Lääketieteen tohtori ja psykiatrian erikoislääkäri Eero Riikonen julkaisi loppukeväästä 2013 ”Työ ja elinvoima” -teoksen. Riikonen jatkaa kirjassaan pohdintaansa uusiin työhyvinvoinnin, työelämän, työroolien ja yrittäjyyden kysymyksiin liittyen. Aiempia teoksia Riikoselta ovat esim. Hullun työn tauti (Riikonen, Makkonen & Vilkkumaa 2002) ja Menestyjäluuseri – Runsaan elämän jäljillä (Riikonen, Makkonen & Smith 2004).

Uudessa kirjassaan Riikonen (2013) lähestyy työhyvinvoinnin kysymyksiä erityisesti positiivisten ja voimauttavien näkökulmien kautta, kuitenkaan unohtamatta nykypäivän työelämäkritiikkiä ja haasteita. Teoksen keskeisenä tavoitteena on kuitenkin todistaa, kuinka harrastukset, leikki ja taide ovat siirtymässä työn ja työhyvinvointiajattelun keskiöön. Kirjan keskiössä on elinvoiman käsite, joka sekä avaa ovia että laajentuu innostuksen, inspiraation ja innovaatioiden kautta työelämän uudistumiseen.

Kesälomat ovat päättymässä ja uskon, että usealla meistä on mielessämme haikeansuloiset kesämuistot vaikkapa viime viikkojen ja kuukausien matkoilta, kesämökiltä, pihamaalta, puusavotoista, kävely- ja lenkkipoluilta, tenniskentiltä, rockfestivaaleilta tai oopperajuhlilta, lasten tai lastenlasten kanssa touhuamisesta tai erilaisten harrastusten parista. Olemme levänneet, keränneet voimavaroja, toisaalta ehkä olleet ahkeria erilaisten omien projektiemme parissa kotona, mökillä, sukulaisten luona tai harrastustemme parissa. Keskeistä on, että olemme pyrkineet näinä lyhyinä lomaviikkoina tekemään asioita omilla ja perheidemme ehdoilla. Vaikka myös ”vihdoin pääsen lomilta töihin lepäämään” -tyyliset sutkaukset ovat epäilemättä osa kokonaiskuvaa, niin olemme myös omaehtoisesti tuunanneet, korjanneet, pelanneet, rakentaneet, piirtäneet, kutoneet… Olemme siis (toivottavasti) tehneet niitä asioita, jotka ovat meille tärkeitä (tai pakollisia), merkittäviä ja usein käsinkosketeltavan konkreettisia.

Myös työhyvinvoinnin ja esim. innovaatioiden tutkimuksessa on viime vuosina korostettu innostuksen ja flown merkitystä – erityisesti yhteisöllisestä näkökulmasta. Myös palveluiden kaupallinen tarjonta kiertyy yhä enemmän asiakkaiden tarpeiden ja toiveiden ympärille – näitä palveluita ei voida suunnitella luovasti ilman intohimoa ja innostusta. Johtamisen malleja osataan nyt hakea myös taiteellisen ja muun luovan työn johtamisen alueilta. Kyse on näkökulman säätämisestä. Kun teollista ja byrokraattista työtä pystytään asteittain korvaamaan luovalla ja inspiroitumista edellyttävällä työllä, niin uudet työn tulokset saattavat muokkautua uudenlaisia mahdollisuuksia ja elämyksiä tarjoaviksi (Riikonen 2013, 268-269).

Riikonen ehdottaa kirjassaan (2013, 269) uudelle työlle seuraavaa määritelmää: ”Uuden työn perusolettamuksena on uusien, usein ainutkertaisten asioiden, palvelujen ja tuotteiden kehittäminen, tuottaminen ja yhdisteleminen yhdessä muiden kanssa.” Tämä määritelmä ei tee eroa harrastusten, palkkatyön tai yrittäjyyden välille vaan innostukselle ja inspiraatiolle tulisi rakentaa joustavia mahdollisuuksia kaikille näille alueille. Näin yksilöiden oma kiinnostus, rohkeus kokeilla ja arvopohja voivat jalostua yhteiseksi toiminnaksi, yrittäjyydeksi ja innovaatioiksi.

Yrittäjyyden alueella Riikonen suosisi sellaisia yritysmalleja ja -ratkaisuja, joista löytyy sisäänrakennettuna edellä mainittuja elementtejä, jotka lisäävät luottamusta, tasa-arvoa ja yhteisten innovaatioiden mahdollisuutta sekä palvelevat jäseniä ja yhteistä etua. Näitä ovat Riikosen (2013, 224-240) mukaan erityisesti osuuskunnat (erityisesti työ- ja asiantuntijaosuuskunnat) ja muut yhteisötalouden alueelle kuuluvat keskinäiset yhtiöt, yhdistykset, säätiöt ja yhteiskunnalliset yritykset.

Riikosen keskeinen johtopäätös uudessa teoksessaan on seuraavanalainen (2013, 272): ”Tarkastelemalla työn, tuottavuuden ja elinvoiman välisiä käsitteellisiä ja käytännöllisiä suhteita ennakkoluulottomasti, on helppo päätyä uudenlaiseen johtopäätökseen. Olemme siirtymässä työntekijöitä esineellistävästä, tehokkuus- ja määrälähtöisestä taloudesta työntekijöiden subjektiutta ja autonomiaa korostavaan elinvoimatalouteen.”

Lähde: Riikonen, E. 2013. Työ ja elinvoima. Osuuskunta Toivo.

Kirjoittaja Pekka Hytinkoski toimii Ruralia-instituutissa verkko-opetuskoordinaattorina.