Kolumni julkaistiin Helsingin Sanomissa 18.3.2014
Jane Erkon kuolema sunnuntaina päätti yhden aikakauden mediamaailmassa. Sanomien johdossa ei ole enää yhtään Erkkoa.
Jane Erkon edesmenneen puolison Aatos Erkon sisaren Patricia Seppälän lapset Robin Langenskiöld ja Rafaela Seppälä ovat yhtiössä jo enemmän sijoittajia kuin edellisten sukupovien pääomistajat.
Erkkojen aika on kertomus pitkäjänteisyydestä ja sitoutumisesta.
1880-luvulla Suomessa tapahtui aatteellinen murros, kun darwinismi asetti kyseenlaiseksi kirkon opetukset ja ylivallan ja kun kirjallisuudessa murtautui esiin realismi. Puhe ja ajatukset vapautuivat.
Orimattilalaisen pientilan poika Eero Erkko tempautui näihin aatteisiin mukaan ja Päivälehti perustettiin tässä hengessä.
Päivälehden ympärille kasvoi Päivälehden piiri ja Päivälehden piirin ympärille nuorsuomalainen puolue.
Eero Erkko ei ollut loistava kynämies kuten Päivälehden toinen perustaja Juhani Aho, hyvästä perheestä kuten kolmas perustaja Arvid Järnefelt tai mainio seuramies kuten neljäs perustaja E.O. Sjöberg. Mutta hän oli peräänantamaton ja taitava liikemies, ja lopulta vain hän oli nelikosta jäljellä.
Erkko kävi kaksi taistelua lehden linjasta ja hän jätti jälkeensä lehden, joka kaikissa käänteissä puolusti laillisuutta, sovintoa ja yhteiskunnan uudistamista.
Kun Eero Erkko (1860-1927) kuului nuorsuomalaisen puolueen ja sen työtä jatkamaan perustetun edistyspuolueen vasempaan siipeen, hänen poikansa Eljas (1895-1965) kuului pikemminkin puolueen oikeistoon.
Mutta maan historian tärkeimmissä vaiheissa lehti pysyi linjallaan laillisuuden ja kansanvaltaisuuden puolustajana.
Aatos Erkko (1932-2012) ei ollut poliittinen henkilö, mutta Helsingin Sanomien linja pysyi uudessa ajassakin uskollisena nuorsuomalaisille juurilleen: ikkunat auki Eurooppaan, vapaamielisyys ja kansanvaltaisuus.
Päivälehden lyhyt historia oli täynnä tappiollisia liiketuloksia ja vekseleitä. Ensimmäinen voitollinen tulos tehtiin vasta lehden kahdeksantena ilmestymisvuonna. Pian sen jälkeen pudottiin uudestaan tappiolle, kun ensimmäisellä sortokaudella lehti lakkautettiin viisi kertaa, kunnes se määrättiin lopullisesti lakkautettavaksi.
Päivälehden tilalle perustettu Helsingin Sanomat pääsi jo toisena toimintavuonnaan voitolle, mutta omistajat eivät rientäneet ottamaan itselleen voittoja, vaan osinkopolitiikka oli maltillista.
Eljas Erkko jatkoi maltillista osinkopolitiikkaa, jopa niin niin, että hän joutui alhaista osinkoa puolustelemaan äidilleen: ”Luulen, että osingon laskeminen koskee kipeimmin minua”.
Aatos Erkon aikana maltillinen osinkopolitiikka jatkui. ”Pahus, kun rahat piti aina laittaa yhtiön painokoneisiin enkä saanut hankkia taidetta, silloin kun olisin halunnut”; Jane Erkko puuskahti.
Aatos Erkko jätti jälkeensä erittäin vauraan yhtiön. Hän luopui yhtiön hallituksen puheenjohtajuudesta 2001 ja hallituksen jäsenyydestä 2003. Hänen puolisonsa Jane Erkko istui yhtiön hallituksessa kuolemaansa saakka.
Isä perusti lehden, poika laajensi ja pojanpoika uudisti.
Eero Erkko oli perustamassa suomenmielisen älymystön vapaamielistä kulttuurilehteä, mutta hänen johdollaan lehdestä kehittyikin aktiivinen uutislehti. Hän lähetti maailmalle ensimmäisen suomalaisen kuukausipalkkaisen ulkomaankirjeenvaihtajan. Helsingin Sanomat kasvoi maan suurimmaksi sanomalehdeksi.
Eljas Erkko laajensi Helsingin Sanomien tarjontaa ja perusti lehden ympärille imperiumin: iltapäivälehden ja useita menestyksekkäitä aikakaislehtiä.
Aatos Erkko uudisti sekä lehdet että koko yhtiön. Hänen johdollaan Helsingin Sanomat toi Suomeen kansainvälisen journalismin parhaita oppeja.
Eero Erkon puoliso Maissi oli hänen taistelutoverinsa. Eljas Erkon puoliso Violet Erkko pysytteli enemmän taustalla. Jane Erkko teki oman uran taitoluistelun parissa, mutta häntä verrataan Maissi Erkkoon. Myös hän oli aktiivisesti mukana yhtiön hankkeissa.
Erkoille ominaista oli, että petosta he eivät unohtaneet ja että uskollisuus velvoitti yli sukupolvien, ainakin heitä.