Raaaastaria – Gis-guru hommissa

Aika matkaa valkoisella ratsullaan vääjäämättömästi ohitsemme. Ratsu on pitelemätön, huhupuheiden mukaan hallitseva Euroopan laukkamestari ja painonsa arvoinen kullassa. Etenemisensä on määrätietoista ja askeleensa nopea. Koppotikopotikop. Kunnon koni. Hummaa seuratessa tunnit kuluvat, mutta mitään ei tapahdu ja illansuussa aamu jo on. Taas tässä kävi näin. Ryhdyt illalla hommiin ja aamulla et todellakaan ole valmis. Aina sama juttu mutta ei se mitään! En silti aio luopua tavastani tehdä kurssikerran asiat uudestaan kotona. Siperia opettaa.

Idea oli tällä kertaa mm. tehdä ruutukarttoja, operoida rasteriaineistoilla ja tuottaa uutta tietoa tietokantaan maantieteellisiä kohteita hyödyntämällä. Viimeksi mainittu tuotti käsittämättömiä hankaluuksia ottaen huomioon, että kurssikerralla asiat tuntuivat erittäinkin järkeenkäyviltä. Toista se on kotona ja tuntui, että kerta kaikkiaan mikään ei nyt sujunut. Tunnelma on silti kepeä, jopa riehakas. Ensimmäisessä tehtävässä teimme QGIS:ssä ruututeemakartan pääkaupunkiseudun alueelle. Ruudukon luominen ja sen karsiminen turhista ruuduista onnistuivat varsin helposti, mutta ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun piti saada jotain järkevää dataa valitsemiini 1km x 1km -ruutuihin. En oikeastaan tiedä, mikä meni pieleen. Säädin loputtomalta tuntuvan ajan Join attributes by location – ja Join attributes by location (summary) -toimintojen kanssa enkä oikein sisäistänyt toimintojen mekaniikkaa. Vaihtelin tasoja ja laskettavia muuttujia ja lopulta puoliksi tuurilla sain aikaan jotain, joka tuntuu edes etäisesti mielekkäältä. Täytyypä seuraavalla kurssikerralla kysäistä näiden toimintojen luonteesta vielä tarkemmin ylivelhojumalalta, kuten tittelinsä tunnetusti kuuluu (ainakin jos on uskominen Matti Katajistoa ja miksei toisaalta olisi). Karttani on joka tapauksessa kuvassa 1:

Kuva 1. Ruotsinkielisen väestön suhteellinen jakautuminen pääkaupunkiseudulla.

Kartalla esitetään ruotsinkielisten osuus koko väestöstä neliökilometreittäin. Samanlaisen kartan oli tehnyt mm. Heta Rantakallio, joka tosin päätyi aikalailla erilaisiin prosenttilukemiin kuin allekirjoittanut. Varmaa on vain se, että jompi kumpi meistä on lähempänä totuutta. Oli miten oli, suurimmalta osin pääkaupunkiseudulla on prosentuaalisesti melko vähän ruotsinkielisiä, mutta esimerkiksi Kauniainen ja entinen Sipoon alue Helsingissä erottuvat suuremmalla ruotsinkielisten osuudella. Tähän on historialliset syyt. Ennestään ympäristöään suurempi määrä tiettyä kieltä puhuvia tietyllä alueella kerää ympärilleen yhä enemmän samaa kieltä puhuvia ja näin jotkin alueet aikojen saatossa profiloituvat kielellisesti. Kieli on osa alueiden identiteettiä ja paikan identiteetti sekä siihen liittyvät mielikuvat ovat yksi (melko tärkeäkin) syy asua tai muuttaa tietylle alueelle (mm. Kauniaisten kaupunkistrategiaan on kirjattuna elävä kaksikielisyys ja kaksikielinen yhteisöllisyys). Ruotsinkielisten palvelujen tarjonta on luonnollisesti myös parempaa siellä, missä on enemmän ruotsinkielisiä, mikä edelleen on houkutteleva tekijä muuttamiselle ja näin ilmiö ruokkii itse itseään. Kielellinen eriytyminen on pitkäaikainen historiallinen tapahtumasarja. Pari sanaa kartan teknisestä toteutuksesta: Lukemisen helpottamiseksi lisäsin kuvaan isoimmat tiet, jotta ruudukolle olisi muutakin maantieteellistä osviittaa kuin kuntarajat. Pienempien teiden lisääminen vain sotki karttaa, joten jätin ne kuvasta pois. Vihreä väri valikoitui väestöosuuksien kuvaamiseen lähinnä siksi, että se erottuu mahdollisimman hyvin punaisista teistä.

Ruututeemakartta on oiva väline vertailla alueita toisiinsa, koska ruudut ovat keskenään yhtä suuria. Tämä auttaa suhteuttamaan alueita toisiinsa, jolloin lopputuloksena voidaan tarkastella maantieteellisiä ilmiöitä ilman että data on kuitenkaan liian tarkkaa. Esimerkiksi ruotsinkielisten kansalaisten absoluuttisen tarkka sijoittuminen kartalle kertoisi edellä olleessa kuvassa 1 näkyvästä maantieteellisestä todellisuudesta niin tarkasti, että itse ilmiötä olisi paljon vaikeampi kartalta tulkita. Ruututeemakartan avulla sen sijaan samankokoisia alueita voi suoraan vertailla keskenään. Ruututeemakartalla voidaan mielekkäästi kuvata myös absoluuttisia arvoja juuri siitä samaisesta syystä, että ruudut ovat samankokoisia. Absoluuttisetkin arvot ovat tällöin ikään kuin suhdelukuja verrattuna ruudun kokoon, joten alueiden vertailu on tasapuolista.

Toisessa tehtävässä käsittelyssä oli Pornaisten alueen rasteriaineistoja. Homma sujui kuin rasvattu ja sain jopa Paitulista ladatun Maanmittauslaitoksen korkeuskäyräaineiston lisättyä QGIS:iin. Kuvassa 2 näkyvät päällekkäin peruskarttalehden ja QGIS:in korkeusmallin korkeuskäyrät. Ne eroavat toisistaan jonkin verran: Peruskarttalehdessä korkeuseroja on yleistetty luettavuuden parantamiseksi kun taas QGIS on paikoitellen turhankin tarkka ja piirtää käytännössä merkityksettömistä pinnanmuodoista hallitsematonta kuviota, mikä karttaesityksenä on pelkästään sekava. Lisähankaluuksia seuraa, jos jokin pieniä pinnanmuotoja sisältävä alue sattuu sijaitsemaan juuri eri korkeustasojen rajamailla (käyrät ovat viiden metrin välein), jolloin minimaalisetkin erot saattavat kartalla aiheuttaa painajaismaisen sahalaitakuvion.

Kuva 2. QGIS-ohjelmiston (punaiset) ja Maanmittauslaitoksen peruskarttalehden (mustat) korkeuskäyrien erot.

Kuvassa 3 näkyy vielä osa Pornaisista sen jälkeen, kun olin leikkinyt rinnevarjostuksen ominaisuuksilla ja korkeuskäyrien väreillä peruskarttalehden päällä. Tarkoitus oli saada aikaan kartta, josta havaitsisi pinnanmuodot tavallista paremmin mutta kuitenkin niin, että kokonaisuus säilyy tasapainoisena ja verrattain helposti luettavana. Alla näette tuloksen.