En ole filosofi, vaikkakin FT, väiteltyä tuli lääketieteellisessä biokemiassa ja dosentuurikin on farmasiassa (farm. biol.). Puhtauden filosofiasta on kuitenkin tullut ajan kanssa itselleni käsite, jonka tiedostamiseen meni aikaa – kymmeniä vuosia – en kerta kaikkiaan haluaisi sanoa: vanhemmiten. Asia kuitenkin valkeni minulle lopulta ja kertaheitolla. Tämä tapahtui  lomalla, filosofian kurssilla, jota veti kirjailija Torsti Lehtinen Uudessa Valamossa: ”Näinhän se on aina ollut, hyvänen aika, puhtaus !”Tuolloin muistin, miten kainuulainen isoäitini vahti, että marjat poimittiin aina puhtaina. Hän opetti, että hämähäkit verkkoineen lakaistaan kodin ja mielen nurkista ja jos on puhdas paita päällä, niin on ajatuskin puhdas ja päinvastoin ja kengistä oltiin erityisen tarkkoja. Lista on pitkä ja monelle varmaan tuttua.

Tavallisia, itsestään selviä elämäntapoja, tarvitseeko niitä edes pohdiskella? Nyt lomalla ollessani kuitenkin kysyin itseltäni, onko tämä puhtauden ylistys olemassa jo geeneissä, perittynä iso(iso)vanhemmilta vai tekikö kasvatus ja ympäristö tehtävänsä – päädyin johtopäätökseen, että näillä tekijöillä on taatusti yhteisvaikutus. Isovanhempien nauttimalla ravinnollakin näyttäisi olevan vaikutus terveyteen yli sukupolvien, kuten viimeaikaiset tutkimukset ovat jo osoittaneet. Lomalla ehtii filosofoida – mitä minä halusinkaan tältä elämältä, mitä halusin ja haluan vielä tehdä, miten halusin ja haluan asiat edelleen tehdä. Puhtaalla sydämellä, intohimoisella työllä ja hyvillä teoilla, niinhän se oli. Nyttemmin tuohon intohimoon on tullut mukaan sana kohtuus. Aina ei ole helppoa, mutta voi ainakin yrittää, jos haluaa. Tutkijan työn on oltava puhdasta, läpinäkyvää ja se pyrkii totuuteen. Totuus avaa silmät, se vapauttaa ja elämä, aivan tavallinen elämä, tuntuu ihmeeltä!

Isoäidin puhtaat marjat Kainuun metsissä kutsuvat edelleen. Haluan ne edelleen puhtaina ja aitoina kuten kaiken muunkin. Toivoisin pystyväni viemään asioita edes hiukan eteenpäin, olla mukana tekemässä työtä kauniin ja puhtaan elämän puolesta: jättää perinnöksi myös tuleville sukupolville tutkimalla, opettamalla, yrittäen olla esimerkkinä. Yksin ei pysty, mutta muiden kanssa yhteistyössä asiat onnistuvat. Vaikka kaikki ei aina sujukaan omien suunnitelmien mukaan ja suuntaa joutuukin tarkistamaan usein. Eikä kaikki ole niin yksinkertaista ja lopulta – mitään ei ehkä saakaan vietyä loppuun asti.

Tutkija on kuitenkin intohimoinen ja tutkijan intohimoni kohdistuu sekä ihmisten että eläinten infektiotauteihin ja niiden uusiin ennaltaehkäiseviin menetelmiin. Nykyisen käsityksen mukaan ennaltaehkäisy on parempi kuin hoito (esim. the new EC Animal Health Law with the idea “prevention is better than cure”). Taistelu antibioottiresistenssiä vastaan on maailmanlaajuisesti yhtä iso ongelma kuin ilmastonmuutos. Oman tieni taistelussa infektiotauteja vastaan olen löytänyt suomalaisten luonnonaineiden kuten maidon, marjojen ja hunajan sekä niiden sisältämien yhdisteiden avulla. Omat tutkimustuloksemme ovat olleet merkittäviä ja jopa hämmästyttäviä ja ne hämmästyttävät minua yhä uudelleen. Puhdas luontomme ja aitous ovat valttimme.

Elämä opettaa uusia asioita ja avaa uusia näkökulmia, yllättää. Pitää kulkea silmät auki ja kuunnella – paitsi sydäntään – myös sitä, mitä muut sanovat. Ajan kanssa – puhtauden filosofian olennaiseksi osaksi on minulle muodostunut luomu – ja siihen liittyvä tutkimustyö. Tätä en kyllä aavistanut silloin, kun vanhempani ottivat minut mukaansa iltaisin laboratorioon, jo sylivauvana. Mitä sain perimässä ja mitä teki ympäristö, niiden vaikutukset sisäistää vasta myöhemmin, osaa nähdä, arvostaa ja kunnioittaa. Luomuun liittyvä tutkimustyö liittyy vahvasti ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin ja sen merkitys aletaan vasta aavistaa. Paljon uutta ja ennakkoluulotonta tieteellistä tutkimusta tarvitaan. Todellisen ihmetyksen aiheutti alkukeväinen Italian lomamatka: mehiläispesiä oli lukuisasti autostradojen varrella: ”Tuota hunajaa en minä ainakaan halua!” Voimme olla todella ylpeitä uudesta omasta Luomuinstituutistamme!

Kuva on Pohjois-Italiasta, Piemonten viiniviljelysalueelta.

Omien hyvien tutkijoidemme ja kehittäjiemme lisäksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä ja asiantuntemusta. On todella hienoa, että Ruralia-instituutissa on Visiting Scholars -järjestelmä ja paljon hyviä kansainvälisiä yhteyksiä. Siitä huolimatta en malta olla sanomatta: jokaisen tutkijan pitäisi myös itse mennä ulkomaille tutkimustyöhön, tehdä hyppy tuntemattomaan. Tarvitaan rohkeutta ja myös nöyryyttä mennä eteenpäin. On siis tarpeellista oppia näkemään, miten asiat tehdään muualla maailmassa ja etenkin tasokkaassa tiedemaailmassa.

Olin aikoinaan postdocina Pariisissa, INSERMissä, se oli elämäni paras ja opettavin työ- ja elämänkokemus (mikä ei tarkoita, että muut olisivat olleet huonoja). Pariisissa joutuu väistämättä miettimään legendaarisia tutkijoita ja taiteilijoita, heidän elämäntyötään ja kohtaloitaan. Monen (nais)tutkijan esikuva, maailman tunnetuin naistutkija, Marie Sklodowska Curie, työskenteli Pariisissa, Sorbonnen yliopistossa, sai kaksi Nobelin palkintoa, mutta häntä ei koskaan hyväksytty Ranskan Tiedeakatemian jäseneksi. Pariisissa oli työskennellyt myös Rosalind Franklin, jonka röntgendiffraktiotutkimukset olivat merkittävä osa DNA-kaksoiskierteen ratkaisua, havainto, joka palkittiin Nobelin palkinnolla v. 1962. Palkinnon jakoivat James D Watson ja Francis Crick Cambridgesta sekä Maurice Wilkings (Lontoon King´s College). Rosalind oli menehtynyt syöpään jo 1958. Myös Marie Curie uhrasi terveytensä tieteelle, hän kuoli radioaktiivisuuden aiheuttamaan syöpään 1934. Entäpä sitten kuuluisat taitelijat, lyyrikot, muusikot, kirjailijat, jotka lepäävät Pariisin hienoilla hautapaikoilla kuten Panthéonissa tai Père Lachaisessa. Moni menehtyi aivan liian nuorena sairauksien tai epäterveellisten, jopa tuhoisien elämäntapojen loppuun polttamina. Siitä huolimatta näiden ihmisten työt ovat muuttuneet kuolemattomiksi ja ovat meille lohtuna arkisen aherruksen keskellä sekä surun ja ilon hetkinä. Ne auttavat myös näkemään ja ymmärtämään, pysäyttävät.

Tärkeää olisikin välillä pysähtyä: katsomaan tähtitaivasta, kuulemaan puiden kuiskausta, metsän suhinaa tai seuraamaan perhosen liitoa (runoilija voi senkin kuulla !?). ”Tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen ” (Eino Leino). Joku sanoi minulle, että vanamo ei tuoksu – mutta taiteilija voi nähdä, kuulla ja ymmärtää sellaista, mitä muut eivät näe ja taiteen avulla nämä tuntemukset voivat välittyä myös muille. Tätä näkemisen ja ymmärtämisen kykyä tutkijatkin tarvitsevat, edetäkseen rohkeasti, luovasti, puhtaasti ja ennakkoluulottomasti kohti tieteellisesti todennettua totuutta, kohti terveellisempää ja puhtaampaa maailmaa.

Kirjoittaja FT, dosentti Carina Tikkanen-Kaukanen toimii elintarvikealan tutkimusjohtajana Ruralia-instituutissa ja elintarvikealan tutkimusalajohtajana Luomuinstituutissa.

Lähteet:

Bygren LO, Tinghög P, Carstensen J, Edvinsson S, Kaati G, Pembrey ME and Sjöström M. Change in paternal grandmothers´ early food supply influenced cardiovascular mortality of the female grandchildren. BMC Genetics (2014) 15:12 doi:10.1186/1471-2156-15-12

Huttunen S, Riihinen K, Kauhanen J and Tikkanen-Kaukanen C. Antimicrobial activity of different Finnish monofloral honeys against human pathogenic bacteria. APMIS (2013)121: 841-847

Huttunen S, Toivanen M, Arkko S, Ruponen M and Tikkanen-Kaukanen C. Inhibition activity of wild berry juice fractions against Streptococcus pneumoniae binding to human bronchial cells. Phytother. Res. (2011) 25:122-127

Laxminarayan R, Duse A, Wattal C et al., Antibiotic resistance—the need for global solutions. Lancet Infect Dis (2013) 13: 1057–98

Lehninger AL, Nelson DL, Cox MM. DNA Is a Double Helix. In: Principles of Biochemistry (2 ed) Worth Publishers Inc (1993) pp.334

Leino E. Laulun lahja. Arvi A. Karisto Oy, Hämeenlinna (1986)

Quinn, S. Marie Curie. Elämä. (1995) Suom. Kimmo Pietiläinen. Hakapaino Oy, Helsinki (2001)

Watson & Crick. In Time : Great People of the 20th Century. Knauer K (eds) TIME BOOKS. Time Inc. New York (1996) pp. 140-141

Toivanen M, Huttunen S Lapinjoki S and Tikkanen-Kaukanen C. Inhibition of adhesion of Neisseria meningitidis to human epithelial cells by berry juice polyphenolic fractions. Phytother. Res. (2011) 25:828-832

WHO. Tackling antibiotic resistance from a food safety perspective in Europe (2011)