Suomikehittää.fi

kurkiAjattele tilanne, jossa tutkimushanketta ideoidessasi et voisi saada selville miten muut tutkijat maailmalla ovat asiaa lähestyneet. Kuulisit huhuja, että joku on sitä kyllä tutkinut, mutta ei siitä varmaan mitään julkaisua löydy. Kovan googlauksen seurauksena onnistuisit kuitenkin paikantamaan tutkijan, mutta puhelinkeskustelussa kävisi ilmi, ettei hän ole kirjoittanut asiasta mitään englanniksi. Hän on myös vaihtanut työpaikkaa ja muistiinpanot ovat hävinneet jotenkin samassa tohinassa. Hän ei myöskään enää muista tarkasti koeasetelmaa, jota hän tutkimuksessaan käytti. Edelleen hän on kuitenkin varma, että aihetta kannattaa tutkia ja kysyy, että oletko kuullut sveitsiläisestä porukasta, joka saattaa tutkia samaa asiaa. Eivät hekään siitä mitään ole julkaisseet ja tuskin julkaisevatkaan, mutta siis vaan tiedoksi, että kannattaa soitella…

Esimerkki kuulostaa huvittavalta ja osin epäuskottavalta, mutta erilaisten julkisesti rahoitettujen kehittämishankkeiden suhteen ollaan melkein tällä tasolla. Uuden kehittämishankkeen rakentaminen sen varaan mitä muissa kehittämishankkeissa Suomessa, puhumattakaan vaikka EU:n tasolla, on onnistuttu löytämään ja ymmärtämään, ei ole helppoa. Jostain syystä hankkeiden rahoittajatkaan eivät ole vaatineet toimenpiteiden vaikuttavuuden kriittistä arviointia ja laadukasta raportointia. Kehittämishankkeiden toteuttajat ovat puolestaan olleet niin arjen imussa, että oman tekemisen tarkka arviointi ei ole tuntunut tärkeältä. Suurin ongelma on kuitenkin se, että tieteen käytänteistä poiketen kehittämishankkeiden laadunvarmistukseen ei ole kuulunut vertaisarviointia eli muiden kehittäjäammattilaisten arviointia löydetyistä uusista menetelmistä tai näkökulmista. Siksi sekä rahoittajille tehdyt loppuraportit että hankkeiden esittelyt saavat helposti turhan markkinahenkisiä piirteitä. Onnistumiset ja epäonnistumiset ovat molemmat yhtä tärkeitä ja kiinnostavinta olisi saada tarkasti perusteltu kuvaus niistä seikoista, joiden arvioidaan johtaneen jompaankumpaan.

On selvää, että kehittämisprosessien välinen oppiminen on ollut kaukana siitä mitä se olisi voinut olla. Totta on myös se, että emme me Ruralia-instituutissakaan ole raportoineet kaikkien toteuttamiemme kehittämishankkeiden tuloksia riittävän analyyttisesti ja arvioivasti. Viime vuosina olemme kuitenkin ottaneet käytännön, että kaikista kehittämishankkeista julkaistaan mahdollisimman kattava raportti instituutin sarjassa ja se on kaikkien avoimesti saatavissa. Mielestäni eri organisaatioiden sivuilla julkaistut raportit eivät kuitenkaan riitä. Kehittämishankkeiden raportoinnissa kannattaisi ottaa mallia tiederaportoinnin lähes tuhannen vuoden kulttuurievoluutiosta. Kaiken ytimessä on pyrkimys totuuteen ja vahvaan ammatti-identiteettiin perustuva vertaisarviointi.

Mielestäni kaikkien suurempien kehittämishankkeiden budjetteihin tulisi sisältyä arviointiosuus. Koska verovaroilla rahoitetuissa kehittämishankkeissa on kyse yhteiskunnallisesta tuotekehityksestä, on tärkeää tietää miksi jokin toimii tai ei toimi. Kehittämishankkeiden innovaatioiden ja kiinnostavien löydösten julkaisukanaviksi tarvittaisiin korkeatasoisia verkko –foorumeja. Ennen julkaisemista löydösten uutuusarvo ja argumentoinnin loogisuus tulisi tarkistaa muilla alan kehittäjillä. Aivan kaikkia kehittämishankkeita ei tarvitsekaan julkaista, ainoastaan ne, joissa on löydetty jotakin kiinnostavaa. Tämä johtaisi myös kehittäjien ammatti-identiteetin vahvistumiseen ja ammatilliseen meritoitumiseen. Kehittämisjulkaisujen foorumien tulisi olla erilaisista rahoitusohjelmista ja ministeriöiden sektoreista riippumattomia. Esimerkiksi kylätoiminnan aktivoimiseen tai lähiruoan lisäämiseen julkisissa keittiöissä johtaneen kehittämislöydöksen on voinut tuottaa hyvin monella tapaa käynnistyneessä kehittämisprosessissa.

Haaveilen jo nyt sellaisesta verkkosivusta, josta nopealla haulla löytyisi vaikka kaikkien maatilojen energiaratkaisuja kehittäneiden hankkeiden oivallukset. Lyhyt intro löydökseen muutaman minuutin videoklipillä ja siten tarkempi kuvaus perinteisenä tekstinä. Foorumin nimi voisi olla vaikka Suomikehittää.fi ja sillä arvovaltainen ja pätevä toimituskunta asiantuntijaverkostoineen, joita käytettäisiin löydösten vertaisarvioinnissa.

Kirjoittaja, professori Sami Kurki on Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin johtaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *