4. kurssikerta ja Ensikosketus rasteriaineistoihin

 

Neljännellä kurssikerralla tarkoituksena oli opetella ensin muuttamaan pisteaineistoa ruutuaineistoksi. Ensin laadittiin halutun kokoinen ruudukkopohja (tässä tapauksessa 1km x 1km), jonka avulla tieto voidaan esittää. Ruudukkopohjaa hyödynnettiin tunnilla väestöaineiston esittämisessä.  Kurssikerralla luodussa kartassa (kuva 1.) tarkasteltiin ruudukon rajaaman alueen vanhinta taloa. Kartan laatiminen onnistui tällä kertaa ilman mitään ongelmia ja pysyin lähes koko tunnin kärryillä. Osasyynä tähän oli varmasti ennen aikaista aamutuntia nukutut hyvät yöunet ja rauhallisen pessimistiset odotukset kurssikerran kulusta. “QGis olisikin hyvä avata todellisessa zen-tilassa parhaiden tulosten saamiseksi” Janina Vikman toteaa blogissaan, ja olen täysin samaa mieltä.

Ruututeemakarttoja

 

Omassa itsenäisesti luodussa kartassa (Kuva 2.) tarkastelin ruotsinkielisten osuutta pääkaupunkiseudulla prosentteina neliökilometrin kokoisten ruutujen  rajaamilla alueilla. Ruututeemakartan avulla on helppo vertailla alueita keskenään, sillä kaikki alueet ovat saman kokoisia. Kuvasta 2. voidaan havaita ruotsinkielisten suurimmat prosenttiosuudet Helsingin kantakaupungin alueella sekä kaksikielisyydestä tunnetun Kauniaisten kunnan alueella. Michaela Söderholm tarkasteli myös omassa blogissaan ruotsinkielisten osuuksia pääkaupunkiseudulla ja totesi  ruotsinkielisten usein asettuvan asumaan lähekkäin toisiaan. Ruotsinkielisten osuuksia voidaan osittain siis selittää kulttuurisilla syillä. Myös erilaisten ruotsinkielisten palveluiden kuten koulujen sijainti osaltaan vaikuttaa ruotsinkielisten osuuteen alueella. 

Rasteriainestojen pariin

“Välkän” jälkeen pääsimme käsittelemään ensimmäistä kertaa rasteriaineistoja QGIS:sissä. Mikko Kangasmaa teki hyvän havainnon omassa blogissaan vektori- ja rasteriaineistojen käytöstä: “Käytimme ensimmäistä kertaa rasteriaineistoja ja eron huomasi heti ohjelman nopeudessa ja yleisessä käytettävyydessä.”

Loimme Pornaisten kylää ja sen lähiympäristöä kuvaavan karttalehden alueelle korkeuskäyrät vinovalovarjostekuvien avulla. Jotkin kohdat kartalla muuttuivat epäselkeiksi ja korkeuskäyrät eivät olleet suoria vaan täynnä pientä sykeröä. Korkeuskäyrien luominen havainnollisti millaisia ongelmia hyvin tarkan ja yksityiskohtaisen aineiston käyttämisessä voi olla.

Vinovalovarjosteen avulla voidaan hahmottaa hyvin alueen pinnanmuotoja. QGIS:sillä voidaan kuitenkin liioitella pinnanmuotojen vaihteluja ja jyrkkyyttä hyvin paljon. Selkeän ja totuudenmukaisen kartan laatimiseksi pitää kiinnittää huomiota, ettei QGIS:sin asetuksia lähde muuttamaan liikaa alkuperäisestä, ainakaan aluksi. Kuvassa 3. nähdään minkälaista jälkeä on mahdollista saada, kun vinovalorjosteella pelleilee. Kuvassa 4. on haluttu lopputulos, jossa pinnanmuodot erottuvat lievästi kartalta eikä niitä ole liioiteltu.

Lähteet:

Janina Vikman. Pieniä voittoja. Käyty 12.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/jagvikma/

Michaela Söderholm. Mot ljusare (GIS)tider. Käyty 12.2.2020.  https://blogs.helsinki.fi/micsoder/

Mikko Kangasmaa. Sisäinen GIS-nörttini on virallisesti herännyt  (Kurssikerta 4).  Käyty 12.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/kanmikko/