Tällä kurssikerralla pääsimme ihan kunnon kenttätöihin. Kiertelimme kampuksen lähiseutua ja arvioimme eri paikkojen viihtyisyyttä. Käytimme Epicollect 5- sovellusta, jossa vastasimme kysymyksiin eri paikkojen estetiikasta, turvallisuuden tunteesta ja sen suosiosta hengailuun. Pohjana toimi arkkitehti Jan Gehlin viisi sääntöä kaupunkisuunnitteluun:
- Ei rakentamista autoilun ehdoilla
- Julkisten tilojen hyödyntäminen etusijalle
- Tiloista suunniteltava moniaistillisia kokemuksia
- Julkisesta liikenteestä tehtävä kaikki huomioon ottavaa
- Autojen poistaminen kuvioista
Kuten voi huomata, Jan Gehl ei ole yksityisautoilun suuri ystävä. Olen kyllä monesta asiasta samaa mieltä. Mielestäni Iso-Roobertinkadun kävelykatu on yksi Helsingin mukavimmista paikoista. Siellä on penkkejä, taidetta ja palveluita baareista vaatekauppoihin. Autoilu on rajoitettu huoltoajoihin ja takseihin.
Tiedon keräämisen jälkeen siirryimme takaisin kotoisaan Gis-luokkaan analysoimaan keräämäämme aineistoa. Tutustuimme interpoloinnin ihmeelliseen maailmaan. Interpoloimalla turvallisuuden tunnetta kampuksen ympäröivillä alueilla saimme tosiaan huomata, että vilkkaiden autoteiden lähellä tiedon kerääjämme tosiaan kokivat olonsa turvattomimmiksi. Interpolointi tarkoittaa sitä, että tietokone laskee pisteiden muutujien arvojen perusteella arvot myös sellaisiin kohtiin, joissa ei ole pisteitä. Lopputuloksena on rasteritaso.
Yllä esitetyssä kartassa näkyy mittauspisteet. Pisteen väri esittää turvallisuuden tunnetta. Vihreä väri kuvaa turvallisen tuntuista aluetta, punaisempi taas vähemmän turvallista.
Varsinaisena blogin tehtävänä oli tuottaa opetukseen soveltuvia karttoja maapallon hasardeista. Alla olevassa kartassa näkyy tulivuoret keltaisina pisteinä, ja suuret maanjäristykset punaisina pisteinä. Varsinkin maanjäristyksistä näkee hyvin litosfäärilaattojen törmäyskohdat, joissa suuremmat maanjäristykset ovat voimakkaimpia. Tässä kartassa kuvatut maanjäristykset ovat suurempia kuin 7,5 magnitudin.
Kartassa hyvää ovat kirkkaat ja selkeät symbolit, ja hieno taustakartta. Nämä sopisivat hyvin esimerkiksi diaesityksen tueksi, mutta legendan puutteen takia näitä ei kannattaisi käyttää esimerkiksi oppikirjassa tai muussa sellaisessa paikassa, jossa tätä joutuisi tulkitsemaan itsenäisesti.
Tämä alla oleva kartta on sivulta https://langhaarkapselshaar.blogspot.com/2017/01/tulivuori-kartta.html
Siinä näkyy hyvin, kuinka tulivuoret ovat sijoittuneet litosfäärilaattojen törmäyskohdille.
Lisäksi tein kartan, jossa visualisoidaan meteoriittien paikkaa ja massaa Pohjois-Euroopassa. Valitettavasti legendan kanssa oli ongelmia, joten mihinkään tarkkaan tutkimukseen siitä ei ole. Sillä voi kuitenkin näyttää, että meteoriitteja on löydetty myös Suomesta. Toinen ongelma on projektio, joka ei ole näin pienen alueen kuvaamiseen paras.
Kenttäkurssin jälkeiset tehtävät olivat tällä kurssikerralla varsin tavallisia visualisointiharjoituksia. Huomaan että minulla on vielä kehityttävää selkeiden karttojen teossa. QGissin legendan muokkaaminen on vielä hieman hakusessa, sillä legendaan tulee automaattisesti paljon täysin turhaa tavaraa eri tasoilta.
QGissin käyttöön on silti syntynyt mukava rutiini, ja eri aineistojen pyörittely on mielenkiintoista puuhaa. Tätähän voisi vaikka tehdä työkseen! Blogin pitäminen sen sijaan on minulle varsin vierasta, tavallinen oppimispäiväkirja tai tentti on minulle paljon mieluisampi suoritustapa.
Kurssi lähenee loppuaan ja seuraava blogipostaukseni onkin viimeinen. Tämä on ollut varsin mukava kurssi geoinformatiikan opetteluun.