Terveisiä keskikentältä

Blogiin, SamiKurkiYliopistolaisissa on paljon intohimoisia jalkapallofaneja. Olen itsekin viettänyt viimeiset 15 vuotta kentän laidalla erilaisissa tukitehtävissä. Kun meitä nyt vielä palkitaan Brasilian MM -turnauksella, on riittävät aasinsillat kasassa. Eli voin kertoa metaforisesti pelistä, jossa Ruralia-instituutti on mukana. Avaan myös pelipaikkaa, jossa yritämme avauskokoonpanoon täydellä peliajalla.

Maaleiksi pelissä lasketaan nykyistä kestävämmät ratkaisut. Ne realisoituvat uusina yrityksinä tai toimivien yritysten kehittyneinä liiketoimintakonsepteina. Myös julkisen sektorin parantuneet toimintamallit ovat tuuletuksen arvoisia. Pyrimme Ruraliassa kentälle peleissä, joissa ratkaisujen hahmottelussa hyödynnetään monitieteistä, korkeatasoista tutkimustietoa sekä maaseudun luonnonvaroja ja inhimillistä pääomaa.

Maalejahan tekevät enimmäkseen hyökkääjät. Meidän pelissämme hyökkääjiä ovat yritykset, julkisten palveluiden organisoijat ja politiikkainterventioiden toteuttajat. Oma roolimme keskikentällä on luoda ja paikantaa uutta tutkimustietoa, jatkojalostaa sitä ratkaisuihin sopivaksi sekä vahvistaa peliä tukevia kansainvälisiä osaamisverkostoja. Pyrimme jakamaan tietopitoisia, luovia juoksupalloja hyökkääjille ja otamme perustutkimukselta palloja eteenpäin pelattavaksi. Kulmatilanteissa olemme maalilla ja joskus teemme myös yllätysnousun. On selvää, että keskikentällä on hyödytöntä pyöriä elleivät hyökkääjät jaksa liikkua. Ainoastaan liikkeessä olevalle voi antaa ratkaisevan läpisyötön. Meidän lisäksi keskikentällä on myös muita erilaisella profiililla olevia pelin rakentajia, kuten teknologiakeskuksia, kehittämisyhtiöitä sekä muita korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia Suomesta ja maailmalta. Heidän kanssaan strategiasta ja pelipaikoista etukäteen sopiminen on tärkeää. Turhauttavinta on kuitenkin pelata joukkueessa, jossa maalinnälkää ei ole kellään.

Juniorijalkapalloa seurannut tietää, että alle 10-vuotiailla on taipumus juosta pyrstötähden muodossa pallon perässä. Jos joku sattumalta saa pallon, kaikki pelikaverit ovat metrin säteellä ja syöttäminen on mahdotonta. Maalin tekeminen kiehtoo kaikkia pelaajia aivan liikaa, jolloin joukkueena pelaamisesta ei tule mitään. Joukkuepeliä ei auta sekään, että jalkapalloa huonosti ymmärtävät vanhemmat hehkuttavat aina maalintekijää. Barcelonan pelissä pelaajat luottavat toistensa pelikäsitykseen. Syöttö annetaan usein sokkona tyhjään tilaan. Messi on valittu useasti maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi, mutta suuri kiitos siitä menee myös keskikentällä häärääville Xaville ja Iniestalle.

Hyvässä joukkueessa on kilpailua pelipaikoista, yksilötason kunnianhimoa, yllätyksellistä luovuutta, alitajunnan tasolle menevä yhteinen pelikäsitys ja runsaasti tunnetta. Häviöt saavat ärsyttää, mutta voittojakin on osattava juhlia. Ruralialla oli viime vuonna yli 100 peliä/projektia ja niissä noin 800 pelikaveria, joista lähes 150 kansainvälisiä. Pelaamme siis samaan aikaan sekä kansainvälisillä että kotimaan kentillä. Tässä kohtaa analogia jalkapalloon kuitenkin ontuu. Suomen kentillä pelataan nimittäin usein kovatasoisempia pelejä kuin kansainvälisillä kentillä. Suomi on aivan viime vuosiin saakka ollut maaseudun kehittämisessä maailman kiinnostavimpia maita. Ruralia-instituutin maine kansainvälisten pelikavereiden silmissä perustuu juuri kotimaan kentillä tehtyihin suorituksiin.

On aika yllättävää, että Suomesta löytyy edelleen näkemyksiä, joiden mukaan yliopistoille pitäisi riittää huutelu kentän laidalta. Ajatus ei ole aivan vieras yliopistojen tulosohjauksellekaan. Pelissähän voi mennä polvet vereslihalle ja tulla noloja virheitä. Harjoitelkaa pompottelua, yrittäkää artikkeleita huippulehtiin ja käykää vaikka tekniikkakisoissa! Kaikki tämä onkin todella välttämätöntä ja huippupelaajaksi kasvamisen edellytys, mutta pelikäsitys ja luova ratkaisukyky vaativat kehittyäkseen peliaikaa. Uusi EU:n seitsemän vuoden (2014–2020) sarjakausi on juuri alkanut ja keväinen nurmi tuoksuu hyvältä. Meillä on Ruraliassa kova hinku kentälle.

Tekstin kirjoittaja, professori Sami Kurki on Ruralia-instituutin johtaja. Kirjoitus on alunperin julkaistu Ruralia-instituutin lehdessä, Ruraliassa 1/2014.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *