Terve ja heipä hei.
Kuudes kurssikerta soljui eteenpäin kuin kevätlaitumelle kirmaava lehmä, intoa täynnä. Sellaista ei voi mikään pysäyttää, paitsi ehkä teurastajan pulttipistooli, jollaista ei nyt kuitenkaan onneksi näkynyt mailla halmeilla. Itse kurssikerran aluksi kiertelimme pienryhmissä Kumpulan lähialueita arvioiden erilaisten kohteiden viihtyisyyttä, turvallisuutta ja sen sellaisia ominaisuuksia kännykkään ladatulla Epicollect5-sovelluksella. Tämän jälkeen kaikkien ryhmien tuottama data kerättiin yhteen ja ladattiin QGIS:iin. Sen lisäksi, että tuotimme nyt ensi kertaa itse koko aineiston, käytimme myös aineiston analysoinnissa uudenlaista menetelmää, interpolointia, joka huomioi mitattujen pisteiden arvon, tiheyden ja lukumäärän. Tällä tavalla saadaan aikaan esitys, joka luo todellisten kohteiden lisäksi myös niiden välisille alueille arvion mitattavan ominaisuuden arvosta. Itse interpoloimani muuttuja oli koettu turvallisuuden tunne eri paikoissa, ja pienellä säädöllä sain aikaan kuvassa 1 näkyvän kartan.
Aineisto on sen verran pieni (49 kohdetta), että yksittäiset arviot vaikuttavat hieman liikaa alueen koettuun turvallisuuteen, jotta tästä saisi tieteellisessä mielessä kunnollista kvantitatiivista dataa aikaiseksi. Mutta se nyt tuskin oli ideakaan, vaan se, että ymmärrämme, kuinka aineistoja ylipäätään voi luoda. Tekemämme arvion perusteella risteys on vaarallinen paikka kuten myös Chemicumin piha. Ensin mainittu käy intuitiivisesti järkeen, mutta yliopiston kampuksen koetun vaarallisuuden syyt vaativat jo mielikuvituksellisempia selityksiä. En lähde niihin nyt.
Toisessa tehtävässä latasin pohjaksi maailmankartan ja päälle tietoa kolmesta hasardista: maanjäristyksistä, tulivuorten purkautumisista ja meteoriittien putoamisista. Ideana oli astua opettajan saappaisiin ja tuottaa valtavan aineiston pohjalta materiaalia, jota voisi käyttää tuntiopetuksessa. Aineistojen muokkaaminen oikeaan muotoon Excelissä oli yllättävän vaivatonta eikä (vastoin kaikkia odotuksia) suurempia ongelmia tässä työvaiheessa ilmennyt. Kerrassaan mahtavaa! Excel kun on ollut arkkiviholliseni koko elämäni. Tällä kertaa voitin ohjelman kuitenkin 6-1. Yhden säälipisteen Excel sai siitä, että en osannut muokata vuosilukuja haluamaani muotoon yhdessä aineistossa, mutta lopputuloksen kannalta sillä ei ollut oikeastaan mitään väliä. Käytin melko kauan aikaa aineiston läpikäymiseen, koska sitä oli niin paljon (käytännössä koko maailmanhistorian kaikki tiedossa olevat järistykset, purkaukset ja meteoriitit), ja lopulta päädyin tuottamaan kartan vuoden 1900 jälkeen purkautuneista tulivuorista ja vähintään kuuden magnitudin maanjäristyksistä, sillä näin mukaan ei tullut joitain ammoin sammuneita tulivuoria tai mitättömän pieniä järistyksiä (tällaisellakin suodatuksella järistyksiä on kuitenkin yli 6000). Joidenkin muiden kurssilaisten lailla kokeilin myös visualisoida karttaani interpoloinnin keinoin, mutta en ollut lainkaan vakuuttunut tuloksesta. Kuvan 2 perinteinen pistekartta kuvastaa siis lähihistorian toteutuneita purkauksia ja järistyksiä, jotka karttaa vilkaisemalla tapahtuvat suurelta osin samoilla alueilla. Miksi näin? ”Koska litosfäärilaattojen rajat kulkevat siellä”, kerron melodramaattisesti luokalleni, jota ei ole olemassa. Laatat aiheuttavat liikkuessaan primääristi maanjäristyksiä ja sekundaarisesti tulivuorten purkauksia, sillä laattojen törmäykset tai etääntymiset toisistaan tuottavat suuren osan tulivuorista. Tämän vuoksi litosfäärilaattojen rajat olisi kiva saada kartalle. Mutta mistä sellaiset saisi? Totta puhuen vaivaa ei täytynyt nähdä juuri yhtään, sillä muut olivat tehneet työn valmiiksi: Vilma Koljonen oli nimittäin jo etsinyt laattojen rajat maailmankarttansa päälle, mistä Tomi Kiviluoma taas oli saanut inspiraation etsiä itsekin tarvittavat aineistot, jotka oli löytänytkin ja onnekseni linkannut omaan blogiinsa. Allekirjoittaneelle jäi maailman helpoin työ painaa linkkiä ja napsia valmiit laattarajat omiin töihinikin. Nöyrimmät kiitokseni molemmille edellä mainituista! Niin. Ne rajat menevät melko yksiin niin toteutuneiden maanjäristysten kuin tulivuorenpurkaustenkin kanssa, joten periaatteessa hasardikartallani voisi kuvata ja opettaa ihan vain litosfäärilaattojen rajojen sijainteja. Pelkästään niistä löytyy kartta esimerkiksi WorldAtlaksesta.
Seuraavaksi halusin opettaa olemattomille oppilailleni (opetusmateriaaliahan tässä piti tuottaa), että vaikka maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia pystyy välttelemään pysymällä kaukana litosfäärilaattojen rajoilta, voi meteoriitti silti pudota päähän aivan missä tahansa – sitä kun ei kiinnosta oikeastaan mikään mitä maapallolla tapahtuu. Kuvasta 3 voidaankin todeta, että meteoriitteja on iskeytynyt historian saatossa aivan kaikkialle, missä vain on ollut joku havainnoimassa sitä joko putoamisen aikaan tai suuren törmäyksen kyseessä ollessa kraatterin tai muiden todisteiden löytyessä. Meriin, sademetsiin, vuoristoon tai aavikoille putoavia kappaleita on huomattavan vaikea huomata, mikä selittää kartalla olevat tyhjemmät kohdat. Noh, ehkä huoli meteoriitin päähän putoamisesta ei kuitenkaan ole aivan akuutti: tiettävästi tunnetun historian aikana yksi ihminen on kuollut meteoriitin iskiessä maahan.
Ja lopuksi rauhoittelen imaginaarista luokkaani sillä, että kuvassa 4 näkyvät oikein voimakkaat maanjäristykset (magnitudi vähintään 8) ovat verrattain harvinaisia. Niitä on tapahtunut vuosina 1900-2012 kaikkiaan 39.
Kerran kolmessa vuodessa siis… Tätä leuat loksauttavaa lisähuomiota en kuitenkaan kerro oppilailleni, muussa tapauksessa pedagoginen hampurilaistaktiikkani menisi pieleen. Jätän luokkani naureskelemaan hyväntuulisesti yltiöpäisessä itseluottamuksen tilassa ja täysin tietämättöminä luonnonhasardien vaarallisuudesta.
Itse poistun ovesta peläten astuvani suoraan episentrumiin.
Lähteet:
Koljonen V. Raikasta ulkoilmaa!
Blogikirjoitus kurssikerralta 6. Luettu 5.3.2020.
https://blogs.helsinki.fi/vilmakol/2020/02/19/raikasta-ulkoilmaa/
Kiviluoma T. Hasardia menoa.
Blogikirjoitus kurssikerralta 6. Luettu 5.3.2020.
https://blogs.helsinki.fi/tomingeoblogi/2020/02/20/hasardia-menoa/
GitHub.
Litosfäärilaattojen ladattavat aineistot. Luettu 5.3.2020.
https://github.com/fraxen/tectonicplates
WorldAtlas.
Tietoa litosfäärilaatoista. Luettu 5.3.2020.
https://www.worldatlas.com/articles/major-tectonic-plates-on-earth.html
Yle.
Uutinen. Luettu 5.3.2020.