Onko Helsingin Sanomien kuukausiliite puunjalostajien propagandasanomien seuraajalehti?

Tavallaan kyllä.

Kolmekymmentä vuotta juuri täyttänyt kuukausiliite syntyi ainakin osin jatkamaan nuoren Aatos Erkon ja Simopekka Nortamon päätoimittamien Viikkosanomien henkistä perintöä. Muitakin juuria toki oli.

Viikkosanomat oli perustettu suurteollisuuden lobbariliittojen toimesta 1922 muokkaamaan suuren yleisön ja etenkin työläisten mielipiteitä myönteisiksi talous- ja liike-elämää kohtaan.

Viikko-Sanomia (vuodesta 1930 Viikkosanomat) oli määrä levittää koko maahan. Linjan piti olla puolueeton, mutta talouselämälle myötämielinen. Lehden perustajat ja rahoittajat, Puunjalostusteollisuuden Keskusliitto ja Teollisuusliitto,  määräsivät tietysti suunnan.

Menestys oli yllättävän hyvä.

Levikki kohosi muutamassa vuodessa 15 000 tienoille. Se veti mukaan myös muita tahoja. Tukku- ja vähittäiskaupan keskusjärjestöt tulivat teollisuuden kumppaneiksi 1926 perustettuun Viikkosanomien kustannusyhtiöön.

Ei Viikkosanomat silti mitään jymymenestys ollut. Levikki jymähti alussa saavutetulle tasolle, eikä tyylikään kaikkia viehättänyt.

Liike-elämän viestiä levitettiin lukijoille ajanvietelukemisen kääreessä. Arvostelijoiden mielestä tämä oli ilmiselvää amerikkalaisten humpuukilehtien matkimista.

Amerikan-oppeja tuomaan oli Viikkosanomien ensimmäiseksi päätoimittajaksi värvätty W. F. Risku. Hän oli opiskellut Yhdysvalloissa taloustieteitä ja oli oppinut ihailemaan amerikkalaisen demokratian, lehdistön ja liike-elämän dynaamista menoa.

Riskun rekrytoija oli puunjalostajien päälobbari Axel Solitander, joka oli valittu keskusliiton johtoon New Yorkin pääkonsulin paikalta.

Solitander organisoi uudessa tehtävässään vientiteollisuuden ”agitatsioonia ja  propagandaa”  —   tämmöistä nimitystä käytettiin 1920-luvulla yleisesti ja sitä samaa  teollisuus itsekin sanoi harjoittavansa.

Metsäteollisuuden agit prop -vastaavana Solitander piti radioesitelmiä, kirjoitti suurten päivälehtien pääkirjoituksia, syötti, juotti ja puhutti kansanedustajia, ministereitä ja muita vaikuttajia ja oli muun ohessa keskeisesti perustamassa Viikkosanomia.

Vapaamuurarien Suomen Suurloosin ensimmäisellä Suurvaltiaalla oli ajettavanaan maan koko vientiteollisuuden asiat.

Ihan turhista puuhista Solitanderin toimeliaisuudessa ei siis ollut kyse. Tämä näkyi myös teollisuuden harjoittamassa puoluerahoituksessa ja lehdistötuessa, jota Solitander kokosi ja ohjaili.

Sanoma Oy osti 1943 enemmistön Viikkosanomista. Teollisuus oli jo menettänyt kiinnostuksensa lehteen, joka itse piti itseään koko perheen ajanviete- ja viikkolukemistona.

Sanoman hoidossa Viikkosanomat muokattiin kokonaan uuteen uskoon.  Uudistuneena se saavutti myös komeimmat menestyksensä.

1960-luvun alku oli loistokkaan lehden huippukautta. Levikki hätyytteli parin sadantuhannen rajaa. Pian alkoi alamäki, joka kiihtyi niin, että Viikkosanomat oli 1975 lakkautettava.

Tie HS:n uuden kuukausiliitteen lanseeraukseen oli tästä lyhyt.