Luomu myötätuulessa

PirjoSTarkkaavainen autoilija on tänä kesänä havainnut puna-apilaviljelysten lisääntyneen teidenvarsipelloilla. Ne kertovat luomutuotannosta: viljelijät sitovat ilmakehän typpeä uuden kasvukauden tarpeisiin ja kasvattavat siementä uusien apila-alojen kylvämiseksi. Koko maassa luomuviljelyala on kasvussa, kuten kulutuskysyntäkin. Valtiovalta on ensimmäistä kertaa asettanut tuotantotavoitteet kotimaiselle luomulle ja hallitusohjelma suosii luomuruokaa. Myös kuntapäättäjien ajattelussa on havaittavissa kehitystä luomumyötämielisyyden suuntaan. Luomun puolestapuhujaa ei enää ”lauleta suohon”, vähättely on vähentynyt ja luomun tukijoiden joukko kasvanut. Luomu purjehtii myötätuulessa. Hyvä näin.

Me, jotka olemme tehneet työtä luomun eteen kaksi-kolmekymmentä vuotta, olemme nyt uuden tilanteen edessä: vastarinnan kanssa kamppailun sijaan otamme vastaan yhteistyötarjouksia. Pienestä edelläkävijöiden joukosta on kasvamassa varhainen enemmistö. Vaikka valtavirtaistumiseen on vielä matkaa, on suomalainen luomu nyt uudessa ja lupaavassa kehitysvaiheessa.

Etelä-Savon maakunta on luomun edelläkävijöitä. Se on tehnyt rohkean periaatepäätöksen: uudella ohjelmakaudella 2014-2017 maakunnan nouseva innovaatiokärki tulee olemaan luomu. Hienoa kotimaakunta! Luomuruokaketjua lähdetään kehittämään tietoisesti yhtenä elinkeinoklusterina ja maakunnallisena vahvuutena. Hienoa on myös se, että luomu nähdään innovaationa, uudenlaisena ruoantuotannon käytäntönä ja järjestelmänä.

Kehitettävää on paljon. Kun menee mikkeliläiseen ruokakauppaan, saa ostoskoriinsa kyllä helposti luomukananmunia, luomumaitoa, luomuhiutaleita, paikallista luomuhunajaa ja luomuolutta, mutta monista keskeisistä luomuelintarvikkeista on pula. Vaikka Mikkelissä ja lähiympäristössä on useita maineikkaita leipomoita, ei Mikkelistä voi ostaa paikallista luomuleipää, ei lähellä tuotettuja luomuperunoita, ei paikallista luomulihaa, eikä paikallista luomujuustoa. Ilman torjunta-aineita tuotettujen salaattien valikoima on runsas ja Ihastjärven luomuruukkusalaattia on ollut hyvin tarjolla, mutta luomuporkkanoita saadakseen pitää vaihtaa kauppaa ja muita juureksia on harvoin saatavilla. Tarvittaisiin alueellinen ja toimiva luomukasvis- ja juuresketju, samoin paikallinen lihaketju. Luomutuotannolla voidaan saavuttaa merkittäviä aluetaloudellisia vaikutuksia.

Ruokajärjestelmävertailut kertovat, että luomuelintarviketuotanto on mahdollista kaikissa tuoteketjuissa. Sveitsissä ja Tanskassa on tavallisessa ruokakaupassa tarjolla esim. kymmeniä erilaisia luomujuustoja. Suomalaisen kuluttajan sen sijaan arvellaan tyytyvän yhteen kotimaiseen luomujuustolaatuun!

Maidon ja lihan jalostuksemme on keskittynyttä eikä pienjalostamoita ole monta. Olisi aika saada syntymään viljelijöiden uudenlaisia verkostoja, yhtymiä, pienosuustuntia, pienjalostamoita ja yhteistyötä ruokapiirien kanssa, jotta kuluttajien toiveita luomuelintarvikkeista voitaisiin täyttää. Rakenteellinen uudistus on politiikan muotisana, mutta sopii hyvin myös ruoan tuotanto- ja jakelujärjestelmämme tarpeisiin. Ruokajärjestelmämme kaipaa rakenneuudistusta!

Luomuinstituutti tukee koko ruokaketjun toimijoita tutkimuksella, tieteestä tiedottamalla, koulutuksella ja kehittämishankkeiden kautta. Haluamme olla mukana, kun ruokajärjestelmäämme kehitetään kestävämpään suuntaan ja kun sen rakenteita uudistetaan paremmin kuluttajia palveleviksi.

 

Kirjoittaja professori Pirjo Siiskonen toimii Luomuinstituutin johtajana.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *