Systeemiajattelulla yhteiskuntaa hyödyttäviin tuloksiin

SariYliopistoissa tehdään tutkimusta ja annetaan tutkimukseen perustuvaa opetusta. Helsingin yliopistolla on omana strategisena tavoitteena pärjätä maailmalla yliopistojen tutkimuksen tason vertailussa ja sijoittua 50 parhaan yliopiston joukkoon. Joillakin tieteenaloilla tämä tavoite onkin jo saavutettu reippaasti ja siitä voimme olla kaikki yliopistolaiset ylpeitä. Tieteen huipun saavuttaminen edellyttää erittäin korkeatasoista tutkimusta, jota julkaistaan parhaissa sarjoissa etupäässä kansainvälisellä foorumilla. Tämä edellyttää tekijöiltäkin syvällistä osaamista ja pitkäjänteistä paneutumista globaalisti kiinnostavaan aihepiiriin. Huipulle pääseminen edellyttää useimmiten perehtymistä melko kapea-alaiseen ja spesifiin ongelmakenttään.

Miten tieteen huiput sitten pystyvät vastaamaan laajempiin suomalaistakin yhteiskuntaa ravisteleviin kysymyksiin ja etsimään ratkaisuja niihin? Tätähän poliittiset tahot tutkimukseltakin tänä päivänä edellyttävät ainakin jos seurataan tutkimusrahoittajien linjauksia. Huippututkijat eivät tähän tavoitteeseen ehkä yksin pystykään, jolleivat omaa laajaa ymmärrystä asiakokonaisuuksista, niiden vuorovaikutuksesta ja merkityksistä kokonaisuuden kannalta. Harva meistä pystyy tämän kaltaiseen systeemiajatteluun yksin. Pystymme kyllä rakentavasti perustelemaan omien tutkimustuloksiemme merkityksen ja tarpeellisuuden silloin kun katsomme asiaa läheltä. Jos taas tarkastelisimme tutkimusaiheitamme koko systeemistä käsin, vaikuttaisi moni asia kokonaisuuteen nähden mitättömältä.

Olen minäkin monta kertaa tutkijanurallani todennut, että tämä homma toimii oikein hyvin koeputkessa tai astiassa, mutta sitten kun on menty ekosysteemitasolla, eivät tulokset ole olleetkaan yhtä rohkaisevia. Systeemi on toiminut omalla tavallaan ja häiriötekijöiden määrä kasvanut eksponentiaalisesti. Näinhän se systeemitasolla meneekin. Asiat eivät ole enää laisinkaan yksinkertaisia. Jos tähän lisätään vielä ihmisen toimintaan vaikuttavat tekijät kuten esimerkiksi lainsäädännön asettamat reunaehdot, taloudelliset resurssit, muutoskyvykkyys ja –halukkuus ja toimijoiden välinen luottamus, saadaan vaikeusastetta lisää ja astutaan reaalimaailmaan.

Tässä reaalimaailmassa todellisen muutoksen aikaansaaminen syntyy vain kokonaisuuksia ymmärtämällä, oikeisiin asioihin tarttumalla ja toimimalla riittävän viisaasti, jotta muutoksen esteet eivät ole ylivoimaisia. Kokonaisuuksien hahmottaminen vaatii usein myös käytännön kokemusta ja monipuolista osaamista, mikä ei ole huippututkimukselle tyypillistä. Meillä suomalaisilla on edessä vaativat ajat edessä. Vienti on saatava vetämään, kansantalous kuntoon ja hyvinvointikin olisi pystyttävä säilyttämään muutoksessa. Tässä työssä tarvitaan systeemiajattelua monella eri tasolla ja siihen on valjastettava meidät kaikki tieteen huipuista käytännön toimijoihin. Nyt jos koskaan on aika arvostaa erilaisia osaamisia ja tehdä töitä yhteisen tulevaisuuden eteen.

 

Kirjoittaja MMT Sari Iivonen työskentelee tutkimuskoordinaattorina Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.