Käsiini osui kirjahyllystä Keijo Tahkokallion teos Ajattele myönteisesti. Avaimia muutokseen. Tahkokallio kuvaa siinä karatemestarin toimintaa: Karateka valitsee laudan, jonka katkaiseminen on mahdollisuuksien rajoissa. Iskiessään laudan poikki hän ei ajattele millään tavoin lautaa tai sen poikkimenoa, vaan keskittyy ajattelemaan pistettä, jossa käsi on iskun jälkeen. Voima lyöntiin syntyy tästä.

Koska olen viime aikoina pohtinut paljon yrittäjyyden syvintä olemusta, tuo karateisku osui suoraan tajuntaani. Muotivirtausten mukaan yrittäjyys on milloin sisäistä, milloin tiukkaa bisneksen tekoa ja milloin taas yhteistoimintaa. Todellinen yrittäjä ei tietysti tällaisia mietiskele – yrittäjyys kun on mitä suurimmassa määrin asioiden tekemistä, yksin tai porukalla. Eikä yrittäjä tee niinkään työtä, vaan sitä, minkä kokee mielekkääksi ja mikä hänestä on antoisaa ja kiinnostavaa sisältöä elämälle.

Yrittäjällä on yleensä päämäärä selkeänä mielessään. Joku kiinnostava juttu, joka pitäisi saada tehtyä. Esteistä huolimatta. Häntä voisi verrata myös löytöretkeilijään, joka on täysin vakuuttunut uuden mantereen olemassaolosta, purjehtii sitä etsimään eikä juuri uhraa ajatuksiaan merelle, myrskyille tai haikaloille. Hän on keskittänyt kaiken tarmonsa uudelle rannalle nousemiseen.

Onko tämä asenne opeteltavissa? Tai opetettavissa? Varmasti jossain määrin, mutta se on myös luonnekysymys. Voisi sanoa niinkin, että yrittäjä on luova, eikä kovin kiinnostunut kuuntelemaan järjen ääntä. Hän on jo kuvitellut tuloksen mielessään ja ryhtyy intohimoisesti työhön sen toteuttamiseksi. Kaikki, mitä siinä välissä on, voidaan ylittää, alittaa, kiertää – tai iskeä suoraan läpi, jos muu ei auta.

Kirjoittaja VTM Tytti Klén toimii projektipäällikkönä Ruralia-instituutissa.