Kolumnin lyhennetty versio julkaistiin Helsingin Sanomissa 4.5.2013

Yritykset haluavat olla kuin ihmisiä. Ne haluavat herättää tunteita, mieluiten tietysti palavaa rakkautta. Se ei kuitenkaan ole helppoa, sillä nykyaikaiset yritykset, varsinkin suuryritykset, tekevät monimutkaisia asioita, joita on vaikea tiivistää suuria intohimoja herättävään muotoon.

Esimerkiksi Nokia kertoo, että sen tehtävä on connecting people eli yhdistää ihmisiä. Hesariakin julkaiseva Sanoma taas julkaisi huhtikuun alussa uuden iskulauseensa. Se on get the world, joka voisi suomeksi kuulua vaikkapa “maailma haltuun”.

Visiot, missiot ja sloganit ovat mahtavia, mutta jos haluaa olla kuin ihminen, miksei puhua ihmisistä?

Aika moni suomalainen tuntee yhä nimeltä sekatavarakauppias Gustav Pauligin, kondiittori Karl Fazerin ja Marimekon Armi Ratian.

Sanoman useimmat suomalaiset ovat oppineet yhdistämään kolmeen isoon mieheen; Eero, Eljas ja Aatos Erkkoon. Erkkojen tarinassa onkin kyllä ainekset vaikka kuinka suuren eurooppalaisen yrityksen syntymyytiksi.

Suurten nälkävuosien alla orimattilalainen talonpoika Juhana Eerikinpoika ja Maria Kustaantytär saivat neljä poikaa ja tyttären, jotka selvisivät kaikki aikuisiksi, vaikka jauhoihin jouduttiin usein sekoittamaan sammalta ja jäkälää, eivätkä lapset päässeet aina kiertokouluun, kun paimenessa piti juosta, eikä saappaitakaan ollut.

Sanoman missioon sopivasti kurjista oloista noustiin lukemalla ja kouluja käymällä. Esikoinen Johan Henrik osoittautui niin lahjakkaaksi, että eteni kansakoulunopettajaksi, vaikka oli päässyt kiertokouluunkin vasta 13-vuotiaana. Runoilijana myöhemmin tunnettu J.H. Erkko kannusti ja kustansi kaksi nuorempaa veljeään opintielle: vastahakoisen Eeron ja lahjakkaan kuopuksen Rudolfin eli Ruuton.

Seppo Zetterberg kertoo Eero Erkon elämäkerrassaan kiinnostavasti veljesten nuoruudesta. Eero jaksoi huonosti opiskeluja, eikä oikein tiennyt, mitä olisi halunnut tehdä. Sen sijaan kolme vuotta nuoremmasta Ruutosta odotettiin maahan merkittävää sanomalehtimiestä, poliitikkoa tai kirjailijaa.

Kirjailija Minna Canthilla oli nuorukaisen suhteen korkeat odotukset: “Ja minä toivon Ruudista dramaturgia, semmoista, joka pian sysää minut varjoonsa.”

Ruuto Erkon kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 125 vuotta ja syntymästä 150 vuotta.

Nuorimmasta ja monien mielestä lahjakkaimmasta Erkosta ei koskaan tullut kirjailijaa, ei sanomalehtimiestäkään, sillä hän sairastui keuhkotautiin ja jätti lehtityöt kokemattomalle Eero-veljelleen. Ruuto kuoli Italiassa syksyllä 1888, vain 25-vuotiaana.

Vuotta myöhemmin Helsingissä perustettiin Päivälehti, joka muutti sittemmin nimensä Helsingin Sanomiksi. Lehti viettää ensi vuonna 125-vuotisjuhlaansa.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien toimittaja