Miten grilliä soitetaan oikeaoppisesti? AamuTV:n myötä ymmärsin, että grilliä voi käyttää myös rytmisoittimena. Eikä siinä kaikki, grillistä taitavasti käsiteltynä voi löytää sekä duuri- että mollisointuja muistuttavia ääniä. Parhaimmillaan päästään varsin hienoviritteisiin värähtelyihin. Kunhan vain taitaa grilliä paukauttaa oikeasta kohdasta ja instrumentalistin käsituntuma on kohdallaan. Tuo vaatii harjoittelua ja alan mestarit pikku hiljaa kohentavat taitojaan. Kyseessähän on siis ilmiselvästi innovaatio. Tuo taitaisi olla niin sanottu vähäinen tai inkrementaalinen innovaatio. Siinä tehdään pieni parannus johonkin, mutta ei esimerkiksi avaruustieteeseen verrattavissa olevia keksintöjä.

Laajasti katsoen, innovaatioiden historia esitellään yleensä jokseenkin yksinkertaisesti. Aikanaan huomattiin, että maapallo ei ollutkaan enää kaiken keskipiste. Aurinko ei kiertänyt maapalloa. Pohjoisella pallonpuoliskolla tähtiä löytyi enemmän kuin Pohjantähti, joka toki olikin merenkulkijoiden hyvä kiinnepiste. Löydettiin höyryvoiman, sähkövoiman, atomivoiman ja sittemmin pimeän energian periaatteet, joskin paljon on vielä hämärän peitossa.

Kansakunnat ovat aikojen alusta kilpailleet keskenään voimalla, väkivallalla, paremmalla teknologialla ja valtioiden välisillä yhteenliittymillä. Nykyään kilpailukyvyn ajatellaan perustuvan ennen kaikkea valtioiden innovaatiokyvykkyyteen, joka toki globaalissa maailmassa on olennaisesti sidoksissa globaalien yritysten toimintaan.

Innovaation käsitteen perustat löytyvät jo pitkälti historiasta. Jos ei oteta lukuun aivan varhaisia vaiheita, vuonna 1936 Schumpeterin kirja oli keskeinen nykyiseen keskusteluun kantava teos. Tämän jälkeen innovaatiodebatti on käynyt kiivaana. Tämä on hyvä. Jokaisen maakunnan kannalta ollaan tärkeiden kysymysten äärellä: onko voimavaroja syytä satsata suuriin innovaatioponnistuksiin, edetäänkö inkrementaalisten innovaatioiden tietä, vai jotain siltä väliltä.

Kirjoittaja FT Pasi Koski on vanhempi tutkija Ruralia-instituutissa.