diplomaattimaailmassa. Vastaava privilegio oli vain Neuvostoliiton suurlähettiläällä.
Brittidiplomaatit tekivät havaintoja Suomen poliittisesta ilmapiiristä ja yrittivät ennustaa, mihin suuntaan idän ja lännen välissä keikkunut maa oli menossa. Lähetystössä tahdottiin pysyä perillä Suomen poliittisen ja taloudellisen eliitin valtasuhteista ja nokkimisjärjestyksistä. Tätä silmällä pitäen laadittiin raportteja ja tapaamismuistioita, mutta myös lyhyitä elämäkertoja, joiden avulla yritettiin kertoa jotakin oleellista tasavallan silmäätekevien yhteiskunnallisista rooleista sekä luonteenpiirteiden vahvuuksista ja heikkouksista.
Vuonna 1957 laaditussa luettelossa on kymmenien suomalaisten miniatyyrielämänkertoja, joista yksi on tavanomaista pidempi. Kyse on Eljas Erkon henkilökuvasta, joka löytyy Lontoossa sijaitsevasta National Archivesista:
[Eljas Erkon] on raportoitu kuuluneen ”Suur-Suomi-ideoiden” kannattajiin vuonna 1941. [Hän] oli sotavankileirien päällikkö sodan aikana vuosina 1941–1944. Näistä seikoista huolimatta [hän] oli yksi niistä henkilöistä, jotka IKL:n suomalaiset fasistit olivat merkinneet likvidoitaviksi erillisrauhan estävän coup dʾétat -suunnitelmansa yhteydessä 1944.
[Erkko on] sotaan edeltäneen hallinnon kirpakka vastustaja. [Hän] kuului Edistyspuolueeseen sen lopettamiseen eli vuoteen 1951 saakka, minkä jälkeen siirsi sanomalehtensä kannatuksen uudelle Suomen Kansanpuolueelle.
Hän on energinen, pystyvä ja erittäin anglofiilinen. Hänen Pietarissa syntynyt vaimonsa on erään juutalaisen [naisen] ja Lancashiressa syntyneen työnjohtajan tytär. [Vaimolla] on merkittävä vaikutusvalta [Erkkoon]. [Eljas Erkko on] valittu Helsingin kauppakamarin puheenjohtajaksi joulukuussa 1957 ja saanut ministerin arvonimen 1957 presidentti Kekkoselta, jonka kanssa hänellä on henkilökohtaiset välit.
– – Erkko on liian ihastunut voittavalla puolella olemiseen voidakseen olla täysin uskottu poliittisesti. Vaikka tämä seikka yhdistettynä hänen vaimonsa terävään kieleen tekee [pariskunnasta] pelättyjä sosiaalisessa mielessä, he ovat myös sivistyneitä, hyvin informoituja ja kiitos heidän sanomalehtiensä vaikutusvaltaisia. Hän on innokas golfin pelaaja ja Helsingin golfklubin presidentti. Puhuu erinomaista englantia.
Tiukalla Oxfordin englannilla rustatussa tekstissä olisi monia seikkoja, jotka ansaitsisivat kommentin, mutta tyydyttäköön tässä yhteydessä vain yhteen napakkaan toteamukseen. Britit kuvasivat Eljas Erkon vahvatahtoisena, väkeviä ristiriitoja herättävänä hahmona, jonka vaikutusvalta juontui erityisesti Helsingin Sanomista.
Siirrytään 20 vuotta eteenpäin. Vuonna 1977 julkaistussa ja niin ikään Lontoossa säilytettävässä vaikuttajaluettelossa on kaikkiaan 209 nimeä. Aakkosittain etenevän listan 18. nimi – heti oppositiopoliitikko Georg C. Ehrnroothin ja diplomatian grand old manin Ralph Enckellin perässä – on Eljas Erkon poika Aatos Erkko:
Syntynyt 1932. Sitoutumattoman päivälehden Helsingin Sanomien yhteispäätoimittaja vuodesta 1961 lähtien. Hän peri rikkaan ja vaikutusvaltaisen Sanoma Oy:n lehti- ja julkaisuimperiumin isänsä – – kuoltua vuonna 1965. Hänet on koulutettu osin Amerikassa, ja hänen äitinsä on syntynyt Englannissa. Näiden syiden takia hänen toinen kielensä on englanti ja hän on ilmeisen länsimielinen elämänkatsomukseltaan. Vaikka hän aiemmin jäi isänsä vahvan persoonan varjoon eikä ollut erityisen arvostettu, hän on enenevässä määrin vahvistanut asemaansa ja kehittänyt itselleen persoonallisen luonteen. Näkee itsensä jonkinlaisena éminence grisena. Hänellä on todella hyvät tiedot Suomen ja Euroopan historiasta. Hänen vaimonsa puhuu eriomaista englantia ja on Suomen Taitoluisteluliiton puheenjohtaja.
Vaikka saarivaltakunnan diplomaatit kuvasivat Aatos Erkon hyvin erilaiseksi hahmoksi kuin Eljaksen, tietynlainen länsimielisyyden todettiin yhdistäneen molempia. Brittilähetystön vinkkelistä tämä ei ollut mitenkään yhdentekevää, kaikkea muuta. Länsimielisen mediamogulin avulla yritettiin edistää juuri niitä samoja arvoja, joita britit tahtoivat levittää UKK:n yli 20 vuotta hallitsemaan Neuvostoliiton rajanaapuriin.
On vaikeaa arvioida sitä, miten britit onnistuivat tavoitteessaan. Saattaa kuitenkin olla, että tähänkin kysymykseen saadaan vastauksia sitä mukaa, kun Hesarin historiaprojekti ehtii pidemmälle.